Laivaannousu tapahtui uudesta ja osin vielä keskeneräisestä Terminaali 2:sta Helsingin Jätkäsaaresta. Valtava halli ei muistuttanut lainkaan laivaterminaalia, vaan lähinnä mieleen tuli lentokentän odotustilat.
Terminaali 2:n hyvä puoli on, ettei matka alukseen ole tajuttoman pitkä. Mielestäni ei palvele ketään jos putkea pitkin joutuu kasseineen ja pusseineen kävelemään lähes kilometrin. Tässä ei kauan mennyt.
Meno Helsingistä Tallinnaan taittui uudella Tallink Megastarilla. Laivaa on hehkutettu kovasti, mutta enpä huomannut juurikaan eroa muihin paatteihin.
Julkisuuden henkilöitä suorastaan vilisi vastaan eri puolilla Megastaria. Baarissa istui hehkeä viihdejulkkis Amanda Harkimo, kaupassa viereisellä kassalla asioi veteraanipoliitikko Paavo Väyrynen, jonka leuka oli kuin mustikkasopassa uitettu, Salatuissa elämissä ennen muinoin näytellyt Hanna Kinnunen sekä Miss Suomi 1996 Lola Odusoga.
Bussi Pärnuun oli tupaten täynnä mennen tullen. Aivo -niminen virolaisopas jutteli mukavia sujuvalla suomella ja piti tunnelmaa yllä.
Aivo kertoi saman tarinan kuin Viru Hotellin KGB-museon opas Kaijakin pari vuotta sitten. Emmanuelle -elokuvan esittäminen Suomen televisiossa 80-luvulla oli ollut suuri tapahtuma myös virolaisille. Kaukaa maalta oli matkustettu sukulaisten luo Tallinnaan, jossa Suomen televisio epävirallisesti joten kuten näkyi.
Pehmopornoleffa näytettiin kesällä 1987. Muistan tapauksen hyvin ja asian voi tarvittaessa tarkistaa vaikka Wikipediasta. Aivolle vuosiluku ei kuitenkaan kelvannut, vaan hänen mielestään spektaakkeli esitettiin vuosia aikaisemmin.
Pärnussa oli nollakeli ja kadut floskaisia. Tihkusade jatkui koko reissun ajan. Lunta oli yllättävän paljon, enemmän kuin lähtiessä koto-Suomesta. Ulkona ei pahemmin tullut käytyä, vaan aika kului Viikingin uumenissa. Etenkin sen baarissa.
Ikaalisten matkatoimiston mukaan Viiking on heidän toiseksi suosituin kylpylähotellinsa Virossa. Vastaavia laitoksia kaupungissa riittää ja parhaillaan siellä vietettiin kylpyläviikkoakin. Sen kunniaksi erikoistarjouksena oli 17 euron hintaan kolme omavalintaista hoitoa. Siihen oli tietysti tartuttava.
Ihmettelin moneen otteeseen talon sekavuutta. Joko rakennusmestari on ollut kännissä piirustuksia laatiessaan tai sitten Viikingistä on yritetty tehdä turhan modernia. Sokkeloiset ja ahtaat käytävät olivat sellainen labyrintti, että uskoisin etenkin vanhuksilla olevan suuria vaikeuksia löytää oikeaan kohteeseen. Tuskin itsekään kävelin kahta kertaa samasta suunnasta huoneeseeni.
Viikingin baarissa oli iltaisin karaokea. Jonkun kerran tuli käytyä myös lähistön kuppiloissa. Maininnan arvoisia ovat Bum Bum -niminen baari sekä aivan Viikingin takana oleva Joanna Pub. Kauniita nuoria naisia tiskin takana ja hyvää ruokaa.
Iso tuoppi olutta Viikingin baarissa maksoi kolme euroa. Vodkacolan sai 3,50 euron hintaan. Hotellin kioskissa halvin vodkapullo maksoi kahdeksan euroa. Myynnissä oli myös kymmenen pullon pakkauksia useaa eri merkkiä ja melkein kaikkea perustarviketta. Kamat pakattiin Perussuomalaisten muovikassiin, joita myyjä kertoi jonkun asiakkaan heille lahjoittaneen.
Kävelylenkki hiekkarannalle ei ollut tällä ilmalla mitenkään mieltä ylentävä kokemus. Ymmärrän kyllä ihmisten halun matkustaa muulloinkin kuin kesällä Pärnuun, etenkin juuri kylpylöihin, mutta maisemista ei maaliskuussa paljoa irti saanut.
Välikaljan hietin huiviin vuonna 2014 valmistuneen upean Hedon -kylpylähotellin aulabaarissa. Jos ja kun joskus vielä Pärnuun tulee lähdettyä, saattaisi se olla hyvä majoitusvalinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti