Elokuva on katsaus suomalaisen black metal -musiikin historiaan ja nykytilaan, jossa poraudutaan black metaliin elämäntapana alakulttuurin keskeisten vaikuttajien haastattelujen kautta. Dokumentti sisältää humoristisia elementtejä, jonka vuoksi jo elokuvan traileri sai ristiriitaisen vastaanoton black metal -piireistä.
Samaisen trailerin näin itsekin vuosia sitten. Pingviinimaskinen heppu uhosi kännipäissään siihen malliin, että naurussa oli pidettelemistä. Kokopitkän dokumentin katselu jäi näihin päiviin, kunnes huomasin kaverin hyllyssä dvd:n ja pyysin lainaksi.
Kuvittelin elokuvan olevan paremmin tehty. Puhuvine päineen ja kuvarajauksineen se toi mieleen kansanopiston videolinjan opinnäytetyön. Musiikkiosuuksia ei juuri ollut, mikä varmasti selittyy Teosto-maksujen välttelyllä. Niinpä elokuvan sankarit höpöttävät senkin edestä. Loputon Gehennan liekki -nimi tulee erään haastateltavan puheenvuorosta.
Black metal -genre on vuosien varrella kehittynyt nykyiseen muotoonsa lähinnä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomalaisia black metal -bändejä arvostetaan ulkomailla. Loputon Gehennan liekki -dokumentti on herättänyt huomiota Amerikassa asti. Yhtenä genren ominaispiirteenä pidetään valtavirrasta poissa pysyttelyä.
Tunnen itsekin kyseistä musiikkia kuuntelevia ihmisiä. Suurimmaksi osaksi he vaikuttavat melko selväpäisiltä verrattuna muutamiin dokumentin henkilöihin.
Rennompaa bläkkis-otetta tarjoili jokunen vuosi sitten suomalaisorkesteri The Black Satans.
Sen musiikkivideoita on katseltu Youtubessa miljoonia kertoja. Loputtomalla Gehennan liekillä heitä ei nähdä, vaikka Masturborg ja Faggoth olisivat jutuillaan kummasti tuoneet vaihtelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti