Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaija Koo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaija Koo. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kun suomalainen Sorsa Dubliniin lensi - Euroviisut 1981


YLE Teemalta tuli tiistaina 7. toukokuuta ohjelma nimeltä Euroviisut 1981. 

Se esitettiin alunperin tammikuussa 32 vuotta sitten suorana televisiolähetyksenä. En ole aivan varma mahdoinko silloin aikoinaan katsoa alkuperäisen lähetyksen. Hajanaisia muistikuvia on ainakin Riki Sorsan, Frederikin ja Juice Leskinen Slamin esiintymisistä. Saattaa olla, että niitä on näkynyt jossain tuutissa myöhemminkin.

Vaikka suora lähetys on aina suora lähetys, oli Euroviisut 1981 teknisesti todella kömpelö. Juontaja Erkki Pohjanheimo kertoi kummallisia puujalkavitsejä ja yritti olla hauska. Mies vaikutti enemmän A-Studio -tyyppisen asiaohjelman toimittajalta kuin viihdelähetyksen vetäjältä.


Frederik lauloi Titanicin.

Tekniikka on toki kehittynyt vuosien saatossa, kuvaustavat muuttuneet ja leikkaukset nopeutuneet. Juontaja saattoi aikoinaan olla jonkun mielestä päteväkin. Itse muistan esimerkiksi Markku Veijalaisen osanneen tällaiset hommat paljon paremmin.

Nykyään Veijalaista näkee Studio 55:ssa arkiaamuisin. Ja kyllä; katselen kyseistä senioriohjelmaa aina sopivan tilaisuuden tullen.

Juontaja Pohjanheimon lisäksi Euroviisut 1981:sta jäi mieleen artistien huono ulosanti. Ainoastaan Mikko Alatalo jutteli sujuvasti, kuten aina. Se saattoi tosin johtua hänen toimittajantaustastaan. Tapani Kansa on aina ollut hidas puhumaan, mutta oli sentään reippaampi kuin Paula Koivuniemi, Taiska tai Riki Sorsa. Jopa kovana naistensankarina tunnettu Frederik suolsi vaivalloisesti sanoja.


Juice Leskinen Slam

Aina sanavalmis Juice Leskinen oli pirteä poikkeus jäykässä joukossa. Hän oli juuri lähetyksen alla täyttänyt 31 vuotta, mutta näytti jo tuolloin viisikymppiseltä. Taustabändi Slamin muusikoitakaan ei voisi nykymittapulla millään uskoa alle kolmekymppisiksi. Puliukkojen näköiset kaverit lauloivat Juicen ohella Ilomantsi -kappaletta studio-orkesterin soittaessa taustat.

Juicen esityksen ohella koreografioista jäi mieleen Frederikin taustalaulajat. Tulevat iskelmätähdet Meiju Suvas ja Kaija Koo keikuttivat pyllyjään Helena Lidgrenin ja Tuire Pentikäisen seurassa.

Ohjelman kappaleista ovat jääneet elämään ainakin Alatalon Leuhkat eväät, Taiskan Hiroshima, voittajakappale, Riki SorsaReggae Ok ja etenkin Frederikin Titanic. Saattaapa joku Ilomantsinkin muistaa.


Riki Sorsalla oli mukanaan kovatasoinen taustabändi. Reggae OK:n säveltänyt entinen Wigwam-mies Jim Pembroke soitti koskettimia, toinen ex-Wigu Pedro Hietanen haitaria, Keimo Hirvonen rumpuja, Jukka Orma dobroa ja Risto Hankala bassoa.

Orma tuli pari vuotta myöhemmin tunnetuksi Hassisen koneen ja Sielun veljien kitaristina. Hankalan joku saattaa muistaa Pave Maijasen Mistakes-bändistä ja Havana Blackista.

Riki Sorsan Reggae OK sijoittui Irlannin Dublinissa järjestetyissä kilpailuissa sijalle 16/20. Jo kauan aikaisemmin laulajanuraansa aloitellut mies ponkaisi Suomessa tähdeksi yhdessä yössä. Sorsa jatkoi menestyksekkäästi aina vuoteen 2006, jolloin hänellä todettiin kurkkusyöpä. Ammattilaulajan laulut on nyt laulettu, mutta onneksi mies selvisi sairaudestaan.



perjantai 21. lokakuuta 2011

Lordi ja Kuorosota

Television Nelonen -kavanalla alkoi tänään Kuorosota. En ole jaksanut ensimmäistä tuotantokautta lukuunottamatta seurata sitä kuin muutaman minuutin, mikäli kanavasurffailu on osunut sopivasti kohdalle. Neljännen tuotantokauden avausjakso vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että sarjaa voisi alkaa seuraamaan ahkerammin.


Jo tämän jakson perusteella voin sanoa, ettei Kaija Koon, Jussi Selon, Jonsun tai Hanna Pakarisen toiminnat juurikaan kiinnosta. Sen sijaan Ressu Redford rekrytoi joukkoeeseensa heti erään tuttuni. Lordin touhut ovat aina kiinnostaneet minua. Viimeisen mainoskatkon jälkeen näytetty Rovaniemen sankarin osuus olikin mielenkiintoisinta koko jaksossa. Leppoisaa ja huumorisävytteistä meininkiä, jota jollain jäykällä Kaija Koolla ei ollut ja tuskin tulee olemaan.

Lordi on vanha tuttuni. Tapasin tulevan monsterimiehen ensimmäisen kerran kesällä 1993 Porissa. Siellä järjestettiin alle 25-vuotiaille videontekijöille Minun elokuvani -festivaalia. Lordi ja kaverinsa, tuleva ohjaaja Pete Riski, olivat paikalla kuten vuotta myöhemminkin. En enää muista mikä lyhytelokuva sälleillä oli esitettävänään, mutta kauhuleffoja he väänsivät silloin ja jo ennenkin sitä.

Syksyllä 1994 osittain samalle porukalle järjestettiin viikonlopun mittainen efektikurssi, jota veti vanha Koijärven veteraani ja elokuvien erikoistehostemies Esa Parkatti. Tuolloin jaoin matkustajakotihuoneen Lordin kanssa. Hän oli juuri ottanut ensimmäiset Kiss-aiheiset tatuointinsa ja esitteli paksua käsivarttaan minulle. Gene Simmonsin pää se siinä komeili.

Lordi oli kovasti kiinnostunut turkulaisorkesteri Iron Crossin nykyvaiheista. Hän kertoi Too Hot To Rockin olevan eräs suomalaisen musiikin merkkipaaluista. Yhtye hiipui 90-luvun taitteessa, eikä Lordi tiennyt mihin se katosi. Kerroin, että syy bändin hajoamiseen oli laulaja Tyrone Gona Tougherin alias Esa Leinosen uskoon tuleminen.


Seuraavaksi kuulin Lordista syksyllä 1996. Kaverini Janne Järvinen pääsi tuolloin opiskelemaan Tornion mediakouluun. Hän kertoi siellä olevan kovan Kiss-fanaatikon nimeltään Tomi Putaansuu. Vuotta myöhemmin oli itse samassa opinahjossa, mutta Lordia ei enää siellä näkynyt.

Kun Lordin ensimmäinen single Would You Love A Monsterman ilmestyi loppuvuonna 2002 ja ensimmäiset lehtijutut uudesta bändistä julkaistiin, tajusin heti kyseessä olevan saman kaverin. Toukokuussa 2006 hänet tunsikin jo koko Suomi, koska Lordi sattui voittamaan Euroviisut Hard Rock Hallelujah -kappaleellaan.


Viisuvoiton myötä myös eräästä silloisesta työkaveristani tuli kertaheitolla kova Lordi-fani. Viikkoa aikaisemmin hän ei ollut kuullutkaan koko orkesterista tai sen johtajasta Mr Lordista, joksi orkesterin pääjehua keväällä 2006 alettiin kutsua. Pitkän inttämisen jälkeen jouduin lainaamaan työkaverilleni kaikki kolme siihenastista Lordi -levyäni. Eihän artisteja tietenkään voi tukea ostamalla itse niiden levyt - sehän maksaa, hän tuumi. Ei ainakaan tämä nainen, joka kerran tilasi postimyynnistä puutarhakalusteet ja palautti ne juhlien jälkeen takaisin ostopaikkaan!

Tapasin Lordin viime vuonna pitkästä aikaa Sauna Open Airissa. Hän oli tullut fanittamaan festivaalin pääesiintyjä Kissiä. Siinä vasta mukava mies. Toivotan menestystä Kuorosotaan!