Itä-Suomen kierros osa 2 - Outokummun kaivosmuseo

Kolin Vanhan Koulun Majataloa voi lämpimästi suositella kaikille huokeahintaisen majoituksen ystäville. Neljän hengen huone oli entinen puolikas luokkahuone, jossa tilaa riitti kolmelle äijälle vallan mainiosti.

Rakennus on, kuten nimestäkin voi päätellä, entinen koulu. Ystävällisen emäntämme kertoman mukaan se lakkautettiin vuonna 1977.

Vanhan Koulun Majatalossa ei ollut ruuhkaa kolmen päivän aikana. Tunnelma oli varsin leppoisa. Yhtään hyttystäkään ei ollut mailla eikä halmeilla. Se olikin onni, sillä heinä- ja elokuun helvetilliset helteet yhdistettynä ikkuna auki -nukkumiseen olisi ollut katastrofi, mikäli verenimijät olisivat vallanneet huoneen.

Aamupala oli omatoiminen eli jääkaapista sai ottaa sitä mitä sieltä löytyi. Hinta oli seitsemän euroa. Iltaisin grillasimme pihamaalla.

Vanhan Koulun Majatalon kotieläimet tulivat myös tutuiksi. Leppoisa koira oli kuulemma rottweilerin ja bulldogin risteytys. Kissa puolestaan vaikutti ihan tavalliselta kotikissalta.

Olin kuvitellut, että suuntaamme oitis Kolille kansallismaisemaa katsomaan. Olinhan odottanut sitä vesi kielellä jo vaikka kuinka kauan. Yllätyksekseni Suntun papereista selvisikin, että päivän ohjelma olikin tyystin erilainen - huristelimme nimittäin aamupäivällä Outokummun kaivosmuseoon.

Outokummun Vanha kaivos on suosittu turistikohde. Kaivostoiminta lakkautettiin vuonna 1989, vaikka malmia olisi ollut kallioperässä valtavat määrät. Nyttemmin moinen tuntuu aivan hullulta, mutta ilmeisesti 25 vuotta sitten nousukauden huumassa ei paljon ajateltu kun kannattava yritystoiminta ajettiin alas.

Vanhaan kaivokseen löysimme vaivatta, mutta valitettavasti eri puolelle aluetta kuin oli tarkoitus. Ihmetys olikin kova, kun ketään ei näkynyt missään. Olo oli vähän kuin lännenelokuvan autiokaupunkiin olisi saapunut.

Kotvan tilannetta ihmeteltyämme tulimme siihen tulokseen, että olimme väärässä osoitteessa. Opastuskierroksen oli määrä alkaa klo 11, mutta mitään elollista ei näkynyt missään. Infopiste ja ihmisvirta olikin mäen toisella puolella.

Lippu kaivosalueelle maksoi 14 euroa. En oikein tiennyt mitä odottaa sille vastineeksi, mutta kierroksen päätyttyä olisin voinut maksaa jopa lisääkin. Oli meinaan niin mielenkiintoinen ja pitkäkestoinen opastus. Pienen ryhmämme mukana oli kuusissakymmenissä oleva sanavalmis opas, jolta eivät tarinat loppuneet kesken. Asiakaspalvelija parhaasta päästä.

Kaivostunnelissa oli helvetin kylmä. Aluksi tuntui taivaalliselta päästä pois tukalasta kolmenkymmenen asteen paahteesta, mutta yli tunnin kiven sisässä oltua olin toisissa aatoksissa. Ulkona kesti yllättävän kauan ennen kuin vilusta pääsi eroon, vaikka samaan aikaan soijaa pukkasi urakalla.

Opas kertoi niin paljon juttuja, että osan unohdin samantien. Paljon jäi muistiinkin. Koska kaivostoiminta ei ollut ainakaan minulle juuri millään tasolla ennestään tuttua, oli vaikea omaksua moista informaatiomäärää  lyhyessä ajassa. Mielenkiintoista joka tapauksessa.

Kierroksella oli kypäräpakko. Jopa minun isoon kaaliini sopiva kauha löytyi, koska sisähihnaa sai venytettyä suuremmaksi. Kuvaaminen luolaston valo-olosuhteissa oli melkeinpä mahdotonta, mutta jotain sieltäkin tallentui muistikortille.

Kaivosmiesten työ oli oppaan mukaan pienipalkkaista ja olosuhteet kehnoja. 1910 perustettu Outokummun kaivos ei ole ollut mikään unelmatyöpaikka ainakaan alkuvuosikymmeninään. Miehiä kuoli paljon ja monet sairastuivat kivipölystä. Heitä kehoitettiinkin kasvattamaan viikset, ettei pölyä pääsisi nenään. Tupakkaa oli lääkärin määräyksestä syytä polttaa paljon, koska limaneritys ja yskiminen poistaisi pölyä keuhkoista. Melko huonoja  suodattimia nykymittapuulla ajatellen.

Luolakierroksen jälkeen oli mahdollisuus käydä sisämuseossa, jossa oli muun muassa demonstroitu mainarin vaatimaton asunto. Erilaisia kivinäytteitä oli valtavat määrät vitriineissä. Kaikki infotauluja lukiessa olisi varmasti vierähtynyt tunti tai pari aivan heittämällä.

Eipä minusta kaivosmiestä tule, mutta ainakin yleistietous kasvoi taas jonkun verran. Museokierroksen jälkeen ei suuremmin haitannut, että Kolin näköalat saivat odottaa seuraavaan päivään.