Viron saarireissu osa 3 - Saarenmaan sotamuistomerkit ja Panga Pank

Saarenmaalla on paljon sotahistoriallisia nähtävyyksiä. Nämä osin maatuneet tantereet ovat olleet taistelujen näyttämöinä toisen maailmansodan aikana, jolloin neuvostoliittolaiset ja saksalaiset ottivat saarella yhteen.

Suomalaisittain voi tuntua yllättävältä, että näistä maankolkista on sodittu todella raivokkaasti. Paikan päällä näkee paljon erilaisia tykkiasemia, sotamuistomerkkejä ja sotilashautausmaita.

Toisen maailmansodan aikana Sörven niemimaalle rakennettiin panssaritorjuntalinjaa. Minulle ei ole oikein selvinnyt kumpi osapuoli bunkkereita Viron saarille rakensi, mutta veikkaan että molemmat. Käsittääkseni varsinkin saksalaiset olivat ahkerina vuosina 1941-1944.

Alueen tunnetuin rakennelma on Sörven majakan lähellä sijaitseva on Stebelin tykistöpatteri, joka on Viron suurimpia Hiidenmaan Tahkunan niemimaan ja Osmussaaren ohella. Tietääkseni ne ovat neuvostojoukkojen aikaansaannoksia.

Stebelin patteri koostui komentokeskuksesta, kahdesta suuresta maanalaisesta tykkitornista, tähystytornista, pannuhuoneesta ja sotilastukikohdasta. Tähystystorni on yhä pystyssä.

Stebelin raunioilla ei enää ollut vaaraa saada kuulaa kalloonsa. Sen sijaan kutiavia patteja nahkaan sai helpostikin. Ei tarvinnut kuin seistä hetki paikallaan, niin johan oli paarmoja kimpussa - eikä mitään pikku pörriäisiä, vaan kunnon hevospaarmoja. En muista yhtä massiivisia lajitovereitaan ennen tavanneenikaan. Samaan ongelmaan törmäsi muuallakin päin saarta.

Tehumardin yötaistelun muistomerkki on Saarenmaan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Neukut ja sakut ottivat yhteen Tehumardin rannalla lokakuun 8. päivä 1944. Taistelu oli Saarenmaan ja lähiseutujen verisimpiä. Se päättyi puna-armeijan voittoon.

Tehumardiin on pystytetty valtava miekan muotoinen muistomerkki sekä muistokiviä kaatuneille vladimireille ja igoreille.

Tehumardin beachilla kävellessä unohtuu helposti, että tallustelee parhaillaan paikalla, jossa hiekka on kerran ollut verenpunaista. Nyt siellä oli hyvin hiljaista. Pari uimaria kahlasi rantavedessä ja perhoset hyörivät kukkasten kimpussa.

Terhumardista matka jatkui Kihelkonnan kautta Pangan rantajyrkänteelle, joka on yksi Saarenmaan tunnetuimmista turistikohteista.

Kihelkonnan Mikaelin kirkko on rakennettu 1200-luvun lopulla. Torni on myöhempää tekoa, 1800-luvulta. Kirkko on legendaarisessa maineessa, mutta minä en jaksanut mennä sinne sisälle. Syynä lähinnä se, että olen käynyt siellä jo kolme kertaa aikaisemmin.

Koska nälkä alkoi kurnia vatsoissamme, oli asialle tehtävä jotain. Muistin 1996 reissulta kunnan keskustassa olevan kuppilan. Sellaista ei Suomessa enää varmaankaan näe. Vielä 30 vuotta sitten samantapaisia paikkoja saattoi olla täälläkin. Baari oli kuin aikamatka jonnekin Reinikaisen ja Sulo Vilenin maisemiin.

Tarjolla oli perinteistä virolaista kotiruokaa. Päivän annos juomineen maksoi muistaakseni 5,60 euroa.

Panga Pank eli Pangan rantajyrkänne on korkeimmalta kohdaltaan 21,3 metriä. Leveyttä sillä on 2,5 kilometriä. Se on Saarenmaan jyrkänteistä korkein ja nousee suoraan merestä.

Kahdella aikaisemmalla käyntikerrallani Pangassa on tuullut oikein urakalla. Nyt kumma kyllä ei juuri lainkaan. Ilma oli vallan optimaalinen käppäillä pitkin tasannetta, ottaa fotoja ja katsella merelle.

Sitten vuoden 2008 Panga Pank oli kokenut hieman muutoksia. Parkkipaikkaa oli kunnostettu, uusi kivimuuri tehty sen laidalle ja löytyipä tantereelta jonkunlainen patsas tai muistomerkkikin.

Viron saarireissu osa 1

Ulkomaanreissuja tuli kesällä tehtyä kaksi kappaletta; toinen Etelä-Norjaan ja toinen Viron saarille, Saarenmaalle ja Hiidenmaalle.

Niiden purkaminen kirjalliseen asuun on työlästä muun muassa runsaan kuvamateriaalin takia, joten olen jättänyt homman tänne syksymmälle. Kesällä ajattelin, että syksyllä sitten olisi aikaa muistella ja naputella ylös tarinoita.

Jotteivat matkat vallan unohtuisi mielestä, on syytä nyt aloittaa asioiden ylöskirjaaminen. Ensimmäisenä vuoron saa Viron matka.

Reissua alettiin suunnittelemaan jo viime vuoden syyskesällä. Loistavaksi kokoonpanoksi kahdella edellisellä reissulla (Etelä-Viro 2011, Ahvenanmaa 2012) osoittautunut MP Vanne, Sunttu Sundell ja allekirjoittanut otti suunnaksi tällä kertaa Viron saaret Saarenmaan ja Hiidenmaan.

Minulle Saarenmaa oli tuttu jo peräti neljältä aikaisemmalta kerralta. Sunttukin oli käynyt siellä kaksi kertaa. MP puolestaan oli aivan Saarenmaa-untuvikko. Reissulle lähdettiin sunnuntaina 28. heinäkuuta ja paluu tapahtui viikon kuluttua 4. elokuuta.

Suomenlahti ylitetettiin Viking XRS -aluksella, jossa en ollut ennen ollutkaan. Laiva oli mukavampi kuin Eckerö Linen vastaava. Katajanokan terminaaliin oli vaan paljon hankalampi ajaa kuin Länsisatamaan, josta Eckerön paatti lähtee. Navigaattorin avulla se tosin onnistui suhteellisen helposti.

Matka Tallinnasta Virtsun satamaan taittui ilman suurempia taukoja. Päämääränä oli olla majapaikassamme Saarenmaan Järvetalussa illansuussa. Turhaa kuppaamista ei matkalla harrastettu.

Viikko suunniteltiin niin, että suurin osa ajasta vietetään Saarenmaalla, loput Hiidenmaalla. Olisin säätänyt yöpymispäiviä hieman erilailla saarten välillä. Nyt Hiidenmaan saldoksi jäi vain kaksi yötä. Hoitelin vaan majoitusten varaamiset, MP puolestaan lauttavarukset.

Kesällä 2008 vietimme puolisen viikkoa Saarenmaalla Suntun ja Kake Ahlrothin kanssa. Järvetalun Puhkemaja osoittautui tuolloin oivaksi paikaksi sekä sijainniltaan että henkilökuntansa puolesta. Alueen työntekijät Antsi ja Aivo puhuvat hyvää suomea, joten kommunikaatio-ongelmia ei pahemmin pääse syntymään. Niinpä Järvetalu oli helppo valinta nytkin.

Järvetalu oli laajentunut viidessä vuodessa. Keskelle metsää raivattua mökkeilyaluetta ei ole ahdettu täyteen rakennuksia, vaikka tilaa olisi vielä paljonkin. Maalaismiljöö sopii varmasti hyvin lapsiperheillekin.

Aitta -nimisen mökkimme takana röhki pari villisikaa ja pihalla tepasteli kanalauma johtajanaan kukko, jonka biologinen kello oli sekaisin. Se kun kiekui mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.

Järvetalusta on 16 kilometriä matkaa Saarenmaan keskukseen Kuressaareen. Viidessä vuodessa paikat olivat osittain muuttuneet kohteiden välillä - teitä paranneltu ja liikenneympyröitä tehty. Uusia majoituspalveluita oli ilmestynyt sinne tänne.

Koska kenelläkään seurueestamme ei ollut mitään haluja kaupungin sykkeeseen, vietimme illat aitan kuistilla istuskellen. Ryypiskelimme suomalaisittain todella halpoja alkoholijuomia ja kuuntelimme musiikkia. Kukkokin päästeli toisinaan oman soolonsa johonkin väliin.

Ihastuin reissulla virolaiseen Laua viinaan. Etikettinsä puolesta liemi olikin tuttu, mutten muista koskaan ostaneeni sitä ainakaan tuliaisiksi. Sen verran hyvää se oli colan kanssa, että jollen ollut ajovuorossa seuraavana päivänä, tyhjeni pullo iltaisin hyvinkin sutjakkaasti.

Ajeltua reissulla tosiaan tuli. En muista enää tarkkaan mitä MP:n auton mittariin kertyi, mutta yli 2000 kilometriä joka tapauksessa. Sisältäen siis matkat Turusta.

Ford houkutteli puoleensa jättiläispaarmoja. 

Järvetalun majoitusta olen ehtinyt jo eräälle työkaverilleni suositella. Aitta maksoi 50 euroa per vuorokausi, joten kolmeen pekkaan hinta ei muodostu kovin suureksi kai juuri kenellekään. Vaihtoehtoina on myös isoja hirsimökkejä ja pieniä leikkimökin kaltaisia rakennelmia, joihin niihinkin mahtuu muutama isompi mies. Nimimerkillä "Kesällä 2008 testattu".

Aitta oli lähivuosina rakennettu kahden huoneen talo, jossa oli monta sänkyä, televisio, jääkaappi, suihku ja vessa. Esimerkiksi neljän hengen majoitukseen oikein passeli.

Alueella on ylämaankarjaa laiduntamassa pitkin metsää. Pikku villisika tykkäsi pelata kärsällään jalkapalloa omassa karsinassaan.

Kivenheiton päässä Järvetalusta on kilometrien pituinen hiekkaranta, jota tosin ei ole hoidettu juurikaan. Muistaakseni viisi vuotta sitten se oli siistimmässä kunnossa. Nyt rannalla rehoittivat erinäiset kasvit.

Järvetalun läheltä löytyy myös puna-armeijan entinen tutka-asema- ja varuskunta. Nyt siellä tuntuivat viihtyvän vain muurahaiset. Enpä ole ennen nähnyt muurahaispesää tuollaisessa paikassa!

Tutka-asema on sotahistoriasta kiinnostuneille ns. varma nakki. Sotahistoriaa Saarenmalla riittää muutenkin vaikka muille jakaa.