Jailbreak featuring Taage Laiho Bassossa 10. toukokuuta

Turkulainen hevicoveripumppu Jailbreak esiintyi kaksi viikkoa sitten turkulaislähiö Varissuon Basso -ravintolassa.

Koska keikka sattui sopimaan mainiosti allekirjoittaneenkin aikatauluihin. Kun vielä kuskikin ilmoittautui omatoimisesti, tuli tehtyä debyyttivisiitti tähän kuppilaan.

Parkkipaikka löytyi helposti ravintolan läheltä. Aprikoimme tosin hetken, että uskaltaako sen siihen jättää auton vai tulevatko nuorisohuligaanit hajoittamaan kaaran ja ryöstämään sen putipuhtaaksi tuhkakuppia myöten.

Kumpaakaan ei tapahtunut, mutta Basson edustalla oli täysi hulina päällä. Kolme poliisiautoa ja ambulanssi takasivat sen, että Varissuon maine Turun pahamaineisimpana lähiönä tuli harvinaisen selväksi.

Basso osoittautui hyvin keikkapaikaksi soveltuvaksi. Lääniä löytyi ja lavakin oli melko tilava. Parketilla kelpasi pistää isommankin joukon tanssiksi. Olut maksoi neljä euroa per iso tuoppi.

Keikka alkoi yhdentoista pintaan. Bändiä mainostettiin Jailbreak featuring Taage Laiho. Sain käsityksen, että Taage olisi illan vieraileva tähti. Kuvittelin hänen käyvän laulaa luikauttamassa keikan päätteeksi viitisen biisiä.

Pian kuitenkin kävi ilmi, että tämä monesta kokoonpanosta tunnettu mies onkin orkesterin ainoa vokalisti. Näemmä edellinen laulaja Michael Henneken on vaihtanut maisemaa. En ollut moisesta siirrosta kuullutkaan, vaikka yhtyeen jäsenten ja tuttavapiirinsä kanssa tuleekin oltua tekemisissä.

Taage hoiti homman kotiin ammattilaisen ottein. Kilpi -yhtyeen pitäessä hiljaisempaa kautta, riittää miehellä aikaa muihin projekteihin. Hän on mukana muun muassa pirkanmaalaisessa Mad Hatter's Den -heviyhtyeessä, jolta ilmestyi viime syksynä pitkäsoitto.

Vaikka Jailbeakissa on vain yksi kitaristi, toimii soitto todella hienosti. Toista kitaraa ei kaivannut lainkaan.  Esimerkiksi Iron Maiden -laina Wrathchild kulki vallan mainiosti tällä systeemillä. Jari Salkku Salonen osaa käsitellä kuusikielistään.

Salonen ja Jailbeakin rumpali Pekka Wuori soittivat jo 80-luvulla samoissa bändeissä. Basisti Aki Paulamäki on tuttu ainakin Thin Lizzy -tribuuttiyhtyeestä Cold Sweat ja thrashia vääntävästä Axegressorista. Cold Sweatin pääjehuna häärää Salonen.

Jailbreakin settilista koostui pääosin 80-luvun hevi- ja hard rock -kappaleista. Olipa joukossa pari 70- ja 90-luvultakin peräisin olevaa tykitystä.

Coverbändien biisivalinnat ovat aina makukysymyksiä. Sama homma kuin trubaduureilla, jotka 90 prosenttisesti veivaavat samoja hotelcalifornioita ja proudmaryjä vuodesta toiseen. Mielestäni Jailbreak oli valinnut lainakappaleensa sen verran tyylillä, ettei pahimpia kliseitä ollut mukana.

Suurin osa tämänkin bändin yleisöstä on kumminkin Radio Rock- ja Radio City -kansaa. He tuskin ovat kuulleetkaan sellaisista bändeistä kuin vaikka Q5, Demon tai Krokus.

Cold Sweat: Broadcast Interference

Turussa vuonna 2002 perustettu Cold Sweat kunnioitti ensimmäisellä levyllään irlaintilaisbändi Thin Lizzyä. Dedicated to Thin Lizzy sisälsi melkein pelkästään tuon Phil Lynottin poppoon kappaleita. Juuri ilmestyneellä kakkoslevyllään Broadcast Interference orkesteri soitteleekin sitten omia biisejä. Kiekolla tosin kuullaan versiot Thin Lizzyn It's Only Moneystä ja Massacresta.

Hankalasti nimetyn Broadcast Interferencen kappaleet on pääasiassa tehnyt bändin ulkopuolinen kaveri, Riittis -nimeä totteleva henkilö. Hän soitti aikoinaan kitaraa kauhajokilaisessa Skädämissä. Tuossa 80-luvun lopulla toimineessa ja yhden kokopitkän levynkin tehneessä yhtyeessä vaikuttivat myös Cold Sweatin nykyinen laulaja Frogley ja rumpaliveljensä Eepo.

Eepo taustaan kuuluu myös Iron Cross. Hän takoi kolmisenkymmentä vuotta sitten kannuja tässä legendaarisessa turkulaishevibändissä. Mies oli mukana yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla.

Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin Broadcast Interferencen sisävihkosta levyn kahden kappaleen olevan entisen Iron Cross -laulajan Tyrone Gona Tougherin käsialaa. Mies kun ei ole 90-luvun taitteen jälkeen rokkihommiin koskenutkaan, vaan keskittynyt lähinnä hengen ravintoon.

Searching For Love ja Running For The Diamonds olivat alunperin tarkoitettu Iron Crossin kakkoslevylle Steel Warrior (-84). Kiekko on hyvää perusheviä heikoista diskanttipitoisista soundeistaan huolimatta. Valitettavasti se jäi aikanaan liian vähälle huomiolle, kuten koko orkesteri. Varsinkin Running For The Diamondsista kuuluu selvästi Iron Cross läpi. Hienoa, että biisit on nyt tuotu julki.

Riitiksen kynäilemät kappaleet ovat nekin mielenkiintoisia ja tarttuvia. Thin Lizzyn vaikutus ei kyseisissä biiseissä kuulu ainakaan mitenkään erityisemmin. Tiedä sitten onko ollut tarkoituskaan.

Aiemmin eri vokalistien kanssa toiminut Cold Sweat on vakiinnuttanjut Frogleyn äänekseen, vaikka It's Only Moneylla laulaakin muun muassa Hevinkeliumista ja Kilvestä tuttu Taage Laiho.

Nettiä selatessani löysin Cold Sweat -haastattelun, jonka tein Dedicated to Thin Lizzyn ilmestymisen aikoihin vuonna 2006. http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=771