Radiokanavasurffailua

Kuuntelen radiota lähinnä autoillessa. Sopivan kanavan löytäminen vaan osoittautuu ainakin hieman pitemmällä matkalla melkein mahdottomaksi tehtäväksi.

Kanavasurffailu vie leijonan osan ajasta, jotta pystyy ajelemaan ilman hermojen menetystä. Radiosta nimittäin tulee joko niin huonoa musiikkia, ettei sitä pysty kuuntelemaan tai sitten juontaja on niin ärsyttävä, ettei hänen löpinöitään kestä.

Kanavista Radio City on yleensä takuuvarmin. Heavya ja hard rockia soittava City on muuten vallan mainio, mutta mielikuvituksen puute vaivaa sitä välillä pahasti. Jos AC/DC:ltä ja Guns N' Rosesilta soi jatkuvasti samat kappaleet, en näe moisessa menettelyssä järjen hiventäkään. Kun Highway To Hell raikaa sadatta kertaa, on kysymyksessä jo kuuntelijan aliarviointi. AC/DC:llä olisi valittavana kymmeniä muitakin hienoja kappaleita kuten Sink The Pink, Guns For Hire tai vaikka Inject The Venom.

Radio Rockiin en mielelläni koske. Siellä kun saattaa parhaillaan höpöttää ärsyttävä machopullistelija Jone Nikula, jonka pelkkä omahyväinen äänikin saa oksennusrefleksin päälle, juttujen sisällöstä puhumattakaan. Lisäksi kanava soittaa paljon nykymetallia, jollaista en voi sietää. Joku Five Finger Death Punch tai In Flames ovat aivan järkyttävää paskaa.

Aikoinaan olin Radio Suomi Popin vannoutunut ystävä. Kanavan tarjonta oli suorastaan loistavaa. Hienoja biisejä tuli peräkanaa. Leevi And The Leavings, Sleepy Sleepers, Sig, Popeda ja Dingo soivat sulassa sovussa. Nykyään ne on korvattu suomiräppäreillä kuten Elastinen, Cheek ja Karri Koira. Aivan kauheaa suolikuonaa koko sakki. Kanava vaihtuu välittömästi.

Radio Nostalgia soittaa menneiden vuosikymmenten kappaleita. Sitä olen viime aikoina luukuttanut enemmänkin.

Tänä aamuna töihin lähtiessäni Nostalgian juontaja selitti, että heidän remonttireiskansa oli toivonut lisää Hurriganesia. Olin aivan saletti, että kohta tulee joko Get On, My Only One tai I Will Stay, jotka luullakseni ovat Ganesin eniten soitetut kappaleet radiossa. Mutta ei, juontajapa olikin omaperäinen veikko ja heitti tiskiin mainiolta Hanger -levyltä (-78) löytyvän Deadlinen. Se oli hieno teko! Latasin potikat kaakkoon, eikä vituttanut enää lainkaan mennä töihin. Näinkin pieneltä tuntuvalla teolla kuin kappalevalinnalla voidaan pelastaa jonkun päivä. Tai ainakin aamu.

Töistä palatessani Nostaligialta tuli Moody Bluesin For My Lady. Hieno laulu, jonka Dingosta tuttu Neumann teki suomeksi vuonna 1986 nimellä Naiselleni.

Neutraalein kanavista makuuni on varmaankin Radio Nova. Se kuuluu jopa Turusta Kustaviin saakka, mikä on pisin reitti jota yleensä ajelen. Radio City alkaa säristä viimeistään Taivassaloon päästessä, yleensä jo Vehmassalmen sillan kohdalla. Silloin Nova tulee ja pelastaa loppumatkan.

Radio City soi juhannuksena

Juhannuksesta vielä sen verran, että on pakko mainita Radio City. Se nimittäin soi mökin kuistilla lähes tauotta kaksi vuorokautta.

Kanavaa ei ollut mitään syytä vaihtaa, koska sieltä ei tullut ainuttakaan huonoa kappaletta. Sieltä ei myöskään kuulunut kertaakaan Jone Nikulan ääntä. Moinen ylimielinen kurttunaama kun olisi lannistanut fiiliksen välittömästi. Ei myöskään tarvinnut pelätä, että ääneen olisivat päässeet Jukka-Poika tai Jenni Vartiainen.

Pitäisi kai lähettää palautetta Radio Cityyn ja kiittää kanavaa hienosta juhannus-soundtrackista. Kun radioaalloilta kuuluu tauotta hyvää musiikkia kuten Heartin Barracuda, Kissin I Stole Your Love, Rainbowin Tarot Woman tai The Cultin She Sells Sanctuary, ei kanava voi olla huono.

En ole aikaisemmin kuunnellut Radio Cityä noin pitkään. Vaikka biisivalinnoissa oli yllättävänkin hyviä keksintöjä, soivat esimerkiksi Judas Priestin Turbo Lover, Black Sabbathin Heaven And Hell ja Guns N' Rosesin November Rain vähän turhankin usein. Kaikilla edellä mainituilla orketereilla olisi kataloogissaan roppakaupalla muitakin hienoja kappaleita. Tosin niitäkin tuli, mutta enimmäkseen juuri nuo samat.

Radio Sadasta Radio City

Olen jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että turkulainen radioasema Radio Sata soittaa parasta musiikkia, mitä eetteristä löytyy.

Tänä aamuna ajellessani Kustavista Turkuun, ihmettelin kun Sadan taajuudella 105,5 MHz mainostettiin Radio Cityä. Vilkaisu nettiin selvittää, että kesäkuun 11. päivä Radio Sadan päivät ovat päättyneet ja tilalla tosiaankin on Radio City Turku. http://fi.wikipedia.org/wiki/Radio_Sata

Oli miten oli, aamuisen perusteella samalla taajuudella jatkuu mainio musiikkilinja, vaikka kanavan nimi onkin vaihtunut. Esimerkkinä vaikkapa kolmen hienon kappaleen putki; Michael Monroen All You Need, Creamin White Room ja Acceptin Midnight Mover. Tuntuu aivan kuin itse olisi tiskijukkana kun näin hyvä musiikki soi!

 Tämä mies ei juonna minun radiossani muutamaa sekuntia pitempään.

Noin ylipäätään radiota tulee kuunneltua todella vähän. Mutta jos, niin kavava on joko Radio Sata (nyt siis Radio City) tai Suomipop. Mitään Radio Rockin vastenmielisiä elvistelijöitä tyyliin Jussi69, tai vielä vähemmän Jone Nikula, en halua kuulla. Päivä kun on vähemmästäkin pilalla.

Ei auta kuin toivoa, ettei Nikula ole tässä nyky-Radio Cityssä mukana. Nimittäin sen jälkeen sekin kanava olisi osaltani hyvin äkkiä historiaa.