Cold Sweat: Broadcast Interference

Turussa vuonna 2002 perustettu Cold Sweat kunnioitti ensimmäisellä levyllään irlaintilaisbändi Thin Lizzyä. Dedicated to Thin Lizzy sisälsi melkein pelkästään tuon Phil Lynottin poppoon kappaleita. Juuri ilmestyneellä kakkoslevyllään Broadcast Interference orkesteri soitteleekin sitten omia biisejä. Kiekolla tosin kuullaan versiot Thin Lizzyn It's Only Moneystä ja Massacresta.

Hankalasti nimetyn Broadcast Interferencen kappaleet on pääasiassa tehnyt bändin ulkopuolinen kaveri, Riittis -nimeä totteleva henkilö. Hän soitti aikoinaan kitaraa kauhajokilaisessa Skädämissä. Tuossa 80-luvun lopulla toimineessa ja yhden kokopitkän levynkin tehneessä yhtyeessä vaikuttivat myös Cold Sweatin nykyinen laulaja Frogley ja rumpaliveljensä Eepo.

Eepo taustaan kuuluu myös Iron Cross. Hän takoi kolmisenkymmentä vuotta sitten kannuja tässä legendaarisessa turkulaishevibändissä. Mies oli mukana yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla.

Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin Broadcast Interferencen sisävihkosta levyn kahden kappaleen olevan entisen Iron Cross -laulajan Tyrone Gona Tougherin käsialaa. Mies kun ei ole 90-luvun taitteen jälkeen rokkihommiin koskenutkaan, vaan keskittynyt lähinnä hengen ravintoon.

Searching For Love ja Running For The Diamonds olivat alunperin tarkoitettu Iron Crossin kakkoslevylle Steel Warrior (-84). Kiekko on hyvää perusheviä heikoista diskanttipitoisista soundeistaan huolimatta. Valitettavasti se jäi aikanaan liian vähälle huomiolle, kuten koko orkesteri. Varsinkin Running For The Diamondsista kuuluu selvästi Iron Cross läpi. Hienoa, että biisit on nyt tuotu julki.

Riitiksen kynäilemät kappaleet ovat nekin mielenkiintoisia ja tarttuvia. Thin Lizzyn vaikutus ei kyseisissä biiseissä kuulu ainakaan mitenkään erityisemmin. Tiedä sitten onko ollut tarkoituskaan.

Aiemmin eri vokalistien kanssa toiminut Cold Sweat on vakiinnuttanjut Frogleyn äänekseen, vaikka It's Only Moneylla laulaakin muun muassa Hevinkeliumista ja Kilvestä tuttu Taage Laiho.

Nettiä selatessani löysin Cold Sweat -haastattelun, jonka tein Dedicated to Thin Lizzyn ilmestymisen aikoihin vuonna 2006. http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=771

Dr. Potion ja kaverit S-Osis:lla

"Dr. Potion + friends "Kevät Bileet" S-Osis:lla" oli iltamien nimi Rehtorinpellontiellä Turussa, legendaarisen YO-talon alakerrassa. Lauteilla kävi illan mittaan kolme eri yhtyettä. Eivät tosin yksikään aikataulun mukaisesti.

21.30 Hangman`s Voodoo
22.30 Dr.Potion
00.00 Apostoles Of Bitterness

Hangman's Voodoo oli nimenä tuttu, muttei minulla ollut minkäänlaista käsitystä orkesterin musiikista. Jonkun valokuvan muistan netissä joskus näheeni. Siinä komeilivat yhtyeet nuoret soittajauroot, joille ei ikää taida olla kertynyt vielä kahtakymmentäkään.

Hangman's Voodoo soitti jonkunlaista katu-, grunge- ja glamrokin sekoitusta. Nuoret sällit olivat energisiä lavalla, varsinkin laulajakitaristi Jesse Quickman. Kaveri heiluikin koko illan tarpeiksi.

Bändi soitti lainabiiseinä ainakin Guns N' Rosesia ja yllättäen myös muinaisen turkulaisyhtye Sharoneesin kappaleen Neon Light Child vuodelta 1988. Valitettavasti se oli sovitettu liian nopeaksi, eikä sitä meinannut edes tunnistaa. Mutta muuten hieno homma, että tällaista unohtunutta helmeä kierrätetään uudelleen.

Illan seuraava esiintyjä liityi vahvasti Sharoneesiin.  Dr. Potionin laulajakitaristi Vikke nimittäin oli aikanaan Shraroneesin laulajabasisti. Rumpuja bändissä soitti entinen Iron Cross- ja Skädäm -mies Esko "Eddy" Mänty-Sorvari, joka on sittemmin soitellut ainakin Muskan taustabändissä.

Kitaraa Sharoneesissa soitti Esa "Kani" Rosenqvist. Hän menehtyi väkivaltaisesti työpaikallaan keväällä 2005. Loppuakoinaan mies soitti Juliet Jonesissa, joka oli Juliet Jonesin Sydämen Eeron päivitetty versio samasta aiheesta.

En ollut aiemmin kuullut Dr. Potionia kuin yhden biisin verran. Never Gonna Learn -niminen kappale on saatu myös kuvalliseen muotoon ja pari viikkoa se ilmestyi Youtubeen. Perusmusiikkivideo, mutta erittäin toimivasti leikattu ja kuvattu. Itse kappale kulkee hyvin eteenpäin.

Dr. Potionissa tapahtui hiljattain kokoonpanovaihdos, kun toinen kitaristi sai kenkää bändistä. Tiedä sitten mikä mahtoi olla syynä, eikä se minulle kuulukaan. Muutaman biisin verran S-Osiksen lavalla kakkoskitaraa soitti Vikken poika Jesse, joka oli jo aiemmin illalla lauteilla Hangman's Voodoon kanssa. Soundi oli heti aikalailla tukevampi.

Dr. Potionin juurirokille saattaisi olla isommatkin markkinat, koska Suomessa on perinteisesti tykätty Hurriganesin ja Peer Güntin kaltaisesta bändeistä.

Illan viimeinen esiintyjä oli turkulainen aikamiesten coverbändi Apostoles of Bitterness. Näin yhtyeen muutama viikko sitten Pub Grandamissa. Aiheesta löytyy oma tarinansa helmikuun blogiarkistosta.

Apostolit kuulostivat Grandamin nurkassa jotenkin innostuneemmilta kuin S-Osiksen lavalla. Pääosin 80-luvun hevilainoista koostunut setti sai varauksettoman suosion ainakin tuttavieni kesken. Nämä miehet osaavat vetää Judas Priestiä, Acceptia ja Iron Maidenia vaikka silmät kiinni.

Lordi ja Kuorosota

Television Nelonen -kavanalla alkoi tänään Kuorosota. En ole jaksanut ensimmäistä tuotantokautta lukuunottamatta seurata sitä kuin muutaman minuutin, mikäli kanavasurffailu on osunut sopivasti kohdalle. Neljännen tuotantokauden avausjakso vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että sarjaa voisi alkaa seuraamaan ahkerammin.

Jo tämän jakson perusteella voin sanoa, ettei Kaija Koon, Jussi Selon, Jonsun tai Hanna Pakarisen toiminnat juurikaan kiinnosta. Sen sijaan Ressu Redford rekrytoi joukkoeeseensa heti erään tuttuni. Lordin touhut ovat aina kiinnostaneet minua. Viimeisen mainoskatkon jälkeen näytetty Rovaniemen sankarin osuus olikin mielenkiintoisinta koko jaksossa. Leppoisaa ja huumorisävytteistä meininkiä, jota jollain jäykällä Kaija Koolla ei ollut ja tuskin tulee olemaan.

Lordi on vanha tuttuni. Tapasin tulevan monsterimiehen ensimmäisen kerran kesällä 1993 Porissa. Siellä järjestettiin alle 25-vuotiaille videontekijöille Minun elokuvani -festivaalia. Lordi ja kaverinsa, tuleva ohjaaja Pete Riski, olivat paikalla kuten vuotta myöhemminkin. En enää muista mikä lyhytelokuva sälleillä oli esitettävänään, mutta kauhuleffoja he väänsivät silloin ja jo ennenkin sitä.

Syksyllä 1994 osittain samalle porukalle järjestettiin viikonlopun mittainen efektikurssi, jota veti vanha Koijärven veteraani ja elokuvien erikoistehostemies Esa Parkatti. Tuolloin jaoin matkustajakotihuoneen Lordin kanssa. Hän oli juuri ottanut ensimmäiset Kiss-aiheiset tatuointinsa ja esitteli paksua käsivarttaan minulle. Gene Simmonsin pää se siinä komeili.

Lordi oli kovasti kiinnostunut turkulaisorkesteri Iron Crossin nykyvaiheista. Hän kertoi Too Hot To Rockin olevan eräs suomalaisen musiikin merkkipaaluista. Yhtye hiipui 90-luvun taitteessa, eikä Lordi tiennyt mihin se katosi. Kerroin, että syy bändin hajoamiseen oli laulaja Tyrone Gona Tougherin alias Esa Leinosen uskoon tuleminen.

Seuraavaksi kuulin Lordista syksyllä 1996. Kaverini Janne Järvinen pääsi tuolloin opiskelemaan Tornion mediakouluun. Hän kertoi siellä olevan kovan Kiss-fanaatikon nimeltään Tomi Putaansuu. Vuotta myöhemmin oli itse samassa opinahjossa, mutta Lordia ei enää siellä näkynyt.

Kun Lordin ensimmäinen single Would You Love A Monsterman ilmestyi loppuvuonna 2002 ja ensimmäiset lehtijutut uudesta bändistä julkaistiin, tajusin heti kyseessä olevan saman kaverin. Toukokuussa 2006 hänet tunsikin jo koko Suomi, koska Lordi sattui voittamaan Euroviisut Hard Rock Hallelujah -kappaleellaan.

Viisuvoiton myötä myös eräästä silloisesta työkaveristani tuli kertaheitolla kova Lordi-fani. Viikkoa aikaisemmin hän ei ollut kuullutkaan koko orkesterista tai sen johtajasta Mr Lordista, joksi orkesterin pääjehua keväällä 2006 alettiin kutsua. Pitkän inttämisen jälkeen jouduin lainaamaan työkaverilleni kaikki kolme siihenastista Lordi -levyäni. Eihän artisteja tietenkään voi tukea ostamalla itse niiden levyt - sehän maksaa, hän tuumi. Ei ainakaan tämä nainen, joka kerran tilasi postimyynnistä puutarhakalusteet ja palautti ne juhlien jälkeen takaisin ostopaikkaan!

Tapasin Lordin viime vuonna pitkästä aikaa Sauna Open Airissa. Hän oli tullut fanittamaan festivaalin pääesiintyjä Kissiä. Siinä vasta mukava mies. Toivotan menestystä Kuorosotaan!

Päivän levy - Battagia: Hell Just Froze Over

Battagia
Hell Just Froze OverMCD
[ Soundworks Productions ]

( 9 )

01. Intro
02. Burning The Sky
03. Deep Cuts The Knife
04. Hell On My Back
05. Fire Of Rock

Helsinkiläinen Battagia teki viime vuonna erittäin kovatasoisen MCD:n nimeltä Cockroach Meat. Bändin kasarihevi puri ainakin minuun siinä määrin, että odotin innolla tätä tulevaa uutta viiden biisin levyä. Kun tässä taannoin vielä näkin yhtyeen livenä, riitti se vakuuttamaan lopullisesti.

Yhtyeen rumpali on vaihtunut sitten viime levyn. Nykyään kannuja hakkaa entinen Iron Cross –rumpali Jari ”Jimmy Hammer” Mäkeläinen. Mieshän on jo aika päiviä sitten todettu asiansa osaavaksi, joten hän istuu Battagiaan kuin veitsi voihin. Muu kokoonpano (kaksi kitaristia, basisti) on säilynyt samana.

Musiikillisestikin Battagiassa on myös samaa kuin Iron Crossissa. Lähinnä tuon entisen turkulaisyhtyeen rankemmissa biiseissä kuten Too Hot To Rock, jota Battagia esittää nykyään keikoillaankin. Muuten bändin linja kulkee suunnilleen akselilla Accept, Iron Maiden ja W.A.S.P.

Levy alkaa Introlla (onpa kumma!), jossa kytketään piuhat ja virta kytketään. Loput neljä kappaletta ovatkin sitten niin tasokkaita, etteivät ne oikeastaan yhtään häpeile edellä mainittujen esikuviensa tuotannon kanssa. Fire Of Rock, Deep Cuts The Knife, Hell On My Back ja etenkin Burning The Sky jyräävät niin komeasti, että adrenaliini alkaa virrata ympäri kehon.

Hell Just Froze Overin ainoa heikko puoli on sen pituus. Se on nimittäin liian lyhyt! Tosin tämä saattaa olla myös levyn plussapuoli, sillä tähän ei ainakaan ehdi heti kyllästyä. Bändi olisi kyllä täysin valmis levyttämään täyspitkän levynkin. Sellainen 45 minuuttia olisi oikein ihanteellinen annos. Suosittelen.

14.04.2003, Kimmo Jaramo

Tuollaisen levyarvion kirjoitin Imperiumiin vuonna 2003. Eipä tuohon ole mitään muutettavaa vuosien jälkeenkään.

Battagia kuuluu sarjaan "huutavia vääryyksiä". Lähinnä siksi, että tämäntasoinen yhtye on mennyt suurimmalta osalta hevifaneista täysin ohi. Bändi ei Hell Just Froze Overin jälkeen ole levyttänyt tai ainakaan julkaissut mitään. Sääli, että näin kovatasoinen orkesteri ei ole päässyt eteenpäin, vaikka hevistä on tullut 2000-luvulla salonkikelpoista.

Taannoin luin Imperiumin Messulaudalta, että yhtye kumminkin toimii yhä (tai taas). Messulaudan erään viestiketjun aiheena on "Missä he ovat nyt?". Battagian kitaristilaulaja Tero kertoi nykykuulumisiaan bändin perään haikaileville.

"Ja Tero M:hän kertoo! Hienoa että joku muistaa vielä Battagian. Mehän emme koskaan hajonneet vaan lähdettiin ikään kuin pienille talviunille jotka ovat sittemmin päässeet hieman venähtämään... Mitään suurta draamaa ei hiljaiseloon ole liittynyt vaan homma on mennyt pähkinänkuoressa suurinpiirtein seuraavalla lailla:

Jimbon keskityttyä bisneksiensä pyörittämiseen astui tilalleen jo muutamia vuosia sitten Jack Nylund (Imperanon, Whispered, Force Majeure jne.). JJ:llä on tuhat rautaa tulessa bändiensä (JJ Hjelt's Powerdrive, Royal Truck jne.) lisäksi ja itse olen imeytynyt työelämän pyörteisiin, kiertänyt maailmaa ja toiminut myös muiden yhtyeiden taustavoimissa. Antti taas lähti omiin seikkailuihinsa ja soitteli Warmenin lisäksi ainakin The Scourgerissa. Leadkitaraa hoitelee nykyisin eräs hyvinkin pätevä kaveri josta lisää sitten kun avaamme kotisivumme uudelleen, eli..:

Kokopitkää levyä varten on äänitetty pohjat 16 biisiin josta sitten aikanaan valitaan levyn verran matskua (kunhan nyt saadaan ensin äänitettyä kaikki muu tavara...) ja jolle pyritään sitten löytämään julkaisukanava. Toivottavasti pääsemme sitten taas joskus lavallekin asti. Homma on nyt vaan päässyt venähtämään kaiken muun toiminnan takia mutta elantohan on otettava sieltä mistä sen saa. Täysin kuolleita emme siis ole ja tarkoitus onkin saada bändi jälleen aktiiviseksi. Pyrimme myös siihen että käytämme lopulta levyn äänittämiseen vähemmän vuosia kuin Wintersun."

Valitettavasti netistä ei löytynyt yhtään ääninäytettä bändin tuotannosta. Voimme kuitenkin paremman puutteessa tutustua yhtyeen lyriikkaan.

Burning The Sky

I FEEL THE FIRES OF GROWING WAR, THEY`RE DRAWING NEARER
BLACK POISON SMOKE THAT FILLS THE AIR
AND SINCE THE NIGHT YOU`D KNOCK MY DOOR IT`S GETTING CLEARER
FEELS LIKE WE`RE GOING FAST NOWHERE

ThE WAY I SEE IT NOW, I DON`T CARE NO LONGER
EVERY TIME YOU OPEN YOUR MOUTH I FEEL LIKE RAISIN` A THUNDER
i`d RUN FOR MY LIFE AND TONIGHT
I`D SELL MY SOUL AND KILL MY OWN TO SEE THE LIGHT

BURNING THE SKY

(IT`S BURNING BRIGHT)

BURN UP THE SKY

(IT`S BURNING BRIGHT)

A 1.000 NIGHTS, A 1.000 CRIES, I`VE HEARD `EM ALL NOW
A 1.000 ALLEYS THAT i`VE RAN
NOW, THERE`S A SMELL OF RISING DANGER IN THE AIR
JUMP OUT OF LOVE WHILE YOU STILL CAN

AND NOW I`M THROUGH WITH YOU, DON`T WANT YOUR GAMES NO MORE
NO MORE FEEDING THE FIRE, I FEEL LIKE RAISIN` A THUNDER
i`D RUN FOR MY LIFE AND TONIGHT
i`D SELL MY SOUL AND KILL MY OWN TO SEE THE LIGHT