Rodoksella kymmenen vuotta sitten

Kuluvalla viikolla tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun olin ensimmäisen kerran Kreikkaan kuuluvalla Rodoksen saarella.

Matkatoimistona oli Aurinkomatkat, matkanjohtajana Matti Vikström ja hotellina Tuulisen rannan lähellä sijainnut Athena.

En enää tarkkaan muista mistä idea lomaan lähti, mutta luultavasti matkanjohtaja Vikströmiltä. Mukana piti olla kymmenen henkilöä, mutta yksi peruutti terveydentilaansa vedoten.

Rodos kolahti heti, aivan tajuttoman hieno paikka olikin. Jopa niin, että uusintamatkalle lähdin kesäkuussa 2012. Se ei kumminkaan ollut puoliksikaan yhtä hyvä reissu kuin tämä 2010 toukokuussa tehty.

Vaikka Rodos on maineeltaan perinteinen suomalaisten lomakohde, ei ainakaan minua ei haitannut pätkääkään jos baarimikko puhui sujuvasti kieltämme tai jos ruokalistat löytyivät suomeksikin.

Ja maailma on niin pieni, että lentokoneessa naapuripenkillä istui työpaikalta tuttu likka, joka nyttemmin on samalla osastolla ja samassa työvuorokierrossa kuin minä.

Rodoksella tutustuin Kreikan kansallisjuoma ouzoon. Aika kammottavaa myrkkyä, mutta ei likikään niin pahaa kuin naapurimaa Turkin raki. Molempia tuli reissulla litkittyä kumminkin melko sujuvasti. Olut puolestaan ansaitsee erityismaininnan, nimittäin taisi jokainen merkki olla oikein hyvää, eritoten Mythos.

Viikon aikana emme ihmetelleen hotellissa maailman menoa, vaan retkeilimme ahkerasti. Ohjelmistossa oli muun muassa risteily lasipohjaveneellä Mandrakin sataman edustalla sekä kaupunkikierros, joka sisälsi vanhan kaupungin lisäksi historiaa huokuvan Monte Smithin kukkulan. Oli outo tunne seisoskella kentällä, jossa on pidetty olympialaiset pari tuhatta vuotta sitten!

Saarikierroksen erikoisuutena oli käynti ränsistyneessä huvilassa, jonka entinen omistaja oli Italian diktaattori Benito Mussolini. Itse Adolf Hitler oli lahjoittanut hänelle tuollaisen palatsin vuoren rinteeltä 1940-luvulla.

Yksi viikon kohkokohdista oli historiallinen Lindoksen kaupunki. Moiseen maisemaan täysin tottumattomalle se oli upea kokemus. Kiipeäminen temppelivuorelle taittui minulta jalan, mutta pari seurueemme jäsentä otti alleen aasin ja yhdelle annettiin hieman jykevämpi kulkupeli, nimittäin muuli.

Rodoksen kaupungin Tuulista rantaa ei syyttä suotta kutsuta tuuliseksi rannaksi. Aallot olivat sen verran kovat, ettei sekaan tehnyt mieli pulahtaa. Tiedä sitten miten tuollaisessa paikassa auringon ottaminen sujuu. Eipä tullut kokeiltua, koska en ota aurinkoa.

Viikon kohokohtiin kuului myös vierailu naapurimaa Turkissa. Sinne pääsi Rodokselta parin tunnin laivamatkan ja lukuisten passin vilautusten jälkeen. Näin suomituristin näkökulmasta ajatellen rajabyrokratia oli aivan yliammuttua aikana, jolloin ns. pakolaisia ei liikkunut lainkaan samaan tahtiin kuin viisi vuotta myöhemmin 2015.

Päiväretkellä Turkissa olimme Marmariksen kaupungissa, joka on yksi rannikon turistirysistä. Minua se ei haitannut millään lailla, koska mihinkään syrjäiseen tuppukylään en olisi halunnut mennäkään. Joillekin Rodos ei ole oikeaa Kreikkaa ja joillekin Marmaris ei ole oikeaa Turkkia, mutta kaikkea ei voi saada.

Marmaris vaikutti sen verran hyvältä paikalta, että joko sinne tai television Matkaoppaat-sarjasta tuttuun Alanyaan pitäisi joskus mennä lomailemaan.

Rodos osa 3 -Mandrakin satama

Juhannuksen alla Rodokselle suuntautuneen lomareissun kuvasatoa on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon. Jotta kuvat eivät jäisi kansioihin pölyttymään, naputtelen tällä kertaa pari sanaa hotellin lähellä olleesta alueesta, Mandrakin satamasta. Tietenkin kuvien kera.

Mandrakin sataman portilla uskotaan olleen Rodoksen kolossin. Se oli valtava patsas, yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Kolossi seisoi haarat levällään sataman suulla. Laivat lipuivat sen alta satamaan ja pois sieltä.

Todellisuudessa tällaista rakennelmaa tuskin kukaan on pystynyt tekemään. Patsas lieneekin seissyt jossain sataman lähistöllä ja hieman tukevammassa asennossa.

Kolossuksen rakentaminen kesti 12 vuotta ja valmistui 282 eaa. Patsas seisoi sataman sisäänkäynnin luona vuosia, kunnes voimakas maanjäristys iski Rhodokseen vuoden 226 eaa. tietämillä. Kaupunki vahingoittui pahasti, ja Kolossi rikkoutui heikoimmasta kohdastaan -- polvesta. Rhodokselaiset saivat välittömästi tarjouksen Egyptin Ptolemy III Eurgetesilta, joka kattoi patsaan korjauskulut. Rhodokselaiset kysyivät neuvoa oraakelilta, joka neuvoi kieltäytymään tarjouksesta. Niinpä Ptolemyn tarjous hylättiin.

Patsas makasi maassa rikkinäisenä lähes vuosituhannen. Vuonna 654 jaa. arabit valloittivat Rhodoksen. He hajoittivat patsaan jäänteet osiin ja myivät ne Syyriaan. Kerrotaan, että palaset kuljetettiin Syyriaan 900 kamelin selässä. (koulut.nokiankaupunki.fi)

Hotelli Constantinin sijainti oli keskeinen syy, miksi juuri se valittiin majoituskohteeksi matkaa varattaessa. Mandrakin sataman läheisyys vaikutti ainakin omalta osaltani siihen melkoisesti. Maisemat ovat hienoja ja joka paikkaan on lyhyt matka. Kuten vaikka Rodoksen vanhaan kaupunkiin.

En tiedä oliko kyseessä klassinen huijaus vai mikä, mutta sellaisen kohteeksi jouduin satamassa. Olen yleensä sen verran ystävällinen ja sosiaalinen, että pysähdyn juttelemaan ventovieraiden kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, jos jollakin on jotain asiaa.

Eräänä lomaviikon päivänä kun käppäilin kaikessa rauhassa satamassa, hyvännäköinen musta pimu huuteli minulle jotain englanniksi. Kun pääsin lähemmäksi, oli hän jo kaulassani killumassa. Pian hän kietoi ranteeseeni keltaisen narunpätkän, jossa oli tekohelmiä. Moinen koru toisi hyvää onnea.

Mutta rahaa hänen piti saada siitä hyvästä. Kaksi euroa, jotka kaivoin taskustani, ei kuulemma riittänyt alkuunkaan. Kun vihdoin tajusin kyseessä olevan silkan kusetuksen, yritin pyristellä pois paikalta.

Samalla hetkellä naisen avuksi tulla tupsahti kaksi muuta afrikkalaisneitokaista. Kauhea huuto ja pälätys alkoi. Annoinkin sitten enemmän rahaa, jotta pääsin tilanteesta pois. En halunnut herättää huomiota olemalla tällaisen hälinän keskipisteessä.

Harmittaa vieläkin. Oli kallis narunpätkä...

Mandrakin satamasta lähtee paljon turistipaatteja muun muassa Lindokselle ja Symille. Hinnat tuntuivat ihmeen huokeilta. Suomessa venereissut maksavat siinä 50 euron kieppeillä, kun Rodoksella pääsi 15 - 20 eurolla päiväksi merelle.

Sataman tuntumassa voi vaikka ajella lasipohjaveneellä. Kirkas vesi näyttää pohjan niin hyvin, että satama-allas tuntuu hyvin matalalta.

Rodoksen kaupungin kaltaisessa turistirysässä on monenlaista yrittäjää. Tämä pikkupoika kyltteineen oli niin hellyyttävä, etten pystynyt kävelemään ohi antamatta rahaa kuppiin. Koiranruokaa tuossa tosin näyttää jo olevankin, mutta ideana kekseliäs. Vastineeksi hän luritti haitarillaan pätkän jotain sävellystä.

Myöhemmin huomasin kun pojan äiti (tai valvoja) hieroi käsiään yhteen vähän matkan päässä.