Näytetään tekstit, joissa on tunniste black metal. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste black metal. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Loputon Gehennan liekki

Loputon Gehennan liekki on Sami Kettusen ohjaama dokumenttielokuva, joka käsittelee suomalaista black metal -musiikkia. Se sai ensi-iltansa lokakuussa 2011 järjestetyllä Night Visions -kauhuelokuvafestivaalilla. Elokuvassa haastatellaan muun muassa Beherit-, Goatmoon- ja Satanic Warmaster -yhtyeiden jäseniä.

Elokuva on katsaus suomalaisen black metal -musiikin historiaan ja nykytilaan, jossa poraudutaan black metaliin elämäntapana alakulttuurin keskeisten vaikuttajien haastattelujen kautta.  Dokumentti sisältää humoristisia elementtejä, jonka vuoksi jo elokuvan traileri sai ristiriitaisen vastaanoton black metal -piireistä.


Samaisen trailerin näin itsekin vuosia sitten. Pingviinimaskinen heppu uhosi kännipäissään siihen malliin, että naurussa oli pidettelemistä. Kokopitkän dokumentin katselu jäi näihin päiviin, kunnes huomasin kaverin hyllyssä dvd:n ja pyysin lainaksi.

Kuvittelin elokuvan olevan paremmin tehty. Puhuvine päineen ja kuvarajauksineen se toi mieleen kansanopiston videolinjan opinnäytetyön. Musiikkiosuuksia ei juuri ollut, mikä varmasti selittyy Teosto-maksujen välttelyllä. Niinpä elokuvan sankarit höpöttävät senkin edestä. Loputon Gehennan liekki -nimi tulee erään haastateltavan puheenvuorosta.

Black metal -genre on vuosien varrella kehittynyt nykyiseen muotoonsa lähinnä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomalaisia black metal -bändejä arvostetaan ulkomailla. Loputon Gehennan liekki -dokumentti on herättänyt huomiota Amerikassa asti. Yhtenä genren ominaispiirteenä pidetään valtavirrasta poissa pysyttelyä.

Tunnen itsekin kyseistä musiikkia kuuntelevia ihmisiä. Suurimmaksi osaksi he vaikuttavat melko selväpäisiltä verrattuna muutamiin dokumentin henkilöihin.


Rennompaa bläkkis-otetta tarjoili jokunen vuosi sitten suomalaisorkesteri The Black Satans.


 Sen musiikkivideoita on katseltu Youtubessa miljoonia kertoja. Loputtomalla Gehennan liekillä heitä ei nähdä, vaikka Masturborg ja Faggoth olisivat jutuillaan kummasti tuoneet vaihtelua.












lauantai 11. tammikuuta 2014

Norjan kiertomatka osa 5

Keli oli suosinut reissuamme tähän asti ja neljäskin matkapäivä alkoi mukavassa poutasäässä. Maassa, jossa sataa noin 250 päivää vuodessa, ei kumminkaan kannata liikaa luottaa aurinkoon. Se tuli huomattua vielä päivän mittaan.

Dåmbosissa vietetyn yön jälkeen suuntana oli Norjan pääkaupunki Oslo. Matkalla ohitimme jälleen upeita maisemia. Aika ei todellakaan tullut pitkäksi bussin ikkunasta ulos tuijottaessa.


Päivän ensimmäinen stoppi oli Ringebussa, jossa on alunperin 1200-luvulla rakennettu sauvakirkko. Sitä on laajennettu 1630-luvulla. Lohikäärmeaihein koristeltu ovensuu on säilynyt alkuperäisestä kirkosta.

Sauvakirkkoja on nykyään Norjassa enää 28 kappaletta. 90-luvun alkupuolella ne nousivat kyseenalaiseen julkisuuteen, kun vuonomaan blackmetal-muusikot tuikkaisivat kirkkoja tuleen. Eipä uskoisi, että 20 vuotta myöhemmin saman musiikkilajin edustaja pingviinimaskisine naamoineen oli lähellä näkyä norjalaisen lentoyhtiön koneen peräsimessä.

Lentoyhtiö Norwegian nimittäin järjesti äänestyksen, jossa etsittiin suosituinta norjalaista. Mayhem-yhtyeen vuonna 1993 surmattu Euronymous johti äänestystä. Toisella sijalla oli upseeri ja kolmannella maalikkosaarnaaja. Euronymousin suku kuitenkin pyysi, että kaveri vedettäisiin pois äänestyksestä. Todennäköisesti lentofirman suureksi helpotukseksi juuri näin tehtiinkin.

En käynyt sisällä kirkossa muuta kuin kurkkaamassa, vaan tyydyin tutkimaan ympäristöä. Sauvakirkon hautausmaalta löytyi sulassa sovussa ikivanhoja rautaristejä ja aivan uudentyyppisiä hautakiviä, jollaisia en ole Suomessa nähnyt.


Osloon saavuttaessa mukaan poimittiin suomalainen opas, joka on työskennellyt pitkään kaupungissa Suomen suurlähetystössä. Muistin hänet viiden vuoden takaiselta reissulta. Pirtsakka ja asiantunteva nainen veti kaupunkikierroksen komeasti läpi. Hän jopa puuttui takanamme istuvan pariskunnan pälätyksiin, kun jossain vaiheessa oma äänensä alkoi jäädä heidän kinastelujensa jalkoihin. Olin helpottunut.

Holmenkollen on Oslon kaupunginosa, joka sijaitsee ylhäällä vuoristossa. Nimenä se on tuttu varmaan jokaiselle suomalaiselle. Holmenkollenilla on maailmankuulu hiihtokeskus, jossa järjestetään vuosittain hiihtofestivaalit. Se on myös maailman vanhin mäkihypyn suorituspaikka.

Holmenkollenin vanhan hyppyrimäen purkaminen aloitettiin syksyllä 2008 eli muutama kuukausi sen jälkeen kun sen ensimmäisen kerran näin. Uusi ja uljas mäki rakennettin vuoden 2011 maailmanmestaruuskisoja varten.





Alkumatkan hellinyt sää alkoi osoittaa muuttumisen merkkejä. Sadehan se sieltä tuli. Jatkui vielä koko seuraavan päivänkin. Jo toistamiseen sama homma kun Oslossa vierailin. 

Vigelandin patsaspuisto on Oslon ja koko Norjan kuuluisimpia nähtävyyksiä. Kelistä johtuen piti ottaa sateenvarjo toiseen käteen ja kamera toiseen. Onnistuu se paremman puutteessa niinkin.

Frognerin puistossa sijaitseva patsaspuisto pitää sisällään 212 kuvanveistäjä Gustav Vigelandin tekemää patsasta. Alueen rakenne on myös hänen suunnittelemansa. Pinta-alaltaan se on noin 320 hehtaaria. Suurin osa veistoksista on tehty vuosina 1926-1942.

Puiston korkeinta kohtaa kutsutaan monoliittitasanteeksi. Siellä on 17 metriä korkea yhdestä kivestä veistetty valtava patsas, jossa on 121 ihmishahmoa. Monoliitin portailla on 36 ihmisiä esittävää patsasta, joissa kuvataan ihmiselon kaarta lapsuudesta vanhuuteen.








Vigelandin puiston kuuluisin veistos on kiukuttelevaa pikkupoikaa esittävä patsas.





Kuvanveistäjä Gustav Vigeland 1869-1943.


maanantai 16. huhtikuuta 2012

King Lapland

Torniolainen kulttihahmo King Lapland nautti 90-luvun lopulla vankkumatonta suosiota varsinkin kaupungin viestintä- ja kuvataideopiskelijoiden keskuudessa.

King Lapland alias Arto Jurvelin soitti säröbassoa ja lauloi Lappi -aiheisia ralleja. Jonkinsortin heviksikin hänen musiikkiaan voisi tituleerata. "Lapland metallia", kuten King itse asian ilmaisi.

On sääli, ettei King Laplandin tuotantoa saatu koskaan laajempaan levitykseen. Muistelisin, että hän taisi tehdä yhden muutaman biisin demon koulun äänitysstudiossa. Valitettavasti ainakaan minulla ei sitä ole.




Lapinpukuun sonnustatuneen ja kasvonsa black metal -tyyppisellä maalauksella koristaneen King Laplandin olisi kuvitellut saavuttavan suhteellisen helposti mainetta Tornion ulkopuolellakin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan mies jäi paikalliseksi kuuluisuudeksi ja kummajaiseksi.

Kingin kappaleet olivat tarttuvia. Moni niistä omasi suoranaista hittipotentiaalia. Sellaiset rallit kuin Pellikan mummo, Moottorikelkalla helvettiin tai Sääskien hyökkäys olisivat takuulla tänäkin päivänä kova sana esimerkiksi Klamydia-, Sepi Kumpulainen-, Petri Nygård- tai Turos Hevi Gee -fanien keskuudessa. Voin vain kuvitella kuinka karvanoppa-Toyotan takakumit ulvoisivat King Laplandin tahdissa!

King Laplandin nykyvaiheista en tiedä mitään. Sen tiedän, että Jurvelin menetti työpaikkansa Lapin Kullan tehtaalta kun sen toiminta lakkautettiin pari vuotta sitten.

En tainnut nähdä King Laplandin lavalla kuin kerran. Se tapahtui joulukuun 10. päivä 1998 medianomiopiskelijoiden suosimassa Pressiclub -kapakassa Tornion Jääkärinkadulla. Nyt tuo keikka on kokonaisuudessan nähtävissä Youtubessa.

Videon alussa opiskelijakaverini Markus "Puli" Lampinen haastattelee King Laplandia backstagen uumenissa.




lauantai 21. tammikuuta 2012

Jussi Halla-ahon hevimenneisyys

Kiistellyn kansanedustaja Jussi Halla-ahon menneisyys hevimuusikkona tuli viimeistään kuluneella viikolla julkisuuteen. Itse muistan kuulleeni jo pari vuotta sitten hänen soittaneen hämäläisessä Blashemia -bändissä. Vasta tänään vaivauduin surffailemaan Youtubeen ja kuuntelemaan orkesterin musiikkia.

http://nyt.fi/20120119-halla-aho-netissae-kiertaevae-neekerinpiiskaushaastattelu-on-toimittajan-keksimae/



Blashemian nimessä piti olla myös p-kirjain, mutta rumpali unohti kirjoittaa sen logoon. Logo puolestaan osoittautui niin komeaksi, ettei p-kirjainta siihen enää lisätty.

Yhtye osoittautui Youtube -pätkän perusteella kevyemmäksi tapaukseksi kuin kuvittelin. Luulin kyseessä olevan jonkinsortin death- tai blackmetalbändin, mutta ainakaan musiikki ei siihen mielestäni viittaa.

Jussi Halla-aho oli bändin kitaristilaulaja.




Blashemian historia Halla-ahon itsensä kertomana:

http://www.halla-aho.com/scripta/taideplajays_arkistojen_hamarasta.html