Kesäkuinen Rodoksen matka ei poikinut kuin kaksi päiväretkeä. Toinen niistä suuntautui Symin saarelle, jonne oli muutaman tunnin laivamatka.
Yleensä retkiä on tehty monta per lomaviikko, mutta nyt tahti oli huomattavasti rauhallisempi. Yksi syy tähän oli, että ensimmäisellä Rodoksen matkallani toukokuussa 2010 tuli saari koluttua suunnilleen läpi.
Silloinkin piti mennä Symille, mutta matka kariutui viime hetkellä minusta riippumattomista syistä. Koska tuolloin ei aamutuimaan ollut parempaakaan tekemistä, alkoivat olut ja paikallinen kansallisviina ouzo maistua jo ennen aamukymmentä. Se olikin niin hauska päivä, ettei Symin poisjäänti harmittanut lainkaan.
Ostimme laivaliput Symille Rodoksen kaupungin Mandrakin satamasta. Sieltä luulimme myös aluksen lähtevän. Laiturilla olevassa kojussa liput maksoivat 20 euroa kappale. Pidän sitä edullisen hintana päiväretkestä.
H-hetken koittaessa seuraavana aamuna, ilmoitti kojulla ollut ukkeli, että "tuossa on bussi, joka vie teidät laivalle". Sen jälkeen hän nappasi lippumme ja tunki ne ristataskuunsa.
Laivalaituri oli puolentoista kilometrin päässä alkuperäisestä paikasta. Kyseessä oli isohko autolautta, joka tuli lähes täyteen porukkaa ja ajoneuvoja.
Emme aluksi meinanneet päästä sisälle laivaan, koska kauppias oli jo ottanut lippumme. Henkilökunta ei tajunnut mitään selityksistämme, jolloin paikalle haettiin järeä uniformumies. Hän osasi englantia ja selvitti tilanteen. Ilmeisesti kyseessä oli jonkunlainen huijausyritys - urpoille turisteille yritettiin kaupitella uudet matkaliput!
En muista tarkasti kuinka kauan matka Symille kesti. Useita tunteja kumminkin. Maisemat olivat upeita kautta linjan. Istumapaikka keskellä laivan yläkantta oli myös osuvasti valittu, sillä siihen ei tuullut pahemmin. Välillä ei ollenkaan. Tuolloin oli puolestaan liian kuuma, mikä on minulle aivan uusi kokemus laivan kannella.
Suomalaisturisteja ei tullut koko matkan aikana vastaan ainuttakaan. Kaikenmaailman molotusta ympäriltä kuului, muttei suomea lainkaan. Eipä paljon haitannut.
En ollut etukäteen ottanut Symistä sen kummemmin selvää. Kuvia näin juuri ennen reissuamme erään tuttavan kansiossa. Tiesin suunnilleen mitä odottaa.
Kun porukka ryntäsi laivan kaiteita vasten kamerat ojossa, arvasin paatin pian saapuvan Symin satamaan. Siinä oli pohjoisen poika ihmeissään kun katseli paikallista arkkitehtuuria ja vuorenrinteitä, jota oli rakennettu lähes täyteen taloja.
Perillä Symissä aikaa oli kolme tuntia. Suhteellisen sopivasti tai ainakin minulle se riitti vallan hyvin kaupungin keskustan tutkimiseen. Tietysti jos olisi jäänyt nauttimaan muutakin kuin pihviä ranskalaisilla, olisi aika voinut olla kortilla. Nyt homman tajusi ja osasi käyttää ajan tallusteluun pitkin poikin rantakatuja.
Kaduilla tuli vastaan useita eri turistiryhmiä oppaittensa johdolla. Välillä oli jopa tungosta kun sakki ei tiennyt mihin suuntaan pitäisi edetä. Lisäksi haittana olivat mopoilevat paikalliset, jotka höpöttivät kännykkään ajaessaan. Ohjaus siis yhdellä kädellä, eikä kypärästä tietoakaan. Usein takatarakalla oli vielä joku matkustaja. Myös autoja ajeli ahtailla kaduilla.
Todennäköisesti Symillä on myös Kreikan armeijan tukikohta. Sotilaspukuisia henkilöitä liikkui jeepillä pariinkin otteeseen vierailumme aikana.
Lämpötila Symillä lähenteli varmaan neljääkymmentä plusastetta. Meno vaikutti leppoisalta ja kiireettömältä ainakin noin päällisin puolin.
Symin hotelleista minulla ei ole mitään tietoa, mutta kai sinnekin voi majoittua. Viikko lienee hieman pitkä aika, mutta varmaan moni olisi enemmän kuin mielellään siellä kauemminkin.
Ainakin kauneutensa puolesta Symi teki vaikutuksen. Suositeltava päiväretki Rodokselta.
Kuvat suuremmaksi klikkaamalla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%BDmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti