Itsenäisyyspäivänä Ruissalossa osa 2 - Kolkannokka

Jatkoa edelliseen blogijuttuun, joka käsitteli Turun Ruissalon Kuuvannokkaa itsenäisyyspäivänä.

Kävin samalla reissulla Ruissalon Saaronniemessä ja Kolkannokassa. Viidentoista asteen pakkanen ei tuntunut missään, vaan tuulettomassa talvikelissä oli todella hienoa ulkoilla. 

Valokuvia otin useita satoja. Armottoman karsinnan jälkeenkin hyviä ruutuja tuntui riittävän parin blogijutun tarpeiksi. 

Keli oli suorastaan mahtava. Vaikka en ole lainkaan pakkasen ystävä, on pakko myöntää, että ainakin valokuvausharrastuksen kannalta siitä ei ollut tällä kertaa haittaakaan. Kylmässä ilmassa höyrynnyt meri oli upea näky. 

Kolkannokassa uiskenteli kyhmyjoutsenia. Saattoivat jopa olla samoja yksilöitä joita näin hetkeä aiemmin Kuuvannokassa. Eipä tuollainen luontokappale kauan ihmettele siirtyessään alueelta toiselle. 

Viikolla on uutisoitu jäätyneistä joutsenista , joita on tavattu ainakin Uudessakaupungissa ja Kustavissa. Jälkimmäisessä paikassa joutsenet osoittautuivat valkoisiksi kanistereiksi kun vapaapalokunta pääsi asiaa tarkastamaan. Parempi niin, mutta ehkä asian olisi voinut ratkaista esimerkiksi kiikaroimalla kohteeseen. 

Ruissalossa sulavettä riitti. Tiedä sitten millainen tilanne mahtaa olla nyt viisi päivää myöhemmin. Pakkasjakso on ainakin hellittänyt ja tätä naputellessani mittari on nollan tienoilla. 

Itsenäisyyspäivänä Ruissalossa osa 1 - Kuuvannokka

Tänään ollaan vietetty Suomen itsenäisyyspäivää. Sen kunniaksi 104-vuotias isänmaa tarjoili mahtavan ulkoilukelin.

Turussa pakkanen paukkui mittarista ja kertojasta riippuen -12 ja -18 välillä. Luullakseni Ruissalon Kuuvassa oli sellaiset -15 kun saavutin paikan hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. 

Kireästä pakkasesta huolimatta ilman voisi sanoa olleen ulkoilua ja valokuvausta verten suorastaan erinomainen. 

Ennen lähtöä puin kuteita päälle normaalia enemmän, mutta kun Ruissalossa ei tuullut pätkääkään, ei myöskään tullut kylmä. Edes näpit eivät jäätyneet kuvatessa.

Kuuvannokalla odotti huimat näkymät. Viimeiset pari sataa metriä piti kävellä ripeästi kuin Reima Salonen aikoinaan, koska pelkäsin jäätäväni paitsi mahtavasta luonnonnäytelmästä. Höyryävä meri oli lähes maaginen. 

Kuuvannokalla oli kumman paljon lintuja. Erään pariskunnan kanssa ihmettelimme sorsia, joita lenteli ja uiskenteli näköpiirissa sadoittain. Villi veikkaukseni oli, että kun Aurajoki on lähipäivinä jäätynyt, ovat linnut siirtyneet sieltä tänne. 

Kyhmyjoutseniakin oli muutama, vaikka ehdin juuri päivitellä, etten ole alkusyksyn jälkeen törmännyt niihin Ruissalossa.  

Sain myös todistaa joutsenten reviiritaistelua kun kenokaula jahtasi lähistöllä uiskennellutta lajikumppaniaan parin minuutin ajan. Kovaa vauhtia pojat etenivätkin. 

Joskus osuu kohdalle aivan napakymppimaisemat- ja kelit. Tänään näin pääsi käymään. 

Huurteinen Ruissalo

Talvi näyttää tulevan Lounais-Suomeen vielä marraskuun loppupuolella. Lauantaina aamupäivällä Turussa oli pakkasta kahdeksan astetta. 

Muutaman asteen miinuslämpötila on välillä jopa ihan toivottavaa, mutta mitään paukkupakkasia en todellakaan kaipaa. Toivottavasti sellaista ei jouduta tänä talvena kokemaankaan. Samoin lumimäärä saisi pysyä minimissä - jokunen sentti peittämässä maata on aivan riittävästi.

Koska muuta ohjelmaa ei ollut lauantaiksi buukattuna, suunnaksi valikoitui jälleen aina takuuvarma Ruissalon saari. 

Muutaman kilometrin lenkillä ei tullut otettua maisemakuvia juuri lainkaan. Enimmäkseen pysähtelin huurteisten kasvien äärellä. 

Pakkanen oli vaikuttanut ainakin siihen, että Saaronniemen grillauspaikoilla oli pelkästään kantasuomalaisia ja heitäkin vain muutamia. Talviuimareita sen sijaan parveili entiseen tapaan. Eräs tuttukin ehti vaihtaa pari sanaa ennen kuin riensi pulahtamaan viisiasteiseen veteen.  

Kansanpuiston lähistöllä oli käynnissä pienimuotoinen juoksutapahtuma nimeltään Pukinsalmen puolimaraton. Vastaan tuli iloisesti hymyillen jalkojaan nostelevia laihoja ihmisiä, joita pakkanen ei tuntunut pätkääkään haittaavan.  

Studio Ruisrock-kirja

Olin alkukesällä turkulaisen Matti Viki Vikströmin yhdistetyssä eläköitymis- ja kunnallisvaalitilaisuudessa eräässä pubissa kaupungin keskustassa. Kattavan tarjoilun lisäksi ohjelmassa oli tietokilpailu, josta sain palkintona Studio Ruisrock-nimisen kirjan.

Studio Ruisrock on viime talvena painettu kirja, joka sisältää turkulaisen Henry Toivarin valokuvia tuosta legendaarisesta musiikkifestivaalista. 

Toivari oli mukana jo ensimmäisessä Ruisrockissa vuonna 1970 Turun kaupungin palkkaamana järjestysmiehenä. Kymmeniä vuosia luontoa valokuvannut mies innostui keikkakuvaamisesta tämän vuosituhannen puolella. Komeasti taitetun kirjan kuvat ovatkin kaikki lähivuosilta.

Vantaan Festivaalit Oy:n puolesta 50-vuotista festivaalia juhlistavan kirjan esipuheen pitää Juhani Merimaa, joka on ollut järjestämässä tapahtumaa vuodesta 2001 lähtien. 

Kirja ei sisällä pelkästään kuvia, vaan monilla aukeamilla on myös kulloisenkin artistin esittämien laulujen sanoituksia kuten Vesa-Matti Loirin Lapin kesä. Taiteilija Loirin esiintyminen Ruisrockissa vuonna 2014 teki Toivariin suuren vaikutuksen. 

Toivari tuskin zoomailee bändejä millään halvalla kameralla. Kuvat ovat todella teräviä ja luullakseni pääosin otettu kuvausaitiosta yleisön ja lavan välistä. Koska yhdelläkään kohteella ei ole hikikarpaloita kasvoillaan, lienee kameraa lauottu heti keikan alussa parin ensimmäisen kappaleen aikana. 

Mukana on paljon hienoja otoksia muun muassa Pate Mustajärvestä, Anssi Kelasta ja Jenni Vartiaisesta. Olisin mielelläni katsellut enemmänkin vastaavia vähän laajemmin rajattuja kuvia. Monet artistit ovat päätyneet tiukkoihin kasvokuviin. En välttämättä haluaisi nähdä suositun naisartistin naamakarvojen puskevan paksun meikkikerroksen läpi. 

Onneksi Toivari ei ole unohtanut liittää mukaan yleisökuvia. Niitä on aina mukava katsella ja bongailla mahdollisia tuttuja. 

Tanja Turun saaristossa

Kaivelin tässä yhtenä päivänä muistikortilta mallikuvia, jotka otettiin viime kesänä Turun saaristossa. 

Turkulainen  Tanja Tanita Sundell on monitoiminainen, jonka repertuaariin kuuluu muun muassa kuntosaliohjaajana ja karaoke-emäntänä toimiminen. Onpa työn alla elokuvakin, jossa hän esittää verenhimoista vampyyria. 

Alkukesällä Tanjalla oli tarve bikinikuville, enkä lainkaan vastustellut kun hän kyseli minua kuvaajaksi. Kuvauspaikaksi ehdotin Vepsän ulkoilusaarta, joka sijaitsee tunnin vesibussimatkan päässä kaupungin keskustasta. 

Yleensä zoomailen Vepsässä lintuja ja kasveja. Henkilökuvauskin onnistuu siellä hyvin, koska tunnen saaren läpikotaisin ja hienoja miljöitä riittää yllin kyllin. Tanja ei ollut aiemmin Vepsässä käynytkään ja tykkäsi kovasti näkemästään. 

Tanja on loistava malli, jonka kanssa ei huonoja fotoja luulisi tulevan. Hän on myös hallitseva peppumissi Miss Bum Bum Finland. Kuvia katsellessa tarvitse ihmetellä miksi näin on.  

Myöhemmin kesällä otimme lisääkin kuvia, joita löytyy linkistä http://kaislatuuli.blogspot.com/2021/08/littoistenjarven-vedenneito.html 

Isänpäiväkävelyllä Ruissalossa

Sunnuntaina 14. marraskuuta vietettiin isänpäivää. Ilma sattui olemaan poikkeuksellisen hieno, tuskin Lounais-Suomessa on vastaavaa ollut koko syksynä. 

Kävin parin tunnin kävelyllä Turun Ruissalossa. Alunperin suunnitelmissa oli lähteä muutaman kymmenen kilometrin päähän luontopolulle, mutta sinne ehtii joskus myöhemminkin.

Lämpötila oli aamupäivällä nippa nappa miinuksen puolella, mutta nousi nopeasti sellaisiin lukemiin, että vähempikin vaatetus olisi riittänyt. 

Valokuvauksen kannalta ilma oli vähän turhankin kirkas. Canon kuitenkin killui uskollisesti kaulassani ja tallentelin pääosin valojen ja varjojen vuoropuhelua.

Saaronniemessä rasvatyyni meri kruunasi reissun. Päivä olisi varmasti ollut hieno käyttää veneilyynkin, hurauttaa esimerkiksi Saaronniemestä Vepsään grillamaan. Ainakaan pärskeitä ei tällä kelillä voinut syntyä.