Vaisakon viidakossa

Hellettä pukkasi viime keskiviikkona, jolloin otimme työkaverini Petterin kanssa suunnaksi Salon Halikossa sijaitsevan 63 hehtaarin laajuisen Vaisakon luonnonsuojelualueen. 

Olen käynyt Vaisakossa muutaman kerran aikaisemminkin. Etenkin ensimmäinen visiitti reilun neljän kilometrin mittaisella luontopolulla teki suuren vaikutuksen mahtavine vanhoinen tammineen ja jalopuineen. 

Keväällä 2017 näky vasta hieno olikin. Äitienpäivän aikoihin loistossaan olleet valkovuokot olivat jotain aivan uskomatonta. En ole sen koommin nähnyt yhtä valtaisaa kukkamerta. Linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/vaisakon-kukkaloistoa.html tarkemmin.

Edellisellä Vaisakko-kerrallani, samoin kuin nytkin, olivat ongelmana polulle ja pitkospuille työntyneet kasvit. Paljaat sääret sortseissa eivät ole paras valinta tälle luontopolulle. Punkkisyyni on ehdottomasti tehtävä, vaikka päällä olisi pilkkihaalarit - sellaisessa viidakossa joutuu nimittäin kulkemaan. 

Kaikenlaista heinää, oksaa ja nokkosta riitti melkein puolet matkasta. Aluetta hoitavat Metsähallitus ja Rannikon Luontopalvelut voisivat sen verran valveutua, että lähettäisivät jonkun polulle heilumaan joko siimaleikkurin tai viikatteen kanssa. 

Itse tammimetsikössä pääsi kulkemaan vaivatta ja ihastelemaan komeita puuvanhuksia, mutta palatessa sama ongelma oli jälleen edessä. Lähes läpipääsemätön ryteikkö oli kovin kaukana luontopolkunautinnosta. 

Välillä kasveja oli jopa niin paljon, ettei pitkospuita edes näkynyt. Tuolloin piti koivella tunnustella missä se alusta oikein mahtaakaan olla, ettei tule äkillistä ilmalentoa nokkospuskaan. 

Tähän aikaan vuodesta ongelmana ovat myös itikat. Suihkuttelin parkkipaikalla kassistani löytynyttä Offia reilusti jäseniini, mutta olisi pitänyt päästellä koko purkillinen. 

Ahnaat paarmat saartoivat meidän välittömästi metsänrajaan päästyämme, eikä pörräys loppunut kuin vasta tammimetsikkössä. Hyttyset, kärpäset ja muut lähiseudun itikat tunkivat ahmaasti iholle, korviin ja sieraimiin. 

Ilmeisesti paras aika Vaisakko-reissulle on toukokuu, jolloin luonto vasta heräilee ja valkovuokot kukkivat pitkin reittiä. Kesällä en sinne enää aio mennä.

Kroppa täynnä itikoiden puremia ja hiestä likomärkinä palasimme parkkipaikalle. Seuraava etappi oli kymmenen kilometrin päässä sijainnut Kokkilan uimaranta. +23 asteisessa merivedessä pulahdellessa unohtui kummasti luontopolun haasteet.

Vaisakkoon löytää osoitteessa Palttatie 24, 24210 Salo.

Vaisakon luonnonsuojelualueella

Vaisakon luonnonsuojelualue sijaitsee Salon Halikossa Halikonlahden rannalla. Sen pinta-ala on 63 hehtaaria ja se on perustettu 1985. Natura 2000-alueeksi Vaisakko nimettiin 1998.

Kävin ensimmäisen kerran Vaisakossa toukokuussa 2016. Tuolloin alueen nimi ei meinannut jäädä millään kaaliini, vaan unoihdin sen alvariinsa. Milloin mieleen putkahti Vesikko tai jotain sinne päin, muttei oikeaa asua sitten millään.

Erityisen komeana Vaisakko näyttäytyi toukokuussa 2017. Valkovuokkomeri oli suurin mitä olen missään nähnyt. http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/vaisakon-kukkaloistoa.html

Kesälomani viimeisellä viikolla oli jälleen sopiva sauma lähteä käymään Vaisakossa. Neljän kilometrin mittaisella luontopolulla oli hiljaista, ketään ei näkynyt lähimaillakaan. Olimme Arto Takaraution kanssa varmaan ainoat ihmiset koko seudulla.

Vaikka lämpöämittari ei mielestäni aamukymmeneltä näyttänyt huimia lukemia, tuli jo alkumatkasta armoton hiki. Ilmankosteus oli kovaa luokkaa, pelkkä henkitys sai silmälasit huuruun. Myöhemmin aurinko alkoi porottaa.

Aluetta hoitaa Metsähallitus tai ainakin sen pitäisi hoitaa. Ilmeisesti kukaan kyseisen puljun kaveri ei ole vaivautunut käymään siellä moneen kuukauteen, sillä pitkospuut olivat osin täysin kasvillisuuden kätkemiä. Ehkä pitkä kuuma kesä on verottanut haluja lähteä siimaleikkurilla heilumaan. Oli vaan aika ikävä kävellä nokkospuskien läpi, eikä paikoin edes nähnyt missä kohdassa lankut ovat.

En ole aikoihin törmännyt hirvikärpäsiin, mutta Vaisakossa niitä oli. Yksi ahersi niskassani ja toinen nilkassa. Paluumatkalla huomasin punkin liikkuvan kädessäni.

Luontopolun kiertoon meni puolisentoista tuntia. Alunperin oli aikomus pitää jonkunmoinen taukokin, mutta reitin varrella ei ikävä kyllä ole lainkaan penkkejä tai mitään muutakaan mihin istahtaa. Toki takamuksensa voi parkkeerata vaikka maahan, mutta eipä oikein tehnyt mieli.

Vaisakon kukkaloistoa

Vaisakon luonnonsuojelualue sijaitsee Salon Halikossa Varsinais-Suomessa. Se valikoitui sunnuntaiajelukohteeksi vähän sattumalta, sillä alkuperäinen ajatus oli lähteä Teijon kansallispuistoon joko Sahajärven- tai Matildajärven kierrokselle. Onneksi käänsin auton rattia Vaisakon suuntaan.

Vaisakon 63 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue on perustettu 1985. Natura 2000-alue siitä tuli vuonna 1998.

Kävin Vaisakossa ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuun lopulla. Tuolloin oli jo täysi kesä - saniaiset hinkkasivat koipia pitkospuilla taiteillessa ja kiukkuiset hyttyset hyökkäsivät joukoittain päälle.

Vaisakon lehtojen kerrotaan olevan maamme edustavampia. Keväinen kukkaloisto valko-, sini - ja keltavuokkoineen sekä mukulaleinikkeineen oli kuin suoraan satukirjasta tai Taru sormusten herra -tyyppisestä elokuvasta. Eipä ihme, että pienehkö parkkipaikka oli aivan täynnä autoja. Äitienpäiväjuhlallisuuksien sijasta moni oli suunnannut metsään katsomaan luonnon kauneutta.

Ruuhkaisesta parkkipaikasta huolimatta luontopolulla oli melko rauhallista tallustella. Tilaa vastaantulijoille annettiin puolin jos toisin tarpeen vaatiessa. Nuorehko perheenpää tosin päätti avautua kuvaamisestani, jonka tarkoituksena oli näyttää yleiskuvassa ihmisiä pitkospuilla. "Otit sitten meistä kuvan! Meinaatko julkaista Facebookissa?". "En", vastasin, eikä herra enää tivannut asiaa, vaikka odotinkin jonkinlaista lisämussutusta.

Noin kahden tunnin ja vajaan neljän kilometrin lenkki lehtometsässä oli melkoinen kokemus - etenkin kun se tuli niin sanotusti täysin "puun takaa". Eipä voinut tietää, että Vaisakossa odottaisi loppumattomalta tuntuva kukkaloisto.

Vaisakon luonnonsuojelualue

Varsinais-Suomessa Halikossa sijaitseva Vaisakon luonnonsuojelualue on ollut jo tovin mielessä käyntikohteena. Hiljattain se sitten toteutuikin. Kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvan Halikon Halikonlahden länsirannalla oleva lehtometsäalue on aikamoinen kokemus ensikertalaiselle.

Jostain syystä Vaisakko on nimenä sellainen, ettei se taipunut suuhuni sitten millään. Kaikki hiukankin sinne suuntaan olevat sanat kuten vesikko ja veitikka tulivat tilalle. Nyt se on jo onneksi jäänyt mieleen.

Vaisakon parkkipaikalle löysi vaivatta, sillä netistä löytyvät ajo-ohjeet olivat hyvin selkeät. Ilmeisesti paikoitusalue oli hiljattain rustattu uuteen uskoon, samoin opastuskyltit ja luontopolun alkupätkä.

Hämäävästi Vaisakon ilmoitettiin olevan kilometrin päässä, josta syystä luulimme luontopolun olevan sen mittainen. Lopulta selvisi, että reitin pituus olikin 4,3 kilometriä.

Maasto oli matkalla hyvin vaihteleva. Ensin mentiin pitkin pellonreunaa, sitten talousmetsässä ja pian pitkospuilla saniaisten kesällä. Komeita vanhoja kuusia mahtavine juurineen tuli vastaan siellä täällä.

Lopulta polku haarautui ja vaihtoehtona oli kiertää loppupätkä kahta eri kautta. Vastassa oli todella upeita ikivanhoja tammia, joiden lomasta hyttyset tekivät täsmäiskuja. Pitäisi olla aina itikkamyrkkyä mukana laukussa siltä varalta. Koivet olivat seuraavana päivänä niin täynnä pistoja, etten muista moneen vuoteen vastaavaa kokeneeni.

Vaisakon tammilehto oli kuin jostain elokuvasta. Mieleen tuli niin Taru Sormusten herrasta kuin Robin Hoodin seikkailut Sherwoodin metsässä. Harvemmin näin komeaa paikkaa näkeekään.

61 hehtaarin luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1985. Vaisakon Natura 2000-alue kattaa tästä suurimman osan. Alueen pohjoisosat kuuluvat Viurilanlahden Natura 2000-alueeseen, joka on luokiteltu kansainvälisesti merkittäväksi lintukohteeksi. 

Tammien keskellä polun loppupäässä oli lahonnut torpparintupa. Rannalle ei päässyt suoraan polulta, mutta ylhäällä kalliolta löytyi paikka, josta pystyi merenalahden yli tiirailemaan vaikka Salon keskustan vanhaa viljasiiloa. Alue on myös osin Vuohensaaren uimarannan vastapäätä.