Teijon ruukkialue osa 1

Alkuviikolla päätimme Hanskin ja Irkun kanssa käydä ajelulla Teijossa. Seutu on päällisin puolin tuttua muutamalta aiemmalta käyntikerralta. Kumminkin sen verran vierasta, etten ainakaan minä voi retostella olevani mikään asiantuntija.

Teijo on vanhaa ruukkialuetta. Ruukki tarkoittaa rauta- tai terästehdasta. Nykyään Saloon kuuluvan Teijon on aikanaan ollut peräti kolme ruukkia. Vanhin niistä on Teijon/Kirjakkalan ruukki, joka oli ruukki numero 13 Suomessa. Perustamisvuosi 1686 näkyy myös alueen vaakunamaisessa tunnuksessa.

Kolmesta ruukkialueesta teollisessa käytössä on enää Teijo, jossa toimivat muun muassa ratavaihteita valmistava Vossloh Cogifer Finland Oy, alumiiniveneitä valmistava Marine Alutech sekä elektroniikan sopimusvalmistaja Assy Oy. Alueella toimivat myös esimerkiksi ravintola Brukinranta, Teijon kyläsauna, Teijon paja, VPK ja Teijon Venekerho.

Yritykset sijaitsevat aivan merenrannan läheisyydessä. Näky onkin melkoinen, kun Salosta ajellessa taittaa ensin metsäosuutta kilometritolkulla, kunnes yhtäkkiä näkyviin tulee valtava määrä autoja, halleja ja duunareita.

Teijon ruukinkartanon nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1770. Rokokootyylisen kivirakennuksen on suunnitellut arkkitehti Christoffer Friedrich Schröder.

Kartanoon ja Teijon historiaan on mahdollista tutustua ryhmille tilauksesta järjestettävillä opastetuilla kiertokäynneillä. Kartanon tiloja vuokrataan myös rajoitetusti juhla- ja yritystilaisuuksiin.

Teijon kirkko on pagodityylinen kivikirkko, jonka suunnitteli ja rakennutti ruukinpatruuna Robert Bremer vuonna 1829. Alttaritaulu on tiettävästi 1700-luvulta ja muunnos alankomaalaisen taiteilijan van Dyckin maalauksesta ”Ristiinnaulittu”. Teijon kirkkoa vuokrataan yksityistilaisuuksiin kuten ristiäisiin ja häihin.

Latokartanonkoski Perniössä

"Latokartanonkoski entisen Perniön alueella Kiskonjoessa on merkittävä luontokohde jo siitä syystä, että sen pudotuskorkeus on 17 metriä. Alueella kiertää vanha luontopolku. Latokartanonkoski on yksi Kiskonjoen melontareitin etappi. Koskeen liittyy myös rakennusjäänteitä v. 1732 perustetusta Kuuston, sittemmin Näsen kartanon ruukista. Erimerkkejä rakennuksista ovat mm. luonnonkivistä ja kuonatiilistä tehdyn, nykyään rapistuneen myllyrakennuksen raunio sekä työväenasunto. Ne edustavat koskessa jo keskiajalla harjoitetun myllytoiminnan myöhäisempiä seuraajia.

Kohde sopii hyvin retkeilyyn kaikkina vuodenaikoina, koska koski näyttää eri aikoina erilaiset puolensa. Talvella koskella voi nähdä koskikaroja ja saukon jälkiä, keväällä koski soi komeimmillaan, silloin voi myös nähdä mm. tikkoja." (salo.fi)


Kuvat isommaksi klikkaamalla.

Latokartanonkoskesta sain vihiä turkulaiselta asianharrastajalta Harri Nato Leinolta. Hän koluaa viikonloppuisin luolia, muinaisia uhripaikkoja, sotatantereita ja muita historiallisia kohteita. Jossain vaiheessa hänen piti perustaa oma blogikin kuvia ja tarinoita varten, muttei sellaista tietääkseni ole ainakaan vielä nähtävillä.

Leinon valokuvat Latokartanonkoskesta herättivät taannoin kiinnostukseni. Koska pääsiäispyhinä oli aikaa ja vapaata, oli paikan päälle päästävä vaikka väkisin. Näin asianlaita valitettavasti konkreettisesti myös oli, koska kävelykuntoni ei sattunut olemaan paras mahdollinen. Mutta perille päästiin ja päivä oli pelastettu.

Latokartanonkoski oli toden totta näkemisen arvoinen. Täytyy käydä uudelleenkin.