Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuurankukka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuurankukka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. elokuuta 2014

Raisio rokaten 40 vuotta

Raisio rokaten 40 vuotta -tapahtuma järjestettiin lauantaina 9. elokuuta Raision torilla. Kaupunki täyttää tänä vuonna pyöreitä vuosia ja samalla juhlistettiin paikallista musiikkikulttuuria.

Kinkerit alkoivat jo puoliltapäivin. Pääsin paikalle vasta Pepe Le Mokon ollessa lopettelemassa osuuttaan hieman ennen iltakuutta. Heitä ennen lavalla olivat olleet Testicles Of Steel, Uman Namu, Mindos ja Suave Twisters.


Alkupään esiintyjistä Pepe Le Mokon lisäksi ainoa jossain määrin tuttu orkesteri oli Uman namu. 80-luvun lopulla yhden mini-lp:n tehnyt raisiolaiskokoonpano ei aikanaan herättänyt suuria massoja, mutta jonkinlainen kulttinimi siitä tuli.

Orkesterissa vaikuttivat sittemmin muun muassa laulaja Anna Hanskin veljenä, näyttelijä-laulaja Samuli Edelmannin kaverina ja näyttelijänä tunnetuksi tullut basisti-laulaja Janus Hanski, rumpali Markku Mäikkä Tuomi ja kitaristi Tomi Norha. Hän sai maistaa rokkitähteyttä 90-luvun alussa Tommi Läntisen johtaman  Boycottin basistina.

Kummallisen Uman namu -nimen muistelen olleen jonkinlainen väännös 80-luvulla kuuluisasta toimittajasta Ulla-Maija "Uma" Aaltosesta. Uma neuvoi teinejä muun muassa seksikysymyksissä vähän kuten Eki-Setä Suosikissa.

Uman namun lisäksi rumpali ja tapahtumajärjestäjä Markku Mäikkä Tuomi ahkeroi lauantaina peräti kolmessa muussa kokoonpanossa; Pepe Le Mokossa lyömäsoittajana sekä Rattlersissa ja Korroosiossa rumpalina. Ikäänkuin tämä ei vielä olisi ollut yhdelle päivälle tarpeeksi, kiirehti hän Korroosion osuuden jälkeen vielä hääkeikalle soittamaan. Voisi kuvitella, että sunnuntaina väsytti moisen urakan jälkeen!




80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kaksi pitkäsoittoa tehnyt Pepe Le Moko sai kansallista suosiota, mutta jäi Uman namun tavoin kulttinimeksi. Yhtyeen tunnetuin jäsen on Vilperin perikunnassa sen 90-luvun kulta-aikoina vaikuttanut laulaja Moko Karttunen ja saman vuosikymmenen puolivälissä sooloartistina yrittänyt laulaja Mami. Viisi vuotta sitten ilmestyi orkesterin kolmas levy, mutta comeback jäi käsittääkseni lyhytaikaiseksi.

Raision torilla esiintynyt ryhmä oli vallan hyväntuulinen. Oikein jäi harmittamaan, etten tullut paikalle puoli tuntia aikaisemmin, jolloin olisi nähnyt keikan alusta saakka.




Toiseksi viimeisenä biisinä kuultu Hups' kaunis tyttö palautti mieleeni raisiolaiskaverin, jolla oli 90-luvun alussa tapana huppelissa lauleskella kyseistä kappaletta. Nyt hän on tohtori ja yliopiston opetteja, enkä ole selvillä nykyisistä rallatteluistaan.

Pepe Le Moko soitti illalla tapahtuman jatkobileissä Turussa Street Bar 95:ssa toisen keikan, jossa kuuleman mukaan oli hieno meininki ja hemmetin kuuma.


Markku Mäikkä Tuomi ei ollut päivän ainoa muusikko, joka ahkeroi useammassa eri orkesterissa. Rinko Ruonala rummutti hetkeä aikaisemmin Pepe Le Mokossa ja seuraavaksi hän asteli lavalle Rattlersin laulajana. Bändin basisti Jouni Salovaara pomputteli illan päätteksi nelikielistään Sigin riveissä ja kitaristi Mika Mike Jokinen soitti päivän toisen keikkansa heti Pepe Le Mokon perään Rattlersin riveissä.

Punkkia ja uutta aaltoa soittava Rattlers toimi muutaman vuoden aktiivisesti 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Yhtään pitkäsoittoa he eivät saaneet julkaistuksi, mutta pari singleä ilmestyi ja Vaahtopäät -kokoelmalevylläkin bändiä kuultiin.

En tiennyt ennen viime kesää orkesterilta muita kappaleita kuin Vaahtopäät. Toistamiseen keikan nähneenä muistin jopa muutamia biisejä vuoden takaiselta Raision torikeikalta, jossa yhtye esiintyi ennen Korroosiota kuten nytkin.

Tiedä sitten olisiko täysin mahdoton ajatus purkittaa orkesterin tuotanto vielä näin vuosikymmenten jälkeen. Ainakin minun korvaani Rattlersin hyväntuulinen musiikki kuulostaa tuoreelta ja elinkelpoiselta.








Melkeinpä big band -tyyppisessä kokoonpanossa esiintyvä Korroosio on Sigin ohella Raision kuuluisin orkesteri kautta aikojen. Yhdeksän isoa ja hieman pienempää äijää ei mille tahansa lavalle mahdukaan, mutta Raision torilla tilaa riitti.

Moni on kummastellut bändin ratkaisua pitää kokoonpanossaan näin monta ukkoa. Mukana ovat kaikki alku- ja myöhempien aikojen jäsenet, joista kuuluisin on juontajana ja laulajana tunnettu Joel Hallikainen. Korroosiossa hän on kumminkin rivijäsen. Kitaristi, eikä laulaja, kuten monasti yhä virheellisesti luullaan.

Korroosio on viime aikoina tehnyt muutamia keikkoja per vuosi. Tahti lienee sopiva, koska lavalla heillä tuntuu olevan oikeasti hemmetin hauskaa ja se myös tarttuu yleisöön. Joskus kritisoin laulaja Jarmo Hauhtosen pitkiä ja humoristisia välispiikkejä, mutta nyt nekään eivät häirinneet.

Viime vuonna samalla torilla Korroosio löi "Korroosio-ritariksi" Raision nuorekkaan kaupunginjohtajan. Tällä kertaa käsittelyssä oli näyttelijä-tanssija Sami Saikkonen, joka on bändin jätkien vanha kaveri.

Ylennyksen saatuaan Saikkonen hyppäsi kolmannelle rumpupallille ja takoi loppukeikan ajan. Lavalle ilmestyi myös kaksi sambanaista ja jossain vaiheessa siellä pyörähteli jopa kansantanssijoita.

Vuonna 1982 debyyttipitkäsoittonsa Kyllä tytöt ymmärtää ja viime vuonna kakkoslevynsä Kunniakierros julkaissut Korroosio omaa todella kovia biisejä, joita ei torikeikalla säästelty. Se et ole sinä, legendaarinen 80-luvun alun helmi Hei hei hei, punk-versio Hallikaisen megahitistä Kuurankukka sekä television hajoittamisen kirveellä sisältänyt TV:n uhri tuskin jättivät montaakaan yleisön edustajaa kylmäksi.













Illan viimeinen esiintyjä oli Sig. Juorulehden julkaiseman kohujutun takia itsemurhan 50-vuotiaana vuonna 2009 tehnyt laulaja Matti Inkinen oli värikäs persoona ja suomirockin kummajainen. Youtubesta löytyykin osuva kommentti Sigin Leijailen -videon alta.  

"Matti Inkinen oli lapsi aikuisen ruumiissa. Mahottoman omaperäinen hyypiö. Epäilen jopa, että hän oli laskeutunut ulkoavaruudesta viihdyttämään meitä suomipopin ystäviä. Ja sitten lopulta hän leijaili purppura-pilvien sekaan pakoon kavalaa maailmaa :)"

Suhtauduin aluksi hieman varauksella ratkaisuun, jossa Sigin laulajana toimi Inkisen Emma -tytär. Muutama ensimmäinen kappale kuulostikin kovin oudolta. Emman korkea, tangokuningatarkandidaatin ja karaoke-emännän risteytykseltä kuulostanut ääni tuntui ihmeelliseltä tuttujen biisien yhteydessä. Mutta pian siihen tottui ja loppukeikka menikin turhia murehtimatta.

Keikalla kuultiin peräkanaa hienoja kappaleita. Tänä yönä, Tiina menee naimisiin, Kartsaa, Vuosisadan rakkautarina ja jopa ilmestymisensä aikoihin 1983 kovasti inhoamani Älä sinä huoli kuulosti nyt pirun hyvältä.

90-luvulla bändiin mukaan tulleen kitaristi Erkka Makkosen soundi oli todella hieno ja muutaman kappaleen jälkeen lavalle tullut alkuperäinen Sig-kepittäjä Rauno "Line" Linja-aho täydensi hyvin äänivallia.

Lavalla piipahtanut Joulupukki sen sijaan oli hölmö veto, mutta hänen laulamastaan Metsurin koira -humpasta vuoden 1981 Sudet -levyltä olen jostain kumman syystä aina pitänyt.

Keikan aikana lavalle kutsuttiin Linja-ahon ohella muutama muukin. Kosketinsoittaja Jussi Oksasen toimiessa seremoniamestarina, jaettiin bändin lähipiiriin kuuluneille ja kuuluville henkilöille palkintoja. Sigin alkuperäiskitaristi Timo "Kilppu" Kilpinen sai ison television syliinsä. Ilmeisesti se tuhotaan seuraavalla Korroosion keikalla. Kilpinen siirtyi 80-luvun alussa Sig-uransa jälkeen Korroosioon.









Matti Inkisen ja Sigin 80-luvulla kynäilemät hienot poprock-kappaleet tempasivat minut ja suurimman osan muustakin yleisöstä siinä määrin mukaansa, että viimeisinä kuullut Sadan vuoden yksinäisyys ja Marianne eivät oikein tahtoneet riittää. Mutta koska torilla piti olla hiljaista kello 22, oli bändin lopettava esityksensä.








  



maanantai 5. elokuuta 2013

Korroosio Down By The Laiturissa 25.7.2013

Raisiolainen punklegenda Korroosio on lähivuosina keikkaillut silloin tällöin. Down By The Laiturissa yhtye nousi lavalla torstaina 25. heinäkuuta.


Konserttia buffattiin isolla jutulla Iltalehdessä, taisipa muuallakin näkyä juttuja. Bändin tunnetuimmalla hahmolla, Joel Hallikaisella, oli joka jutussa päärooli. Aikoinaan mies oli orkesterissa pelkkä rivijäsen ja sitä hän on nykyäänkin, mutta median temputhan tiedetään.

Lehtijutuista huolimatta paikalla oli arvioni mukaan vain noin parisataa asiasta kiinnostunutta. Jo kello 15:20 alkanut soitto ei houkutellut suuria ihmismassoja, mutta ne jotka olivat paikalle saapuneet, saivat varmasti rahoilleen vastinetta.

Vastoin yleistä luuloa, ei Hallikainen ole koskaan ollut Korroosion laulaja. Tonttia hoitaa Jarmo Hauhtonen, jonka Turun murteella väännetyt iloiset välispiikit eivät oikein purreet ainakaan minuun.



Hauhtonen kiitteli yleisöä joka välissä Leningrad Cowboysilta tutun "thank you very meni" -fraasin kanssa. Jotain muutakin olisi varmaan voinut keksiä. Liekö sitten ihan spontaanisti tullut, mutta ainakin allekirjoittanutta alkoi jo haukotuttamaan. Muutenkaan viisikymppisten miesten sisäpiirivitsit eivät oikein auenneet, vaikka välillä hauskoilta kuulostivatkin.

Korroosion kokoonpano on käsittämättömän iso. Mukana on tietääkseni kaikki muusikot, jotka ovat vuosien varrella yhtyeessä soittaneet. Äijiä on peräti yhdeksän; kolme kitaristia (joista yksi on Hallikainen), kaksi basistia, kaksi rumpalia, laulaja ja kosketinsoittaja.

Toisen rumpalin, Markku Mäikkä Tuomen, Korroosio-oloajasta en ole kuullut ennen vuotta 2010, mutta ilmeisesti hänkin on jossain välissä yhtyeessä vaikuttanut.

Tällainen kokoonpano on varsin merkillinen, enpä muista toiseen vastaavaan koskaan törmänneeni. Lavalla ei varsinaisesti ollut ruuhkaa, mutta aikamoinen törmäämisvaara piilee, kun muutama vähintään 130 kiloinen ukko heiluu ympäriinsä.




Kolme vuotta sitten Korroosion keikka vastaavassa tapahtumassa oli todella viihdyttävä. Taisipa peräti olla juhlien parasta antia. Nyt en päässyt vastaavaan fiilikseen sitten millään, vaikka orkesteri varmasti parhaansa antoikin.

Settiin sisältyivät yhtyeen tunnetuimmat kappaleet kuten Se et ole sinä, TV:n uhri ja Hei hei hei. Joel Hallikaisen Kuurankukasta väännetty punk-versio kuultiin jo kolme vuotta sitten, vaikka tätä keikkaa edeltäneiden lehtijuttujen perusteella saikin käsityksen, että se on vasta nyt moiseksi ralliksi sovitettu.


Tulevana lauantaina olisi suunnitelmissa käydä katsomassa Korroosio uudemman kerran. Tällä erää bändi esiintyy kotikaupunginsa Raision torilla klo 13. Esiintymisajat sen kun aikaistuvat, mutta nyt se taitaa sopia paremmin minunkin suunnitelmiini.

Koska Youtubesta ei näemmä löydy uudempaa Korroosio -materiaalia, linkitän videon kolmen vuoden takaiselta keikalta.


perjantai 3. kesäkuuta 2011

Korroosio Laiturissa


Palataan hetkeksi kesän 2010 tunnelmiin. Tämä kirjoitus jäi viime vuonna julkaisematta erään rocklehden nettisivuilla, koska päätoimituksella ja Down By The Laiturin järjestäjillä on kuulemma kinaa keskenään. Julkaistakoon se nyt tässä yhteydessä.
KORROOSIO
Down By The Laituri, Turku 31.7.2010
Raisiolainen Korroosio toimi aktiivisesti 70- ja 80-lukujen taitteessa. Uutta aaltoa ja punkkia yhdistellyt orkesteri sai pikkuhitin kappaleellaan Hei hei hei, joka levytettiin ensimmäisen kerran 1980. Biisin on sittemmin versioinut Klamydian ohella jopa saksalaisbändi Al-Anon. Ainoaksi jäänyt pitkäsoitto Kyllä tytöt ymmärtää ilmestyi 1982. Sen jälkeen yhtye hiljalleen hiipui, mutta on aktivoinut vuosien varrella silloin tällöin. Down by the Laiturissa bändin riveissä esiintyivät kaikki siinä koskaan soittaneet muusikot, lisättynä rumpali Markku Mäikkä Tuomella. Hän on ainoa, joka ei ole aikoinaan kuulunut yhtyeeseen.

Suurkokoonpano herätti ennakkoon hieman ihmetystä. Bändissä oli siis peräti kolme kitaristia, kaksi basistia, kaksi rumpalia sekä laulaja ja kosketinsoittaja. Pienelle lavalle tällainen kokoonpano ei edes mahtuisi, mutta DBTL:n iso esiintymisteltta mahdollisti keikan toimivuuden. Vaikka äijiä oli rivissä melkein kymmenen, riitti tilaa heilumiselle ja irroittelulle ilman että vierustoveriin törmäsi. Varsinkin kahden rumpalin käyttö voi tuntua liioittelulta, mutta ainakin tällä keikalla homma pelasi hienosti. Soundi oli jykevä ja selkeä.

DBTL:n pääesiintymisareena oli melkein täynnä Korroosiosta kiinnostuneita. Osasyynä tähän oli alkuperäisjäsen Joel Hallikaisen mukanaolo. Suurin osa kun ei ollut koskaan mistään Korroosiosta kuullutkaan. Yleisen harhaluulon mukaanhan Hallikaista luullaan Korroosion laulajaksi, vaikka sen tontin on aina täyttänyt Jarmo Hauhtonen. Hallikainen on kitaristi. Hallikaisen karisma oli nytkin omaa luokkaansa, muttei se jättänyt varjoonsa Hauhtosta, joka osoittautui mainioksi showmieheksi.

Bändi käveli lavalle Hallikaisen esitellessä jokaisen jäsenen. Kaikilla oli mukana akustinen kitara. Viimeisenä lavalle saapastellut Hauhtonen kantoi isoa Korroosio -lippua. Hänen annettuaan armeijatyylinen käsky, pirstoivat muut heput kitarat mäsäksi lavan reunaa vasten. Tässä vaiheessa tulikin selväksi, mitä Joel Hallikainen tarkoitti lehdistötiedotteessa paria päivää ennen keikkaa. Siinä hän uhosi, että "hajoitamme lavalla asioita". Kitarat eivät kuitenkaan olleet ainoa mikä sai lavalla kyytiä. TV:n uhri -kappaleen aikana laulaja Hauhtonen tarttui kirveeseen ja hajoitti television reippain iskuin. Tällainen performanssi on kuuleman mukaan suoritettu joskus aikoinaankin, joten vuosikymmenten jälkeen tuli uusintanäytös.

Jottei Korroosio -show olisi ollut pelkää tuhoamista, musiikki toimi hienosti ja monet melkein kolmenkymmenen vuoden takaiset rallit olivat säilyttäneet hyvin tehonsa. Ajan hammas ei ollut kalunnut pahemmin oikeastaan yhtään biisiä. Välillä hieman lapselliset tai nuoruuden teinihurmiossa tehdyt sanoituksetkin toimivat. Kumma kyllä.

Erikoisnumerona voidaan pitää Hallikaisen suurhittiä vuodelta 1993. Kuurankukka oli saanut punk-sovituksen ja kulki eteenpäin rivakasti. Biisiä ei kuitenkaan laulanut Hallikainen, vaan Hauhtonen. Jotkut muutkin kappaleet kuulostivat kiusallisen tutuilta; välillä Johnny B. Goode ja Fiilaten ja höyläten tulivat mieleen. Ramonesilta lainattu Blitzkrieg Bop oli saanut suomeksi nimen Pilsneri pop.

Korroosion soittajat nauttivat silminnähden keikasta. Harvoin näkee moista esiintymiseniloa. Joel Hallikaisen kiireiden takia homma ei ole aiemmin onnistunut, mutta hyvää kannatti odottaa. Viidenkympin kinttaalla olevat äijät voisivat aivan hyvin jatkaa Korroosio -uraa, mutta näin isolla kokoonpanolla esiintymispaikat ovat varmasti kiven alla. Soittajat kun eivät ole mitään fossiileja, vaikka jotkut vanhoilta merikarhuilta näyttivätkin. Laulaja Hauhtosen esiintymisintoa ja nuorekkuutta ei voi kuin ihailla.

Biisilista:

Kuka Myi Kapinan
00.15
Se Et Ole Sinä
Luulin Että Ois Helppoa Rakastaa
Pogotaan
TV:n Uhri
Kuurankukka
Idoli
Hei Hei Hei
Pilsneri Pop