Kinkerit alkoivat jo puoliltapäivin. Pääsin paikalle vasta Pepe Le Mokon ollessa lopettelemassa osuuttaan hieman ennen iltakuutta. Heitä ennen lavalla olivat olleet Testicles Of Steel, Uman Namu, Mindos ja Suave Twisters.
Alkupään esiintyjistä Pepe Le Mokon lisäksi ainoa jossain määrin tuttu orkesteri oli Uman namu. 80-luvun lopulla yhden mini-lp:n tehnyt raisiolaiskokoonpano ei aikanaan herättänyt suuria massoja, mutta jonkinlainen kulttinimi siitä tuli.
Orkesterissa vaikuttivat sittemmin muun muassa laulaja Anna Hanskin veljenä, näyttelijä-laulaja Samuli Edelmannin kaverina ja näyttelijänä tunnetuksi tullut basisti-laulaja Janus Hanski, rumpali Markku Mäikkä Tuomi ja kitaristi Tomi Norha. Hän sai maistaa rokkitähteyttä 90-luvun alussa Tommi Läntisen johtaman Boycottin basistina.
Kummallisen Uman namu -nimen muistelen olleen jonkinlainen väännös 80-luvulla kuuluisasta toimittajasta Ulla-Maija "Uma" Aaltosesta. Uma neuvoi teinejä muun muassa seksikysymyksissä vähän kuten Eki-Setä Suosikissa.
Uman namun lisäksi rumpali ja tapahtumajärjestäjä Markku Mäikkä Tuomi ahkeroi lauantaina peräti kolmessa muussa kokoonpanossa; Pepe Le Mokossa lyömäsoittajana sekä Rattlersissa ja Korroosiossa rumpalina. Ikäänkuin tämä ei vielä olisi ollut yhdelle päivälle tarpeeksi, kiirehti hän Korroosion osuuden jälkeen vielä hääkeikalle soittamaan. Voisi kuvitella, että sunnuntaina väsytti moisen urakan jälkeen!
80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kaksi pitkäsoittoa tehnyt Pepe Le Moko sai kansallista suosiota, mutta jäi Uman namun tavoin kulttinimeksi. Yhtyeen tunnetuin jäsen on Vilperin perikunnassa sen 90-luvun kulta-aikoina vaikuttanut laulaja Moko Karttunen ja saman vuosikymmenen puolivälissä sooloartistina yrittänyt laulaja Mami. Viisi vuotta sitten ilmestyi orkesterin kolmas levy, mutta comeback jäi käsittääkseni lyhytaikaiseksi.
Raision torilla esiintynyt ryhmä oli vallan hyväntuulinen. Oikein jäi harmittamaan, etten tullut paikalle puoli tuntia aikaisemmin, jolloin olisi nähnyt keikan alusta saakka.
Toiseksi viimeisenä biisinä kuultu Hups' kaunis tyttö palautti mieleeni raisiolaiskaverin, jolla oli 90-luvun alussa tapana huppelissa lauleskella kyseistä kappaletta. Nyt hän on tohtori ja yliopiston opetteja, enkä ole selvillä nykyisistä rallatteluistaan.
Pepe Le Moko soitti illalla tapahtuman jatkobileissä Turussa Street Bar 95:ssa toisen keikan, jossa kuuleman mukaan oli hieno meininki ja hemmetin kuuma.
Markku Mäikkä Tuomi ei ollut päivän ainoa muusikko, joka ahkeroi useammassa eri orkesterissa. Rinko Ruonala rummutti hetkeä aikaisemmin Pepe Le Mokossa ja seuraavaksi hän asteli lavalle Rattlersin laulajana. Bändin basisti Jouni Salovaara pomputteli illan päätteksi nelikielistään Sigin riveissä ja kitaristi Mika Mike Jokinen soitti päivän toisen keikkansa heti Pepe Le Mokon perään Rattlersin riveissä.
Punkkia ja uutta aaltoa soittava Rattlers toimi muutaman vuoden aktiivisesti 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Yhtään pitkäsoittoa he eivät saaneet julkaistuksi, mutta pari singleä ilmestyi ja Vaahtopäät -kokoelmalevylläkin bändiä kuultiin.
En tiennyt ennen viime kesää orkesterilta muita kappaleita kuin Vaahtopäät. Toistamiseen keikan nähneenä muistin jopa muutamia biisejä vuoden takaiselta Raision torikeikalta, jossa yhtye esiintyi ennen Korroosiota kuten nytkin.
Tiedä sitten olisiko täysin mahdoton ajatus purkittaa orkesterin tuotanto vielä näin vuosikymmenten jälkeen. Ainakin minun korvaani Rattlersin hyväntuulinen musiikki kuulostaa tuoreelta ja elinkelpoiselta.
Melkeinpä big band -tyyppisessä kokoonpanossa esiintyvä Korroosio on Sigin ohella Raision kuuluisin orkesteri kautta aikojen. Yhdeksän isoa ja hieman pienempää äijää ei mille tahansa lavalle mahdukaan, mutta Raision torilla tilaa riitti.
Moni on kummastellut bändin ratkaisua pitää kokoonpanossaan näin monta ukkoa. Mukana ovat kaikki alku- ja myöhempien aikojen jäsenet, joista kuuluisin on juontajana ja laulajana tunnettu Joel Hallikainen. Korroosiossa hän on kumminkin rivijäsen. Kitaristi, eikä laulaja, kuten monasti yhä virheellisesti luullaan.
Korroosio on viime aikoina tehnyt muutamia keikkoja per vuosi. Tahti lienee sopiva, koska lavalla heillä tuntuu olevan oikeasti hemmetin hauskaa ja se myös tarttuu yleisöön. Joskus kritisoin laulaja Jarmo Hauhtosen pitkiä ja humoristisia välispiikkejä, mutta nyt nekään eivät häirinneet.
Viime vuonna samalla torilla Korroosio löi "Korroosio-ritariksi" Raision nuorekkaan kaupunginjohtajan. Tällä kertaa käsittelyssä oli näyttelijä-tanssija Sami Saikkonen, joka on bändin jätkien vanha kaveri.
Ylennyksen saatuaan Saikkonen hyppäsi kolmannelle rumpupallille ja takoi loppukeikan ajan. Lavalle ilmestyi myös kaksi sambanaista ja jossain vaiheessa siellä pyörähteli jopa kansantanssijoita.
Vuonna 1982 debyyttipitkäsoittonsa Kyllä tytöt ymmärtää ja viime vuonna kakkoslevynsä Kunniakierros julkaissut Korroosio omaa todella kovia biisejä, joita ei torikeikalla säästelty. Se et ole sinä, legendaarinen 80-luvun alun helmi Hei hei hei, punk-versio Hallikaisen megahitistä Kuurankukka sekä television hajoittamisen kirveellä sisältänyt TV:n uhri tuskin jättivät montaakaan yleisön edustajaa kylmäksi.
Illan viimeinen esiintyjä oli Sig. Juorulehden julkaiseman kohujutun takia itsemurhan 50-vuotiaana vuonna 2009 tehnyt laulaja Matti Inkinen oli värikäs persoona ja suomirockin kummajainen. Youtubesta löytyykin osuva kommentti Sigin Leijailen -videon alta.
"Matti Inkinen oli lapsi aikuisen ruumiissa. Mahottoman omaperäinen hyypiö. Epäilen jopa, että hän oli laskeutunut ulkoavaruudesta viihdyttämään meitä suomipopin ystäviä. Ja sitten lopulta hän leijaili purppura-pilvien sekaan pakoon kavalaa maailmaa :)"
Suhtauduin aluksi hieman varauksella ratkaisuun, jossa Sigin laulajana toimi Inkisen Emma -tytär. Muutama ensimmäinen kappale kuulostikin kovin oudolta. Emman korkea, tangokuningatarkandidaatin ja karaoke-emännän risteytykseltä kuulostanut ääni tuntui ihmeelliseltä tuttujen biisien yhteydessä. Mutta pian siihen tottui ja loppukeikka menikin turhia murehtimatta.
Keikalla kuultiin peräkanaa hienoja kappaleita. Tänä yönä, Tiina menee naimisiin, Kartsaa, Vuosisadan rakkautarina ja jopa ilmestymisensä aikoihin 1983 kovasti inhoamani Älä sinä huoli kuulosti nyt pirun hyvältä.
90-luvulla bändiin mukaan tulleen kitaristi Erkka Makkosen soundi oli todella hieno ja muutaman kappaleen jälkeen lavalle tullut alkuperäinen Sig-kepittäjä Rauno "Line" Linja-aho täydensi hyvin äänivallia.
Lavalla piipahtanut Joulupukki sen sijaan oli hölmö veto, mutta hänen laulamastaan Metsurin koira -humpasta vuoden 1981 Sudet -levyltä olen jostain kumman syystä aina pitänyt.
Keikan aikana lavalle kutsuttiin Linja-ahon ohella muutama muukin. Kosketinsoittaja Jussi Oksasen toimiessa seremoniamestarina, jaettiin bändin lähipiiriin kuuluneille ja kuuluville henkilöille palkintoja. Sigin alkuperäiskitaristi Timo "Kilppu" Kilpinen sai ison television syliinsä. Ilmeisesti se tuhotaan seuraavalla Korroosion keikalla. Kilpinen siirtyi 80-luvun alussa Sig-uransa jälkeen Korroosioon.
Matti Inkisen ja Sigin 80-luvulla kynäilemät hienot poprock-kappaleet tempasivat minut ja suurimman osan muustakin yleisöstä siinä määrin mukaansa, että viimeisinä kuullut Sadan vuoden yksinäisyys ja Marianne eivät oikein tahtoneet riittää. Mutta koska torilla piti olla hiljaista kello 22, oli bändin lopettava esityksensä.
No jopas oli hilpeät pirskeet...
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström