Laura kevättalvisessa Lillholmenissa

Turkulainen Laura on ollut fotomallinani aina silloin tällöin. Taisi olla kesällä 2011 kun kun ensimmäisen kerran kysyin häntä kameran eteen. Pienen pohdinnan jälkeen asia olikin selvä.

Laura on kuin kotonaan luontomiljöissä, joihin ei Sedu Koskisen kuppiloissa viihtyvä discotyttö välttämättä kovin luontevasti soveltuisi.

Muun muassa Kaarinan Vaarniemessä, Turun Ruissalossa ja Katariinanlaaksossa on muistikortille tallentunut kuva jos toinenkin. En tarkkaan muistanut koska viimeksi kävimme kuvaamassa, mutta arkistoja selatessa huomasin, että se oli helmikuussa kaksi vuotta sitten.

Tuorein kuvausreissumme suuntautui Paraisille ja oli samalla yhdistetty sunnuntaiajelu. Alunperin mielessäni oli historiallinen miljöö saman paikkakunnan Lielahdella. Koska alue on yksityisomistuksessa, emme käyneet siellä muuta kuin kääntymässä.

Muutama kilometri Paraisten keskustan ulkopuolella sijaitseva Lillholmen on palanen saaristokaupungin komeaa merimaisemaa. Siellä tulee piipahdettua suunnilleen kerran vuodessa. Jostain syystä ajoitus on tupannut olemaan kovimman pakkaskauden aikoihin tammikuussa, mutta tänä vuonna moinen talviajelu jäi väliin. Ehkä siksi Lillholmen tulikin viime viikolla mieleen, kun pohdin sopivaa kuvauspaikkaa.

Lillholmenin rannoilla kävi aikamoinen viima. Pahimmilta jäätymisiltä kumminkin vältyttiin ja kuvatkin onnistuivat mielestäni hyvin. Tässä kaksitoista valittua palaa sunnuntaisesta setistä.

Jokunen linkki vanhempiin blogijuttuihin, jossa mallina Laura.

http://kaislatuuli.blogspot.com/2012/10/fotoilua-vaarniemen-metsassa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2013/06/lauran-kanssa-savojarvella.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/08/laura-vaarniemessa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/10/laura-syksyisessa-katariinanlaaksossa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/03/helmikuinen-fotosessio-vaarniemessa.html

Kymmenen kuvaa kylmästä

Tie vei viime viikonloppuna jälleen Turun Ruissaloon. Kävin heittämässä vakiolenkkini saaren kärjessä Saaronniemessä ja Kolkannokassa.

Puolenpäivän tienoilla aurinkokin paisteli siihen malliin, että näytti olevan vallan mahtava ulkoilukeli. Saapuessani muutamaa tuntia myöhemmin Saaronniemeen, tilanne olikin jo aivan toinen. Aurinkoa ei näkynyt enää missään ja helvetillinen viima kiusasi oitis autosta noustuani. Olikin lähellä, etten kääntynyt samantien takaisin.

Kolkanniemessä on yleensä hyvin porukkaa ja kuvauskohteita, mutta nyt ei kumpaakaan. Lisäkseni siellä oli peräti kaksi ihmistä. Toisaalta tällä kelillä ei ollut mikään ihme, ettei kukaan ulkona viihtynyt.

En muista koska viimeksi Ruissalossa käydessäni olisin ottanut näin vähän valokuvia. Niitä kertyi ehkä vaivaiset kolmisenkymmentä. Aluksi meinasin deletoida koko satsin, mutta tarkemmalla syynillä löytyi kymmenen julkaisukynnyksen ylittävää ruutua.

Tämän kuun lopulla olisi tarkoitus grillailla tutulla porukalla Saaronniemessä. Mikäli ilma on silloin samankaltainen kuin nyt, täytyy varmaan harkita toppahaalarien ostoa. Ja lämmikkeeksi tuskin riittää yksi pullo virovodkaa.

Mallikuvausta Taidemuseonmäellä

Pari viikkoa sitten minua kysyttiin ottamaan kuvia Turun Taidenmuseonmäelle. Turkulaiset Annika Hakala ja Mirva-Mari Määttä ovat puuhanaisia United Artists ry:ssä, joka järjestää muun muassa malli- ja esiintymiskoulutusta. Heillä oli promootiokuvien tarvetta.

Annika ja Mirva-Mari ovat molemmat kokeneita malleja. Sen huomasi hyvin kuvaustilanteessa, jossa kaikki oli luontevaa ja sujui kuin tyhjää vaan.

Helmikuinen viima ei minua pahemmin haitannut, mutta naiset olisivat selvästi kaivanneet vähän helteisempää keliä. Museon aulaan oli toki helppo mennä lämmittelemään jos tuntui aivan jäätyvän.

Jykevä puuovi kävikin tiuhaan tahtiin, koska taiteilija Hannaleena Heiskan näyttely tuntui olevan kovassa suosiossa. Väittäisin, että lähemmäs pari sataa ihmistä katosi museon uumeniin vajaan tunnin aikana.

Kävimme myös kivenheiton päässä Puolalanpuistossa, jossa vuonna 1969 paljastettu Leningradin ja Turun ystävyyden patsas sai toimia kuvaustaustana.

Linkkejä aikaisempiin blogijuttuihin, joissa Annika ja Mirva-Mari ovat.

http://kaislatuuli.blogspot.com/2014/04/mallifotoilua-saaronniemessa-29.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2015/07/mallifotoilua-voivalassa.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/08/mirva-mari-ruissalon-kesassa.html

Kalevauva.fi Kaarinan kirjastossa

Kalevauva.fi on helsinkiläinen humoristista poppia ja folkia esittävä kahden miehen yhtye. Se on parin vuoden ajan viihdyttänyt kansaa Vauva.fi-keskustelufoorumilta poimittujen tarinoiden pohjalta tehdyillä kappaleilla.

Kalevauva.fi perustettiin vuonna 2016 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien esiintymistä varten. Homman piti olla kertaluontoinen, mutta suuren suosion takia toimintaa päätettiin jatkaa.

Orkesteri on saanut osakseen paljon mediahuomiota. Vastaavaa konseptia kun ei ole ennen ollut. Kalevauva.fi on esiintynyt jopa presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlien jatkoilla tehden suorassa lähetyksessä kappaleen presidentti Sauli Niinistöstä.

Yhtyeen muodostavat Aapo Niininen (kitara, laulu) ja Kimmo Numminen (banjo, kitara, huuliharppu, laulu).

Kuulin Kalevauvasta ensimmäisen kerran melko tarkkaan kaksi vuotta sitten. Kysymyksessä taisi olla aamutelevisiolähetys, jossa duo oli vieraana. Humoristinen musiikkinsa kolahtikin välittömästi ja Youtubesta katsottujen Kalevauva-videoiden seurassa on tullut vietettyä monta hauskaa minuuttia.

Olin pitkään odottanut hetkeä, jolloin voisin todistaa yhtyeen keikkakunnon. Tilaisuus koitti menneenä viikonloppuna. Kalevauva.fi esiintyi Kaarinan kirjastossa Kaarinatalossa. Ehkä hiukan erikoinen konserttipaikka, mutta osoittautui ihan toimivaksi.

Uuteen komeaan kirjastoon oli saapunut runsaslukuinen yleisö. Ikäajakauma oli melkoinen - teinityttöjä, kahdeksankymppisiä mummoja ja kaikkea siltä väliltä.

Varmasti ilmainen sisäänpääsy vauhditti kysyntää, mutta selvästi paikalla oli kovia fanejakin. Jopa eräs rajavartijan vaatteisiin pukeutunut keski-ikäinen mies oli aivan innoissaan ja lauleskeli mukana. Päällepäin en olisi uskonut häntä tämän orkesterin ihailijaksi.

Pitääkö synnytyksessä olla alapää paljaana -kappaleella startannut tunnin mittainen konsertti piti sisällään varmasti kaikki Kalevauvan keskeisimmät kappaleet. Noin puolet niistä oli minulle tuttuja, loput kuulin nyt ensimmäistä kertaa.

Vaikka keikalla tulikin roppakaupalla kovia biisejä kuten Vanheneminen on ihanaa, Mieheni kertoi telakoituneensa saunaillassa, Sohva haisee perseeltä, Kuorsaava kissa ja Noloin asia mitä sinulle on tapahtunut kyläpaikassa, jäin kaipaamaan erästä tiettyä kappaletta. Nimittäin Panohanskat olisi ollut kiva kuulla.

Vaikka Kalevauva.fi:n tuotanto voi aluksi kuulostaa yhdestä puusta veistetyiltä, on kappaleissa suurtakin vaihtelua. Banjo on hallitsevassa asemassa lähes jokaisessa rallissa, mutta ei sekään samaa renkutusta koko ajan ole. Joistain bluesahtavimmista biiseistä tuli mieleen J. Karjalainen.

Numminen ja Niininen ovat taitavia muusikoita. En tiedä mitä kaverit ovat aikaisemmien puuhanneet, koska kumpikaan ei ole minulle edes nimenä tuttu ennen Kalevauvaa.

Kalevauva.fi:n keikka oli hauska piristys flunssaisen viikon päälle. Hymy on vieläkin herkässä!

Ruissalon Kolkannokka 23. helmikuuta

Lauantaina 23. helmikuuta oli jälleen suuntana Turun Ruissalon saaren kärki. Saaronniemessä ja Kolkannokassa on kuluvan vuoden aikana tullut käytyä jo monta kertaa, mutta mitäpä hyviä ulkoilumaastoja muuttamaan.

Sen verran olin valmistautunut tulevaan lenkkiin, että ihan kevein vaattein en matkaan lähtenyt. Pipoakin tarvittiin melkein heti polun alussa, koska viima oli aivan tajuton. Kolkannokan epävirallisella nudistirannalla puolestaan oli jopa kuuma. Aurinko porotti, eikä tuulenvirekään osunut sinne.

En ole vieläkään kyllästynyt Kolkannokkaan kuvausmielessä. Vaikka fotot tuppaavatkin olemaan vähän samantapaisia, löytää sieltä aina uusia kulmia vuodenajasta riippuen.

Saattaa hyvin olla, että tulevana viikonloppuna tie vie taas Ruissaloon.