Kun pääsee Liedosta töistä varttia vaille neljä, saattaa parin tunnin kuluttua löytää itsensä Lohjalta. Näin allekirjoittaneelle kävi viime keskiviikkona.
Kysymyksessä nimittäin oli luontoretki Uudenmaan maakunnan länsiosassa sijaitsevaan Karkalin luonnonpuistoon. Entisen Karjalohjan kunnan alueella Karkalinniemessä Lohjanjärveen työntyvä puisto on perustettu jo vuonna 1964.
Turusta käsin Lohjan tavoittaa nykyään melko nopeasti. Turku-Helsinki-moottoritietä pitkin kaivoskaupunkiin ei ole kuin yksi hujaus. Työpäivän jälkeen on yleensä ollut tapana ottaa nokoset, mutta työkaverin Petterin painaessa kaasua olimmekin kohta jo perillä, eikä takapenkillä paljon uneksittu.
Loppumatka moottorietieltä Karkaliin ei puolestaan edennyt kovin nopeasti. Soratietä riitti lähes loputtomiin, eikä harvinaisen tiheät nimismiehen kiharat tahtoneet millään loppua mutkaisella pikkutiellä. Auto tärisi kuin valtava vibtaattori.
Karkalin luonnonpuistossa saa liikkua vain merkityillä reiteillä. Poluilla oli keltaista opasmaalia paljon, mutta eri reitit olisi voitu merkatä vaikka punaisella tai vihreällä. Kävelimme metsässä arviomme mukaan viitisen kilometriä ja varmasti suurimman osan 6,5 kilometrin yhdysreitistä.
Keskellä aluetta on niitty, jossa oli pari penkkiä. Ilmeisesti tässä kohdin lähdimme eri suuntaan kuin alunperin piti. Kapeaa ja kivikkoista rinnettä riittikin sen jälkeen kilometritolkulla. Korkeuserot olivat paikoin huimat ja kuinka ollakaan meille sattui reitin ylämäkiosuudet! Toisinpäin olisi ollut pelkkää alamäkeä. Juurakkoa ja kivikkoa oli matkan varrella siihen malliin, ettei ihan kaikille voi reittiä suositella.
Vaikka jokin kolkka luonnonpuistossa jäikin sekavahkon opastuksen takia väliin, olivat maisemat paikoin komeat. Puiden takaa näkymät Lohjanjärvelle olivat rajoitetut, mutta rantaosuuksilla palkitsevat.
Luonnonpuisto ja matka perille Karkaliin oli niin tiheää lehtoa ja lehtipuuta, etten muista hetkeen noin rehevää luontoa nähneeni. Pähkinäpensaita oli harvinaisen paljon, mutta lintujen totaalista puuttumista ihmettelin. Viserrystä ei kuulunut sekuntiakaan parin tunnin taipaleen aikana.
Arvelin, että heinäkuussa lehtometsässä olisi paljon hyttysiä. Loppumatkasta vain yksi verenimijä tuli inisemään korvan juureen. Parkkipaikalla suoritettu Offin suihkutus oli ehkä ylimitoitettu, mutta mistä noista tietää.
Karkalin luonnonpuisto osoittautui mielenkiintoiseksi kohteeksi, jossa voisi joskus käydä uudelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti