Huomasin keikkailmoituksen sosiaalisesta mediasta jo viikkoja sitten, mutta olin lähes viime hetkeen asti epävarma menenkö paikalle. Kun kuppi alkoi lauantai-iltana maistua, oli TVO:kin taas suunnitelmissa mukana.
Helsinkiläinen Sepi Kumpulainen tuli 90-luvun alussa julkisuuteen humorististen ja naivististen laulujensa myötä.
Omalaatuisella tavalla kitaraansa soittanut pullea kaveri oli suosittu muun muassa Kustavissa. Arjan kahvilassa hänen kuuden biisin ep-levynsä soi ahkerasti jukeboksissa. Levyllä oli muistaakseni ainakin kappaleet Armotonta menoa, Juuresliha ja Hirviö tuli mua vastaan.
Parin vuoden ajan Kalevankadun laulavaksi talonmieheksikin kutsuttu Kumpulainen heitti keikkaa valtavia määriä ja levytkin taisivat myydä kiitettävästi.
Yritys uudistaa imagoa Euro-Sepinä ei ottanut tuulta alleen. Muistan jostain lehtikuvasta valkoisen, ei kovinkaan tyköistuvan 70-luvun Elvis-tyyppisen Las Vegas -puvun, jollaisessa laulaja poseerasi. Simppeleihin biiseihin oli tehty jumputtavat teknopohjat.
Sittemmin Kumpulaista on toisinaan näkynyt lehtien palstoilla, mutta mega-julkisuutta tai uusia hittibiisejä ei ole vuosien varrella siunaantunut. Keikkaa hän kuitenkin heittää edelleen.
En ollut aiemmin käynyt nykyisellä TVO:lla. Se on jo muutaman vuoden sijainnut lähellä kulttuurikeskus Logomoa. Ennen vanhaan TVO:n (Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta ry) tilat olivat vuosikymmeniä Rehtorinpellontiellä Ylioppilastalon alakerrassa. Suuren kohun siivittämänä paikasta tehtiin pyöräkellari ja samalla katosi legendaarinen keikkapaikka.
Uusi TVO osoittautui oikein hyväksi paikaksi, paljon paremmaksi kuin osasin kuvitellakaan. Lava oli tilava, valot ja sounditkin viimeisen päälle. Monta kertaa on ollut tarkoitus mennä sinne, mutta aina ollut olevinaan joku este. Nyt ainakin tietää, ettei se ole paikasta kiinni.
Sepillä oli peräti kolme lämmittelijää; Usko & Urheilu, Vindi Karlos ja Santeri Seersalo. Ainoastaan viimeksi mainittu tuli osittain nähtyä myöhäisen saapumiseni takia. Satsasin nimittäin pääesiintyjään, jonka keikka oli ilmoitettu alkavaksi kello 24.
Sepin kanssa lavalle nousi Juha Saunala, joka soitti bassoa ja lauloi taustoja. Tämän lisäksi hän polki pedaalia, josta tuli bassorummun ääni. Soundi oli täten huomattavasti tanakampi kuin pelkkä mies ja kitara.
Jo mainittujen kappaleiden lisäksi mukana olivat muun muassa Esko Aho on ihan laho, Kesähitti, Mä oon mahtava mies ja uutena selvää hittipotentiaalia omaava Fernet Branca. Suurimman innon yleisössä nostivat luonnollisesti Sepin tunnetuimmat rallit Railakas ilta Venetsiassa ja Armotonta menoa.
Keikka oli suorastaan loistava. Biiseistä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta itse esityksestä tuskin kukaan haluaa sanoa pahaa sanaa.
Esiintymisen jälkeen Sepin ympärillä hääri joukko innokkaita faneja. Mahtava ja railakas ilta totta tosiaan, olisi vaan pitänyt tulla pari tuntia aikaisemmin paikalle.
Juu, olihan tuo vähän erikoisempi keikka....
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström