Hellettä pukkasi viime keskiviikkona, jolloin otimme työkaverini Petterin kanssa suunnaksi Salon Halikossa sijaitsevan 63 hehtaarin laajuisen Vaisakon luonnonsuojelualueen.
Olen käynyt Vaisakossa muutaman kerran aikaisemminkin. Etenkin ensimmäinen visiitti reilun neljän kilometrin mittaisella luontopolulla teki suuren vaikutuksen mahtavine vanhoinen tammineen ja jalopuineen.
Keväällä 2017 näky vasta hieno olikin. Äitienpäivän aikoihin loistossaan olleet valkovuokot olivat jotain aivan uskomatonta. En ole sen koommin nähnyt yhtä valtaisaa kukkamerta. Linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/05/vaisakon-kukkaloistoa.html tarkemmin.
Edellisellä Vaisakko-kerrallani, samoin kuin nytkin, olivat ongelmana polulle ja pitkospuille työntyneet kasvit. Paljaat sääret sortseissa eivät ole paras valinta tälle luontopolulle. Punkkisyyni on ehdottomasti tehtävä, vaikka päällä olisi pilkkihaalarit - sellaisessa viidakossa joutuu nimittäin kulkemaan.
Kaikenlaista heinää, oksaa ja nokkosta riitti melkein puolet matkasta. Aluetta hoitavat Metsähallitus ja Rannikon Luontopalvelut voisivat sen verran valveutua, että lähettäisivät jonkun polulle heilumaan joko siimaleikkurin tai viikatteen kanssa.
Itse tammimetsikössä pääsi kulkemaan vaivatta ja ihastelemaan komeita puuvanhuksia, mutta palatessa sama ongelma oli jälleen edessä. Lähes läpipääsemätön ryteikkö oli kovin kaukana luontopolkunautinnosta.
Välillä kasveja oli jopa niin paljon, ettei pitkospuita edes näkynyt. Tuolloin piti koivella tunnustella missä se alusta oikein mahtaakaan olla, ettei tule äkillistä ilmalentoa nokkospuskaan.
Tähän aikaan vuodesta ongelmana ovat myös itikat. Suihkuttelin parkkipaikalla kassistani löytynyttä Offia reilusti jäseniini, mutta olisi pitänyt päästellä koko purkillinen.
Ahnaat paarmat saartoivat meidän välittömästi metsänrajaan päästyämme, eikä pörräys loppunut kuin vasta tammimetsikkössä. Hyttyset, kärpäset ja muut lähiseudun itikat tunkivat ahmaasti iholle, korviin ja sieraimiin.
Ilmeisesti paras aika Vaisakko-reissulle on toukokuu, jolloin luonto vasta heräilee ja valkovuokot kukkivat pitkin reittiä. Kesällä en sinne enää aio mennä.
Kroppa täynnä itikoiden puremia ja hiestä likomärkinä palasimme parkkipaikalle. Seuraava etappi oli kymmenen kilometrin päässä sijainnut Kokkilan uimaranta. +23 asteisessa merivedessä pulahdellessa unohtui kummasti luontopolun haasteet.
Vaisakkoon löytää osoitteessa Palttatie 24, 24210 Salo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti