Honkilahdella on puukirkko, jonka on suunnutellut Tuomas Samuelinpoika Rahvonius vuonna 1759. Kirkko sijaitsee Koskeljärven pohjoispäässä. Kuntaan kuului myös useita kilometrejä Pyhäjärven rantaviivaa.
Honkilahden väkiluku oli suurimmillaan 1957, jolloin siella asui peräti 1887 ihmistä. Vuonna 1960 94,36 % kotitalouksista omisti sähkövalon.
Honkilahden naapurikunnat olivat Eura, Säkylä, Lappi, Hinnerjoki, Laitila, Karjala, Mynämäki ja Yläne. Kunnan vaakunan sunnitteli Gustav von Numers vuonna 1951.
Pysähdyimme Uhratun parkkipaikalla liki Koskeljärveä. Järvi on tunnettu ja arvokas lintuvesi, jonka pinta-ala on 700 hehtaaria. Rannoilla ei ole ainuttakaan mökkiä tai asuinrakennusta, jonka vuoksi se on Suomen oloissa harvinainen. Suoalueita on ojitettu metsätalousmaan lisäämiseksi, mutta suurin osa rantametsistä on säästynyt hakkuilta.
Timo Sepänmaa oli tutkinut karttoja ja löytänyt järven rannalta tulipaikan. Uutuuttaan hohkaavat penkit olivat oikein mukavassa paikassa, mutta vuodenaika vaan väärä. Mielummin hätistelisin hyttysiä Perniön paistinmakkaran popsimisen ohessa kuin jäätyisin maaliskuisessa viimassa.
Koskeljärven rannassa huomioni kiinnittyi valtavaan venemäärään. Sen perusteella varmaan jokaisella kyläläisellä on oma paatti.
Koskeljärveltä lähtiessä Sepänmaa ehdotti kohteeksi Kolmhaaran asuinpaikkaa. Se on hiekanotossa osittain tuhoutunut muinaisjäännös, joka sijaitsee Honkilahdella molemmin puolin Hinnerjokea kohdassa, missä Vaalijoki yhtyy Hinnerjokeen. Kyseessä on eräs Suomen tunnetuimmista kivikautisista asuinpaikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti