Rodos osa 3 -Mandrakin satama

Juhannuksen alla Rodokselle suuntautuneen lomareissun kuvasatoa on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Jotta kuvat eivät jäisi kansioihin pölyttymään, naputtelen tällä kertaa pari sanaa hotellin lähellä olleesta alueesta, Mandrakin satamasta. Tietenkin kuvien kera.

Mandrakin sataman portilla uskotaan olleen Rodoksen kolossin. Se oli valtava patsas, yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Kolossi seisoi haarat levällään sataman suulla. Laivat lipuivat sen alta satamaan ja pois sieltä.

Todellisuudessa tällaista rakennelmaa tuskin kukaan on pystynyt tekemään. Patsas lieneekin seissyt jossain sataman lähistöllä ja hieman tukevammassa asennossa.

Kolossuksen rakentaminen kesti 12 vuotta ja valmistui 282 eaa. Patsas seisoi sataman sisäänkäynnin luona vuosia, kunnes voimakas maanjäristys iski Rhodokseen vuoden 226 eaa. tietämillä. Kaupunki vahingoittui pahasti, ja Kolossi rikkoutui heikoimmasta kohdastaan -- polvesta. Rhodokselaiset saivat välittömästi tarjouksen Egyptin Ptolemy III Eurgetesilta, joka kattoi patsaan korjauskulut. Rhodokselaiset kysyivät neuvoa oraakelilta, joka neuvoi kieltäytymään tarjouksesta. Niinpä Ptolemyn tarjous hylättiin.

Patsas makasi maassa rikkinäisenä lähes vuosituhannen. Vuonna 654 jaa. arabit valloittivat Rhodoksen. He hajoittivat patsaan jäänteet osiin ja myivät ne Syyriaan. Kerrotaan, että palaset kuljetettiin Syyriaan 900 kamelin selässä. (koulut.nokiankaupunki.fi)

Hotelli Constantinin sijainti oli keskeinen syy, miksi juuri se valittiin majoituskohteeksi matkaa varattaessa. Mandrakin sataman läheisyys vaikutti ainakin omalta osaltani siihen melkoisesti. Maisemat ovat hienoja ja joka paikkaan on lyhyt matka. Kuten vaikka Rodoksen vanhaan kaupunkiin.

En tiedä oliko kyseessä klassinen huijaus vai mikä, mutta sellaisen kohteeksi jouduin satamassa. Olen yleensä sen verran ystävällinen ja sosiaalinen, että pysähdyn juttelemaan ventovieraiden kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, jos jollakin on jotain asiaa.

Eräänä lomaviikon päivänä kun käppäilin kaikessa rauhassa satamassa, hyvännäköinen musta pimu huuteli minulle jotain englanniksi. Kun pääsin lähemmäksi, oli hän jo kaulassani killumassa. Pian hän kietoi ranteeseeni keltaisen narunpätkän, jossa oli tekohelmiä. Moinen koru toisi hyvää onnea.

Mutta rahaa hänen piti saada siitä hyvästä. Kaksi euroa, jotka kaivoin taskustani, ei kuulemma riittänyt alkuunkaan. Kun vihdoin tajusin kyseessä olevan silkan kusetuksen, yritin pyristellä pois paikalta.

Samalla hetkellä naisen avuksi tulla tupsahti kaksi muuta afrikkalaisneitokaista. Kauhea huuto ja pälätys alkoi. Annoinkin sitten enemmän rahaa, jotta pääsin tilanteesta pois. En halunnut herättää huomiota olemalla tällaisen hälinän keskipisteessä.

Harmittaa vieläkin. Oli kallis narunpätkä...

Mandrakin satamasta lähtee paljon turistipaatteja muun muassa Lindokselle ja Symille. Hinnat tuntuivat ihmeen huokeilta. Suomessa venereissut maksavat siinä 50 euron kieppeillä, kun Rodoksella pääsi 15 - 20 eurolla päiväksi merelle.

Sataman tuntumassa voi vaikka ajella lasipohjaveneellä. Kirkas vesi näyttää pohjan niin hyvin, että satama-allas tuntuu hyvin matalalta.

Rodoksen kaupungin kaltaisessa turistirysässä on monenlaista yrittäjää. Tämä pikkupoika kyltteineen oli niin hellyyttävä, etten pystynyt kävelemään ohi antamatta rahaa kuppiin. Koiranruokaa tuossa tosin näyttää jo olevankin, mutta ideana kekseliäs. Vastineeksi hän luritti haitarillaan pätkän jotain sävellystä.

Myöhemmin huomasin kun pojan äiti (tai valvoja) hieroi käsiään yhteen vähän matkan päässä.

Rodos osa 2 - Päiväretki Symille

Sými (kreik. Σύμη), joskus muodossa Syme tai Sími, on Dodekanesian saaristoon kuuluva Kreikan saari Välimeressä. Saari sijaitsee Turkin rannikolla Rodoksesta 44 kilometriä luoteeseen. Saaren pinta-ala on 58,1 km², ja rantaviivaa sillä on 85 kilometriä.^[1] Asukkaita saarella oli vuoden 2011 väestölaskennassa 2 580. Saaren pääkaupunki on Sými. (Wikipedia)

Kesäkuinen Rodoksen matka ei poikinut kuin kaksi päiväretkeä. Toinen niistä suuntautui Symin saarelle, jonne oli muutaman tunnin laivamatka.

Yleensä retkiä on tehty monta per lomaviikko, mutta nyt tahti oli huomattavasti rauhallisempi. Yksi syy tähän oli, että ensimmäisellä Rodoksen matkallani toukokuussa 2010 tuli saari koluttua suunnilleen läpi.

Silloinkin piti mennä Symille, mutta matka kariutui viime hetkellä minusta riippumattomista syistä. Koska tuolloin ei aamutuimaan ollut parempaakaan tekemistä, alkoivat olut ja paikallinen kansallisviina ouzo maistua jo ennen aamukymmentä. Se olikin niin hauska päivä, ettei Symin poisjäänti harmittanut lainkaan.

Ostimme laivaliput Symille Rodoksen kaupungin Mandrakin satamasta. Sieltä luulimme myös aluksen lähtevän. Laiturilla olevassa kojussa liput maksoivat 20 euroa kappale. Pidän sitä edullisen hintana päiväretkestä.

H-hetken koittaessa seuraavana aamuna, ilmoitti kojulla ollut ukkeli, että "tuossa on bussi, joka vie teidät laivalle". Sen jälkeen hän nappasi lippumme ja tunki ne ristataskuunsa.

Laivalaituri oli puolentoista kilometrin päässä alkuperäisestä paikasta. Kyseessä oli isohko autolautta, joka tuli lähes täyteen porukkaa ja ajoneuvoja.

Emme aluksi meinanneet päästä sisälle laivaan, koska kauppias oli jo ottanut lippumme. Henkilökunta ei tajunnut mitään selityksistämme, jolloin paikalle haettiin järeä uniformumies. Hän osasi englantia ja selvitti tilanteen. Ilmeisesti kyseessä oli jonkunlainen huijausyritys - urpoille turisteille yritettiin kaupitella uudet matkaliput!

En muista tarkasti kuinka kauan matka Symille kesti. Useita tunteja kumminkin. Maisemat olivat upeita kautta linjan. Istumapaikka keskellä laivan yläkantta oli myös osuvasti valittu, sillä siihen ei tuullut pahemmin. Välillä ei ollenkaan. Tuolloin oli puolestaan liian kuuma, mikä on minulle aivan uusi kokemus laivan kannella.

Suomalaisturisteja ei tullut koko matkan aikana vastaan ainuttakaan. Kaikenmaailman molotusta ympäriltä kuului, muttei suomea lainkaan. Eipä paljon haitannut.

En ollut etukäteen ottanut Symistä sen kummemmin selvää. Kuvia näin juuri ennen reissuamme erään tuttavan kansiossa. Tiesin suunnilleen mitä odottaa.

Kun porukka ryntäsi laivan kaiteita vasten kamerat ojossa, arvasin paatin pian saapuvan Symin satamaan. Siinä oli pohjoisen poika ihmeissään kun katseli paikallista arkkitehtuuria ja vuorenrinteitä, jota oli rakennettu lähes täyteen taloja.

Perillä Symissä aikaa oli kolme tuntia. Suhteellisen sopivasti tai ainakin minulle se riitti vallan hyvin kaupungin keskustan tutkimiseen. Tietysti jos olisi jäänyt nauttimaan muutakin kuin pihviä ranskalaisilla, olisi aika voinut olla kortilla. Nyt homman tajusi ja osasi käyttää ajan tallusteluun pitkin poikin rantakatuja.

Kaduilla tuli vastaan useita eri turistiryhmiä oppaittensa johdolla. Välillä oli jopa tungosta kun sakki ei tiennyt mihin suuntaan pitäisi edetä. Lisäksi haittana olivat mopoilevat paikalliset, jotka höpöttivät kännykkään ajaessaan. Ohjaus siis yhdellä kädellä, eikä kypärästä tietoakaan. Usein takatarakalla oli vielä joku matkustaja. Myös autoja ajeli ahtailla kaduilla.

Todennäköisesti Symillä on myös Kreikan armeijan tukikohta. Sotilaspukuisia henkilöitä liikkui jeepillä pariinkin otteeseen vierailumme aikana.

Lämpötila Symillä lähenteli varmaan neljääkymmentä plusastetta. Meno vaikutti leppoisalta ja kiireettömältä ainakin noin päällisin puolin.

Symin hotelleista minulla ei ole mitään tietoa, mutta kai sinnekin voi majoittua. Viikko lienee hieman pitkä aika, mutta varmaan moni olisi enemmän kuin mielellään siellä kauemminkin.

Ainakin kauneutensa puolesta Symi teki vaikutuksen. Suositeltava päiväretki Rodokselta.

Kuvat suuremmaksi klikkaamalla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%BDmi