Suomen presidentivaalien toinen kierros on parhaillaan käynnissä. Vastakkain ovat ennakkosuosikki Sauli Niinistö (kok.) ja Pekka Haavisto (vihr.). Konservatiivit vastaan liberaalit, kuten on annettu ymmärtää.
En olisi uskonut, että tulen tästä aiheesta ikinä kirjoittamaan. Innoittajani toimi mikäpä muu kuin Facebook, tuo isojen lasten virtaalinen hiekkalaatikko.
Olen lopen kyllästynyt Pekka Haaviston kannattajien suoltamaan loputtomaan propagandaan, jota tilapäivityksissä esiintyy. Ollaan olevinaan niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Sauli Niinistö on heidän mukaansa muun muassa rasisti, rotta ja lahtari.
Pekka Haavistosta ei sen sijaan saisi sanoa mitään negatiivista. Ei etenkään hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan. Jos sanoo, on oitis suvaitsematon, rasisti, homofobiikko, maahanmuuttovastainen ja ties mitä.
Minulla on Facebook -kavereina homoja, biseksuaaleja, siviilipalvelusmiehiä, armeijan käyneitä naisia, kokoomuslaisia, vasemmistolaisia ja vaikka ketä. Minulle on aivan sama kumpaa ehdokasta joku äänestää. Minua ei kumminkaan tarvitse leimata esimerkiksi suvaitsemattomaksi, rasistiksi, homofobiikoksi, maahanmuuttovastaiseksi tai miksikään muuksikaan, jollen itse äänestä Haavistoa.
Itseään liberaaleina ja suvaitsevaisina pitävät henkilöt ovat monesti itse juuri pahimpia ahdasmielisiä valittajia ja mesoajia, jotka luulevat aina olevansa oikeassa ja muiden väärässä. Se siitä suvaitsevaisuudesta sitten.
Tästä kaikesta ärtyneenä kirjoitin viime sunnuntaina provokatiivisen tilapäivityksen Facebookiin. Se kuului näin: "Äänestin eilen heteroa, join helvetin paljon viinaa ja kuuntelin Uriah Heepia lähes koko illan. Siinäpä tärkemimmät."
Palautetta tuli tasaisesti pitkin päivää. Tämänhetkinen tykkäyssaldo on 42 kaveria ("En tykkää" -painiketta Facebookissa ei ole). Kommentteja on varmaan parikymmentä. FB-kaverimäärä väheni kahdella.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kokoomus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kokoomus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 31. tammikuuta 2012
Presidentinvaalihumua
Tunnisteet:
armeija,
Facebook,
hetero,
homofobia,
kokoomus,
konservatiivit,
liberaalit,
Pekka Haavisto,
presidentinvaalit,
rasisti,
Sauli Niinistö,
siviilipalvelusmies,
Uriah Heep
torstai 11. elokuuta 2011
Villa Andropoff
Virossa, Pärnun lähellä Audrun kunnassa on mielenkiintoinen lomakohde, Villa Andropoff. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen herroille aikoinaan rakennettu lomanviettoalue oli ennen tiukasti vartioitu ja suljettu rahvaalta kansalta, mutta on nykyään vapaassa käytössä sekä hotellivieraille että laajan hiekkarannan käyttäjille.
Kävin Villa Andropoffissa ensimmäisen kerran toukokuussa 2004. Tein muistaakseni viisi Viron reissua turkulaisen Elämäntapana luomu ry:n järjestämillä matkoilla vuosina 2003-2005. Olin joka kerta nuorin koko porukasta, mutta se ei mitenkään menoa haitannut. Isäni oli jostain keksinyt tällaiset puutarha- ja kartanomatkat. Liityin mukaan pari vuotta sen jälkeen, kun hän oli reissut tuon ryhmän kanssa aloittanut. Matkat suuntautuivat ympäri Viroa - Hiidenmalle, Otepäähän, Pärnuun, Narvaan ym.
Elämäntapana luomu ry on vasemmistotaustainen porukka. Isäni Ilmo Jaramo sen sijaan oli vannoutunut pitkänlinjan kokoomuslainen. Matkoilla en ainakaan kuullut kertaakaan poliittisten näkemysten kohtaamisista. Kerran hän vaan totesi, "ettei heidän kanssaan tarvitse polittikkaa puhua", kun matkanjohtaja oli kehaissut jotain Neukkuihin viittaavaa.
Vaikken itsekään voi oikein millään ymmärtää ihmisiä, jotka ihailivat sellaista yhteiskuntasysteemiä kuin Neuvostoliitossa oli, ei reissuilla ilmennyt mitään ideologisia ongelmia. Mukavia ihmisiä, jotka ovat jostain kumman syystä aikoinaan kannattaneet politiikkaa, jossa ihmisiä alistetaan, vainotaan ja kidutetaan lähes ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Kai osa haikailee neuvostosysteemiä vieläkin.
Saattaisin vieläkin lähteä heidän järjestämilleen matkoille mukaan, mutta aikatuluongelmat ovat olleet esteenä. Matkanjohtaja on kyllä ihan viime vuosiin saakka lähettänyt sähköpostilla tiedoítteita tulevista matkoista.
Eräällä noista reissuista yövyimme Villa Andrpoffissa. Paikka teki heti hienon vaikutuksen, vaikka valitettava totuus onkin, että koko alue on revitty tavallisten virolaisten selkänahasta. Päärakennus on samalla sekä hieno että ruma - mutta ainakin näyttävä. Alueelle nyt nyttemmin rakennettu lomalaisille rivitaloja, vanhat vartiomiesten- ja upseerienkin talot ovat yhä jäljellä.
Villa Andropoff on helppo löytää jos käy Pärnussa. Elokuun alun Viron kiertomatkalla kävin toistamiseen katsomassa paikkaa. Tutustuminen päärakennukseen ja sen takana olevaan laajaan valkohiekkaiseen rantaan ei maksa mitään. Kumma, jollei alue herätä minkäänlaisia tuntemuksia!
"Alue on rakennettu neuvostoajalla Neuvostoliiton korkeimmalle kommunisti- johdolle ja valtiovieraille loman- viettopaikaksi. Huvila-alue on tunnettu ”Andropovin paikkana”, sillä mahtavan päärakennuksen rakentamispäätös on tehty Yuri Vladimirovich Andropovin valtakaudella. Alueen historiaa on haluttu säilyttää, siksi alueen nykyinen nimi onkin Villa Andropoff. Pääasiassa alueella on kuitenkin lomaillut Viron kommunistisen puolueen johtaja Karl Vaino perheensä kanssa.
Uusi päärakennus on valmistunut vuonna 1980-luvun puolivälissä ja alueen muut rakennukset jo 1970-luvulla. Päärakennuksen on suunnitellut virolainen arvostettu arkkitehti Raine Karp.
Neuvostoajalla alue on ollut tarkkaan vartioitu. 11,4 hehtaarin aidattua aluetta on kiertänyt vuorokauden ympäri sotilasvartio. Aidan ulkopuolella kulkee selvä polku, josta asian voi myös todeta. Ulkopuolisille vierailijoille on pääsy ollut ehdottomasti kielletty, eikä koskaan tiedetty tarkkaan keitä suurmiehiä alueella kulloinkin lomaili. Lehdet saattoivat vasta muutamien viikkojen päästä saada tietoonsa keitä suurmiehiä Andropovin paikassa oli lomaillut. Useimmilla paikallisilla asukkailla oli vielä 1990- luvun puolivälin jälkeenkin epäluuloja, saako alueelle tulla, vaikka Viron itsenäistymisen jälkeen (1991) valtion päämiehet eivät enää aluetta käyttäneet.
Alueen salaisuudesta kertoo jotain myös elokuvateatterirakennus, joka on ilmeisesti ollut kaikkein tarkimmin vartioitu - onhan sen ympärillä vielä muuri ja vartiokopit. Puheiden mukaan myös elokuvakoneenkäyttäjä oli viety elokuvateatteriin takakautta. Hän ei koskaan tiennyt keitä teatterissa istui, näkymä saliin oli estetty ja vain kangas, jolle elokuva heijastettiin, oli näköpiirissä.
Viron itsenäistymisen jälkeen, alue oli ensimmäiset vuodet ympärivuotisessa vartioinnissa, mutta alueelle oli silti mahdollista tulla katsomaan. 1990- luvun puolivälin molemmin puolin aluetta käyttivät Pärnun hotellit lisäkapasitettina vuokraten sitä Viron valtiolta. Eestiläis-suomalainen yhteisyritys osti kuitenkin alueen valtiolta talvella 1997, jonka jälkeen alueen kunnostus loma-ja kokouskeskus Villa Andropoffiksi alkoi. Juhannuksena 1998 alue avattiin ja nyt kaikilla on mahdollisuus kokea ja aistia jotakin entisistä suuruuden ajoista, käyskennellä valtionjohtajien jalanjäljillä sekä nauttia kauniista luonnosta ja alueen tarjoamista palveluista." (andropoff.ee)
Kävin Villa Andropoffissa ensimmäisen kerran toukokuussa 2004. Tein muistaakseni viisi Viron reissua turkulaisen Elämäntapana luomu ry:n järjestämillä matkoilla vuosina 2003-2005. Olin joka kerta nuorin koko porukasta, mutta se ei mitenkään menoa haitannut. Isäni oli jostain keksinyt tällaiset puutarha- ja kartanomatkat. Liityin mukaan pari vuotta sen jälkeen, kun hän oli reissut tuon ryhmän kanssa aloittanut. Matkat suuntautuivat ympäri Viroa - Hiidenmalle, Otepäähän, Pärnuun, Narvaan ym.
Elämäntapana luomu ry on vasemmistotaustainen porukka. Isäni Ilmo Jaramo sen sijaan oli vannoutunut pitkänlinjan kokoomuslainen. Matkoilla en ainakaan kuullut kertaakaan poliittisten näkemysten kohtaamisista. Kerran hän vaan totesi, "ettei heidän kanssaan tarvitse polittikkaa puhua", kun matkanjohtaja oli kehaissut jotain Neukkuihin viittaavaa.
Vaikken itsekään voi oikein millään ymmärtää ihmisiä, jotka ihailivat sellaista yhteiskuntasysteemiä kuin Neuvostoliitossa oli, ei reissuilla ilmennyt mitään ideologisia ongelmia. Mukavia ihmisiä, jotka ovat jostain kumman syystä aikoinaan kannattaneet politiikkaa, jossa ihmisiä alistetaan, vainotaan ja kidutetaan lähes ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Kai osa haikailee neuvostosysteemiä vieläkin.
Saattaisin vieläkin lähteä heidän järjestämilleen matkoille mukaan, mutta aikatuluongelmat ovat olleet esteenä. Matkanjohtaja on kyllä ihan viime vuosiin saakka lähettänyt sähköpostilla tiedoítteita tulevista matkoista.
Eräällä noista reissuista yövyimme Villa Andrpoffissa. Paikka teki heti hienon vaikutuksen, vaikka valitettava totuus onkin, että koko alue on revitty tavallisten virolaisten selkänahasta. Päärakennus on samalla sekä hieno että ruma - mutta ainakin näyttävä. Alueelle nyt nyttemmin rakennettu lomalaisille rivitaloja, vanhat vartiomiesten- ja upseerienkin talot ovat yhä jäljellä.
Villa Andropoff on helppo löytää jos käy Pärnussa. Elokuun alun Viron kiertomatkalla kävin toistamiseen katsomassa paikkaa. Tutustuminen päärakennukseen ja sen takana olevaan laajaan valkohiekkaiseen rantaan ei maksa mitään. Kumma, jollei alue herätä minkäänlaisia tuntemuksia!
"Alue on rakennettu neuvostoajalla Neuvostoliiton korkeimmalle kommunisti- johdolle ja valtiovieraille loman- viettopaikaksi. Huvila-alue on tunnettu ”Andropovin paikkana”, sillä mahtavan päärakennuksen rakentamispäätös on tehty Yuri Vladimirovich Andropovin valtakaudella. Alueen historiaa on haluttu säilyttää, siksi alueen nykyinen nimi onkin Villa Andropoff. Pääasiassa alueella on kuitenkin lomaillut Viron kommunistisen puolueen johtaja Karl Vaino perheensä kanssa.
Uusi päärakennus on valmistunut vuonna 1980-luvun puolivälissä ja alueen muut rakennukset jo 1970-luvulla. Päärakennuksen on suunnitellut virolainen arvostettu arkkitehti Raine Karp.
Neuvostoajalla alue on ollut tarkkaan vartioitu. 11,4 hehtaarin aidattua aluetta on kiertänyt vuorokauden ympäri sotilasvartio. Aidan ulkopuolella kulkee selvä polku, josta asian voi myös todeta. Ulkopuolisille vierailijoille on pääsy ollut ehdottomasti kielletty, eikä koskaan tiedetty tarkkaan keitä suurmiehiä alueella kulloinkin lomaili. Lehdet saattoivat vasta muutamien viikkojen päästä saada tietoonsa keitä suurmiehiä Andropovin paikassa oli lomaillut. Useimmilla paikallisilla asukkailla oli vielä 1990- luvun puolivälin jälkeenkin epäluuloja, saako alueelle tulla, vaikka Viron itsenäistymisen jälkeen (1991) valtion päämiehet eivät enää aluetta käyttäneet.
Alueen salaisuudesta kertoo jotain myös elokuvateatterirakennus, joka on ilmeisesti ollut kaikkein tarkimmin vartioitu - onhan sen ympärillä vielä muuri ja vartiokopit. Puheiden mukaan myös elokuvakoneenkäyttäjä oli viety elokuvateatteriin takakautta. Hän ei koskaan tiennyt keitä teatterissa istui, näkymä saliin oli estetty ja vain kangas, jolle elokuva heijastettiin, oli näköpiirissä.
Viron itsenäistymisen jälkeen, alue oli ensimmäiset vuodet ympärivuotisessa vartioinnissa, mutta alueelle oli silti mahdollista tulla katsomaan. 1990- luvun puolivälin molemmin puolin aluetta käyttivät Pärnun hotellit lisäkapasitettina vuokraten sitä Viron valtiolta. Eestiläis-suomalainen yhteisyritys osti kuitenkin alueen valtiolta talvella 1997, jonka jälkeen alueen kunnostus loma-ja kokouskeskus Villa Andropoffiksi alkoi. Juhannuksena 1998 alue avattiin ja nyt kaikilla on mahdollisuus kokea ja aistia jotakin entisistä suuruuden ajoista, käyskennellä valtionjohtajien jalanjäljillä sekä nauttia kauniista luonnosta ja alueen tarjoamista palveluista." (andropoff.ee)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



