Annina Brinkhallin kartanolla

Annina on malleileva nuori nainen Turusta. Hän on muutaman vuoden takainen Seiskan Tähtityttö- ja Miss Down By The Laituri -finalisti, joka tekee toisinaan mallikeikkoja.

Huomasin hänet viime vuonna Facebookista ja pistin viestiä. Kävimme syksyllä kuvaamassa Turussa Ruissalossa ja Linnapuistossa. Pari viikkoa sitten miljöönä toimi Turussa Kakskerran saarella oleva historiallinen Brinkhallin kartano.

Päivän mittaan ilmeni pieniä logistisia ongelmia, joista lopulta selvittiin. Olin nimittäin siinä uskossa, että kuski on varma ja siksi saatoin edellisenä päivänä kumota hieman maljaa. Mutta tietysti tämä peruikin tulonsa - tosin jo aikaisin aamulla, joka oli reilua sinänsä. Seuraavalla kaverilla oli puolestaan auto lainassa. Kolmas kieltäytyi luullakseni pelkkää laiskuuttaan, vaikka on muutaman kerran mankunut päästä mukaan vastaaviin tilaisuuksiin. Eipä tarvitse enää tulla koskaan. 

Annina vaikuttaa varsin tottuneelta kameran edessä oloon, eikä häntä nytkään tarvinnut kuvaustilanteessa pahemmin ohjailla. Brinkhallin alue on minulle tuttu pitkältä ajalta ja kuvauspaikat siten valmiina takaraivossa. Ehkä pientä toistoa pariin aikaisempaan siellä tallennettuun kuvasarjaan saattoi tulla, mutta samapa tuo kun malli on kumminkin eri.

Ruukinkoski Kauttualla

Viime viikon tiistaina kävin entisessä Lapin kunnassa Rauman lähellä katsomassa Sammallahdenmäen pronssikautisia hautaröykkiöitä. Samalla reissulla suuntasin menopelin kohti Euran Kauttuaa, jossa on komea koski.

En ole löytänyt netistäkään koskelle virallista kirjoitusasua, mutta se mainitaan isossa tietolaarissa ainakin nimillä Kauttuan koski, Kauttuankoski, Kauttuan Ruukinkoski ja Ruukinkoski.

Sellainen hämärä muistikuva on, että olen ensimmäisen kerran käynyt paikalla joskus 70- ja 80-luvun taitteessa. Uusinta tapahtui viime vuoden heinäkuussa, jolloin ystäväni Miika Hyttinen innostui näyttämään tämän upean paikan Euran reissullamme.

Vaikka koskia on tullut nähtyä useitakin, on Kauttuan Ruukinkoski mielestäni lajissaan aivan kärkipäätä.

Mallikuvausta toukokuisessa Kuuvannokassa

Heli on turkulainen harrastajamalli. Olen käynyt hänen kanssaan kuvaamassa vajaan kahden vuoden aikana ehkä kymmenisen kertaa. Kahta lähelläkään samanlaista settiä ei ainakaan minun mielestäni siitä huolimatta ole syntynyt. Kiitos muutautumiskykyisen mallin.

Toukokuun puolivälin tienoilla kävimme Turun Ruissalon Kuuvannokassa. Aurinkoisen päivän saldoksi tuli muun muassa tällaisia kuvia. 

Sammallahdenmäen hautaröykkiöt

Sammallahdenmäen pronssikautiset hautaröykkiöt on Satakunnassa Raumalla sijaitseva muinaisjäännösalue. Entisen Lapin kunnan alueella oleva paikka hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1. joulukuuta 1999 ensimmäisenä suomalaisena arkeologisena kohteena. Sammallahdenmäki Suomen ja Pohjoismaiden edustavin läntisen pronssikulttuurin kohde.

Noin kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Suurin osa niistä on isoja hiidenkiukaita tai matalia kehäröykkiöitä.

Tunnetuimmat kasat ovat kuitenkin laakea suuri nelikulmainen latomus, jota kutsutaan Kirkonlaattiaksi, sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma Huilun pitkä raunio. Jälkimmäisestä lienee läheisen Kivikylän palvaamon valmistama grillimakkara Huilun tuhti saanut nimensä.

Museoviraston tutkimuksissa korkeimmalla kohdalla oleva hauta ajoitettiin pronssikaudelle 1300–1000 eaa. ja alimmalla tasolla oleva hauta varhaiselle rautakaudelle 170 eaa. – 80 jaa. Kivikasoista on löytynyt ihmisluita, paasiarkkuja ja sarjarannerenkaan katkelma.

Paikallishistoriassa hautaröykkiöt mainitaan ensimmäistä kertaa 1878 ja neljä kasaa on tutkittu jo vuonna 1891. Museovirasto teki vuonna 2002 kaivauksia kahdeksalla röykkiöllä, joista jokaisesta tuli esille niiden sisäisiä rakenteita. Kuudesta paikasta löytyi palanutta ihmisen luuta, joten niihin on tehty polttohautauksia.

Kiviröykkiöihin käy vuosittain tutustumassa lähes 10 000 kävijää, erityisesti ulkomaalaisia ja erikoisuutena maailmanperintökohteiden kiertäjät. Viime tiistaina röykkiöitä ihmettelemässä kävivät allekirjoittanut ja Sunttu Sundell.

Ottaen huomioon alueen ainutlaatuisuuden, on opastus kivikasoille täysin lapsenkengissä. Tuurilla valitsimme oikeaan suunnan. Opastusnuolia sai hakea kissojen ja koirien kanssa. Kun vihdoin alkoi näkyä isoja kiviröykkiöitä, varmistuimme Sundellin kanssa, että taidamme olla oikeassa paikassa. Ei voi kuin kummastella viitoituksen puutetta.

Auto jätettiin Kivikylän palvaamon parkkipaikalle. Hautaröykkiöiltä palatessamme kävin palvaamon kaupassa ostoksilla. Kassillinen herkullisia grillimakkaroita ja purkkikaupalla suussa sulavaa, suorastaan järjettömän hyvää Kivilylän savupalvihernekeittoa vaihtoi omistajaa alle kahdellakymmenellä eurolla.

Heavy Metal - Aseita ja haarniskoja Hämeen linnassa

Heavy Metal - Aseita ja haarniskoja Hämeen linnassa on näyttely, jota rummutettiin keväällä siihen malliin, että tuskin kukaan uutisia seuraava pystyi siltä välttymään.

Huhtikuun 22. päivä avattu näyttely esittelee ainutlaatuisen kokoelman keskieurooppalaisia haarniskoja ja aseita 1500-1700-lukujen Itävallasta. Näytillä on esimerkiksi harvinainen kokonaan säilynyt hevosen kokohaarniska ja hakkapeliittojenkin käyttämiä puolihaarniskoja. Vehkeissä on myös taistelukolhuja, joten suoraan sepän hyllyltä napattuja ne eivät ole.

Noin kuukausi näyttelyn avajaisten jälkeen Hämeen linna oli puhjennut kesäloistoonsa. Linnan alueella palloili jonkun verran turisteja, muttei mitenkään ruuhkaksi asti. S-Etukorttia vilauttamalla pääsi kolmellatoista eurolla sekä linnan muihin tiloihin että haarniskanäyttelyyn.

Tähtäimessä oli kello 13 alkanut opastuskierros, jossa hento yliopistotyttö kertoi ulkoaopetellusti haarniskoista ja vitriinissä olleista aseista. Pahaksi onnekseen kierroksella oli mukana vähintään professoritason mies, jolta yhdessä välissä lipsahti jotain asiantuntevaa. Opas hämmentyi aluksi  huomatessaan miehen tietävän enemmän asioista kuin internet. Kaveri pystyi kumminkin joten kuten pitämään suunsa supussa, vaikka selvästi oikein himotsi kommentoida joka väliin.

30-50 kiloa painavat haarniskat ylleen vetävä henkilö tuntisi varmasti olonsa hetkellisesti hyvinkin sankarilliseksi, mutta tositilanteessa voin vain kuvitella kuinka kömpelöä ja uuvuttavaa tuollaiset vetimet päällä olisi heilutella miekkaa.

Näyttelyn komein asetelma oli kahdentoista jalkaväen puolihaarniskan ryhmä puolustusmuodostelmassa. Performanssiin kuului kauittimista pauhannut mahtipontinen hevimusiikki, jonka esittäjäksi paljastui myöhemmin hämeenlinnalainen, kansainvälistäkin suosiota saavuttanut Turisas.

Näyttelyä vartioi peräti kolme järjestysmiestä sekä ovella ollut lippuja tarkastanut neitokainen. Valokuvaus näytti olevan merkein kielletty, mutta minulle ei kukaan siitä huomauttanut. Nappasin silloin tällöin nappasin pari fotoa, ilman salamaa tosin.