Hyttyset olivat välittömästi kimpussani metsäpoluilla. Mariasta ne eivät olleet lainkaan kiinnostuneita. Olin jostain syystä jättännyt viikonlopun jäljiltä hyttysmyrkyn pois olkalaukustani, vaikka juuri nyt sitä olisi ensimmäisen kerran tarvittu kuluvan kesän aikana.
Etukäteen mielessäni oli eräs iso kivi Katariinanlaaksossa vai pitäisikö sanoa peräti siirtolohkare. Se komeilee valtavan tammen alla aivan paraatipaikalla alueelle tullessa. Se ei lopulta ollutkaan kuvausmiljöönä aivan sellainen kuin odotin, mutta lähistöltä löytyi muitakin paikkoja runsaasti.
Luontopolulla kävellessämme joukko kauriita kuikuili läheisellä niityllä. Ihme kyllä ne eivät sännänneet pakoon, vaan pysyttelivät paikoillaan muutaman kymmenen metrin päässä. Sain otettua pari valokuvaa pusikkojen läpi. Ilmeisesti kyseessä oli emo ja kolme poikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti