Kummallinen nimi juontaa siitä, että tarun mukaan Raision keskiaikaisen kirkon rakensivat jättiläiset Killi ja Nalli. Parivaljakko riitaantui kirkon papin kanssa, jolloin Killi uhkasi hajottaa kirkon kivilohkareella. Etsiessään merenrannasta sopivaa kiveä hän ei enää löytänytkään takaisin kirkolle. Niinpä kaveri paiskasi lohkareen Ruissalon edustalle. Jätti oli kantanut kiveä selässään isossa kukkarossa.
Kireää pakkasta on lähiviikkoina riittänyt Turun seudulla, joten meren jäälle uskaltaa nyt mennä. Viikko sitten kuulin, että eräs kaveri oli kävellyt Rymättylän Teroksenrannasta Maisaareen. Koska kulunut viikko oli pelkkää pakkasta päivästä toiseen, uskalsin jo itsekin lähteä jäälle.
Olen kerran aikaisemmin käynyt Kukkarokivellä. Ajankohta oli aikalailla sama kuin nyt eli helmi-maaliskuun vaihde vuonna 2013. Sen jälkeen tällaisia pakkastalvia ei ole ollutkaan.
Viisi vuotta takaperin jäällä pystyi kävelemään sujuvasti, koska alla oli paksu lumipeite ja tallattu polku. Toista oli nyt. Peilikirkas jää oli todella liukas, eikä satunnaiset, seitinohuet lumiläntit avittaneet etenemistä mitenkään. Päinvastoin, seuraava askel oli entistä liukkaampi lumen jäädessä kengän pohjaan. Kävely oli hidasta sipsuttelua.
Kun lunta ei ollut, oli eteneminen jäällä muutenkin hivenen arveluttavaa. Kävi mielessä jos jää yhtäkkiä pettääkin. Kun kauempana muutama muu ulkoilija eteni pikavauhtia, oli uskottava, ettei kai tässä mitään hätää ole.
Jään paksuus Kukkarokiven ja Saaronniemen välissä lienee kumminkin kymmeniä senttejä, mutta psyykkelle asia ei ole noin yksinkertainen. Jokainen liikkuu jäällä omalla vastuulla.
Vaikka Kukkarokivi näkyy hyvin Saaronniemen rannaltakin, on se todella vaikuttava ilmestys aivan vierestä katseltuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti