Luonnonmaan uudella luontopolulla

Varsinais-Suomessa on kevät sen verran pitkällä, että luontopoluilla passaa jo tallustella huoletta. Maa on pääosin sulanut. Niinpä lähdimme viime lauantaina luottavaisin mielin Naantalin Luonnonmaalla sijaitsevalle, syksyllä 2014 avatulle Luonnonmaan uudelle luontopolulle. 

Ennen Särkänsalmen siltaa, Rymättyläntien vasemmalla puolella oleva parkkipaikka oli puoliksi täynnä valtavia keloja, mutta sekaan mahtui kyllä autonkin parkkeeramaan. Sitten viime käyntini kesällä 2015, oli Kultaranta Resortiin valmistunut valtavasti uusia taloja.

Viitoitus luontopolulle on yhä lapsenkengissä. Tiedä sitten mikä siinä on niin vaikeaa, ettei isolta tieltä ole opastusta polun lähtöpaikalle. Tämä on ilmeisesti suuri ongelma, sillä ensimmäisen blogijuttuni luontopolusta tehtyäni lokakuussa 2014, alkoi suoranainen kyselyvirta mistä sinne oikein pääsee.

Olin oikeassa metsän jäätilanteen suhteen. Polulla oli vain paikoin liukasta ja jäiset kohdat pystyi helposti kiertämään. Sekin vähä olisi muuten jo sulanut, ellei sakki olisi tampannut kävellessään lunta niin piukkaan.

Luonnonmaan uusi luontopolku etenee pitkin tavallista suomalaista talousmetsää. Vaikka meren läheisyydessä ollaankin, ei sitä varsinaisesti mistään huomaa. Luonto ei ole järin saaristomaista. Meri ei näy polulta kertaakaan. Ainoastaan matkalla parkkipaikalta polun lähtöpisteeseen, vilahtaa se vasemmalla talojen takana.

Luonnonmaan uudella luontopolulla on vaihtoehtona kaksi eri lenkkiä - Ilveskallion reitti ja Legendaarinen Ketunlenkki. Valitseimme jälkimmäisen, koska sen varrella on Karpaloisen laavu. Laavu on rakennettu kalliolle suon yläpuolelle. Hyvällä tuurilla siellä saattaa nähdä jotain luonnonihmeitäkin. Tällä kertaa sellainen oli merikotka, joka liiteli aikansa metsän yllä ja katosi.

Karpaloisen laavun puutilanne oli kriittinen. Seurueemme, johon lisäkseni kuuluivat Matti Vikström ja Sunttu Sundell, sai joten kuten kahvit keitettyä ja Perniön herkulliset paistinmakkarat grillattua. Seuraavilla vierailla teki varmasti jo tiukkaa, koska polttopuita ei enää oikein ollut.

Matti mittasi lenkkimme pituudeksi 4,5 kilometriä, alkaen parkkipaikalta. Ilveskallion reitti on 1,5 kilometriä, joka tuohon lisättynä tekisi huonolla matematiikallani yhteensä kuusi kilometriä. Ehkä seuraavalla kerralla tulee sekin kierrettyä.