Wanha Salakuljettaja ja Miss Eloweena

Lauantaina 9. kesäkuuta poikkesimme kaveriporukan kanssa Naantalin Teersalossa. Lossirannassa on mainio Wanha Salakuljettaja -ravintola, jossa tulee käytyä pari kertaa kesässä.

Tällä kertaa syy Teersalon visiittiin oli päivän ohjelmisto. Se koostui muun muassa iskelmälaulaja Tauskin keikasta ja Miss Eloweena-kiertueen Teersalon etapista.

Moni tuttu tätä kattausta vähän naureskeli. Mutta ehkä sohvalla röhnöttäminen neljän seinän sisällä kauniina kesäpäivänä on jotenkin hienompaa touhua.

Tauski aloitti keikkansa jo päivällä, ennen kahta. Kuulemma illalla oli vielä kaksi esiintymistä muualla päin maata.

Kellonaikaan nähden yllättävänkin innokkaan vastaanoton saanut laulaja esitti noin puolen tunnin setin, jossa tietysti oli mukana hänen tunnetuin kappaleensa Sinä vain. Lainabiisinä saimme kuulla Mamban megahitin Vielä on kesää jäljellä, joka sopikin hyvin Tauskin suuhun. Hän tosin oli muuttanut sen muotoon Vielä on pesää jäljellä.

Koska Tauski on kova naistenmies ja omien sanojensa mukaan kaatanut peräti noin kymmenen tuhatta elliä, oli lavallekin tunkua. Innokas fani yritti saada kesken keikan yhteiskuvaa laulajan kanssa, mutta moisesta suivaantuneena Tauski usutti hänet matkoihinsa.

Tauskin, Miss Eloweena -tyttöjen ja vähän muidenkin väliajoilla taustamusiikkia soitteli tiskijukka, jonka nimen jo ehdin unohtaa. Kuulemma hän on ulkomaita myöten tunnettu, kuten juontaja Ossi Valo kertoi.

Ikävä kyllä iltapäivän mittaan ei tullut yhtään edes kohtalaisen hyvää kappaletta. Kaikki oli yhtä ja samaa tyhjänpäiväistä jumputusta, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Entisenä tiskijukkana minun on vaikea ymmärtää tätä, mutta varmasti joku muu tykkäsi senkin edestä.

Miss Eloweena-kiertueen Wanha Salakuljettaja -esiintyminen oli monille päivän odotetuin tapahtuma. Missiemo Henna Peltosen ideoima kauneuskilpailu pyrkii tuomaan esille luonnollista kauneutta ilman irtoripsiä, tatuointeja ja silikonitissejä.

Miss Salakuljettajaksi kruunattiin tyttö numero kymmenen, Krista Oksanen. Oma suosikkini oli supernätti Jenna Toppari, jonka soisi menestyvän itse lopullisessa kisassa.

Jailbreak Wanhassa salakuljettajassa

Lauantaina kesäkuun 11. päivä turkulainen hard rock- ja heavy -lainoja esittävä Jailbreak heitti keikan Naantalin Velkuan Teersalossa Wanhassa salakuljettajassa.

Rantakapakan pihalle rinteeseen ilmestyi pari vuotta iso lava, jollaista ei olettaisi muuten niin pienehkössä paikassa näkevänsä. Matka terassilta estradille on ehkä jonkinlainen ongelma, mutta esimerkiksi viime kesänä siellä samana iltana esiintyneiden Kilven, Jarkko Aholan ja The 69 Eyesin kuvia katsellessa alue oli täpötäynnä väkeä.

En ollut aiemmin nähnyt Jailbreakia laulajansa Ansun kanssa. Bändissä on aiemmin äänijänteitään venytelleet ainakin Michael Henneken ja Taage Laiho, mutta nyt pääasiassa Ansu Aaltolehto. Pitkä,  näyttävä ja hyvä-ääninen nainen sopikin mainiosti yhtyeen keulille.

Jailbreakin kolmimiehinen soittoryhmä saa yhdelläkin kitaralla niin tukevan soundin aikaiseksi, ettei lisämiehietystä kaipaa, vaikka originaalikappaleissa onkin melkein kaikissa kaksi kuusikielistä.

Yhtyeen ohjelmisto oli pääosin 80-luvulta tuttua heviä, mutta joukkoon mahtui pari 70- ja 90-luvunkin kappaletta. Muutama yllättäväkin valinta oli mukana - Kissin Detroit Rock City ja Warlockin All We Are. Muuten linja noudatteli Radio Cityltäkin tutuksi tullutta linjaa kuten Iron Maidenin Fear Of The Dark ja Acceptin Balls To The Wall.

Oikein mukava ehtoo oli. Kannattaa käydä Jailbrakin keikalla kun kohdalle sattuu. Lauantaina 16. heinäkuuta yhtye esiintyy Karjurockissa Uudenkaupungin Lokalahdella.

Velkuassa geokätköilemässä

Keskiviikkona 17.7. olin geokätköharrastaja Kaken mukana Velkuassa.

Velkua on entinen pikkukunta Varsinais-Suomessa. Kuntaliitosten myötä se on kuulunut vuodesta 2009 Naantaliin. Velkuan naapurikunnat ennen lakkauttamista olivat Askainen, Iniö, Kustavi, Taivassalo, Rymättylä, Merimasku ja Nauvo.

Paikka ei ollut oikeastaan muuten tuttu kuin Teersalon rannastaan. Olen pari kertaa käynyt istumassa Wanha salakuljettaja -kuppilassa.

Muutama geokätkö sattui sijaitsemaan Palvan saaressa. Sinne pääsee lossilla Teersalon rannasta. En ollut siellä aikaisemmin käynytkään.

Palvassa on Velkuan kirkko. Pikkuinen puukirkko ja hautausmaa ovat keskeisellä paikalla saarta. Jonkun matkaa niiden takana oli Palvan laituri, josta löytyi geokätkökin. Sinne lienee joskus joku yhteysalus tullut, laituri vaikutti sen verran jykevältä.

Palvan saaren ajeli nopeasti päästä päähän. Velkuanmaan lossirannassa käännyimme takaisin.

Matka jatkui Livonsaaren kyläkaupan ohi kohti Samppavuorta. Siellä kyyhötti näkötorni, jonne päästäkseen piti kavuta jyrkkää vuorenrinnettä ylös. Vaikkei rakennelma ollut edes vanha, oli se jo todella hutera. Mietinkin, uskaltaako siihen edes kiivetä. Muutenkin korkeanpaikankammoisena ei ole kovin luottavainen olo, jos torni huojuu kuin korttitalo. Näkymät olivat jälleen komeat.

Näkötornin lähistöllä oli pieni hiidenkirnu. Syvyyttä sillä ei ollut kuin ehkä puolisen metriä.

Harmi kyllä unohdimme kokonaan kivikirkon, joka mainittiin polun lähtöpisteessä olleessa infotaulussa. Se on kuvien perusteella isoista siirtolohkareista muodostunut onkalo. Joskus toiste sitten, jos tuollapäin liikkuu.

Livonsaaren savukalamarkkinat

"Livonsaari on Naantalille kuuluva saari Saaristomeressä Mynälahden suulla. Saaren pinta-ala on 26 km². Saaren eteläosassa sijaitseva Teersalo oli aiemmin Velkuan kunnan hallinnollinen keskus. Siellä sijaitsee yhteysalus- ja lossisatama, josta on yhteys Velkuan muille saarille sekä kesäisin Taivassaloon. Siellä on myös vierassatama, kalanpakastamo, kauppa, uimaranta ja ravintoloita.
Livonsaaren pohjoisosa kuului Maskun kuntaan vuosina 2009–2010, mutta se liitettiin Naantaliin vuoden 2011 alussa.

Kesäkuussa järjestettävä Livonsaari-päivä ja savukalamarkkinat pidettiin vuonna 2010 19. kerran. Tapahtumassa valitaan Vuoden Savustaja."
(Wikipedia)

"Livonsaari-päivä ja savukalamarkkinat on koko perheen viihtyisä tapahtuma: ruokaa, musiikkia, laulua, puheita, kisailua ja muuta mukavaa tekemistä. Ruokana mm. savukalaa, silakkasoppaa, paistettuja silakoita, lettuja jne.

Juontajana toimii Veikko Aro-Heinilä ja juhlapuhujana on Naantalin kaupungin saaristoasiamies Tiina Rinne-Kylänpää. Ohjelmassa on lisäksi Kyläteatteri ja Vallattomat, köydenvetokisa Velkua - Livonsaari sekä perinnetyönäytöksenä kalan käsittely ja perkuu, arpajaiset, Arvaa kalan paino -kisa ja kenttäpelejä." (http://www.turku2011.fi/)

Epävakaisesta kelistä huolimatta päätin lähteä käymään Livonsaaressa. Käsitteellisesti olen ennen sekoittanut Velkuan, Teersalon ja Livonsaaren keskenään, mutta tämän reissun jälkeen homma alkoi selkeentyä. Vaikka synnyinkuntani Kustavi on linnuntietä pitkin melko lähellä, on Velkua aina ollut hyvin vierasta seutua, eikä sinne ole ollut käytännössä mitään asiaa. Taisin käydä Velkualla ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten jonkun sunnuntaiajelun puitteissa.

Matkalla Turusta Livonsaareen satoi paikallisesti jopa kilometrin välein. Perillä sateesta ei ollut enää muuta tietoa kuin märkä markkinakenttä.

Idea Livonsaaren savukalamarkkinoille käyntiin lähti siitä, kun katsoin tuttavani PJ Rautiaisen keikkakalenteria. Päivällä Pekka esiintyi markkinoilla, illalla Velkuan Teersalon rannassa kapakka Wanhassa Salakuljettajassa.

Pekka on entinen hevilaulaja Turusta. Mies on heittänyt trubaduurikeikkoja jo yli kymmenen vuotta päätoimisesti. Komeaääninen kaveri on kajautti Livonsaaressa ensiesityksenään Judas Priestin kappaleen Before The Dawn. Saatoin tosin olla ainoa, joka biisin tunnisti, mutta siitä huolimatta en kokenut, että nyt meni helmiä sioille. Vaikka markkinoilla nähtiin päivän mittaan sellaisiakin rokkareita kuin Jukka Ranta (Utsuri Horror Show) ja Mikko Luukko (Sweatmaster), oli trubaduuri Rautiaisen ohjelmisto varsin hillitty, eikä mies yltynyt vetämään rokkiklassikoita tavanomaiseen tapaansa. Ilmeisesti hän säästi ne illan baarikeikkaa varten.

Käydenvetokilpailua oli mielenkiintoista seurata. Voittajaksi julistettiin Livonsaari. Joukkoeessa oli monta käsityöläisammatinharjoittajan näköistä ihmisiä. Eräs kaveri oli kuin ilmiselvä seppä. PJ Rautiainen tiesikin kertoa, että porukka on läheisestä ekokylästä saapunutta.

"Livonsaaren yhteisökylä on muunmuassa osakasomisteinen ruoka- ja palvelupiiri, kestävän elämäntavan tuottaja- ja asuinyhteisö, kansalaisyhteiskunnan hautomo, ekorakentamisen koealue ja yhdessä omistettu luomutila. Ekokyläksikin yhteisökylää voi luonnehtia. Muut livonsaarelaiset ovat kutsuneet yhteisökylää alusta alkaen Savikyläksi, joka onkin varsin osuva ilmaus.

Asukkaita yhteisökylässä on tällä hetkellä noin 21, joista 13 aikuista ja 8 lasta. Lisäksi joukossa tepastelee kaksi koiraa, neljä kissaa, kaksi islanninhepoa ja kanalauma kukkoineen.

Kylä sijaitsee Livonsaaressa, noin 35 kilometrin päässä Turusta, saariston rengastien sisäpuolella. Livonsaareen pääsee siltaa pitkin.

Yhteisökylän alueella on tällä hetkellä kaksi asuinrakennusta, maatalousrakennuksia sekä savusauna. Valmiita tai lähes valmiita uudisrakennuksia, sauna- tai asuinrakennuksia, on tällä hetkellä neljä. Yhteisökylän osayleiskaavassa alueelle on varattu rakennuspaikkoja 19 asuinrakennukselle, kolmelle yhteisrakennukselle sekä liikerakennuksille. Rakennuspaikoista puolet on tällä hetkellä varattuina.

Maapinta-alaa on noin 60 hehtaaria, joista peltoa 20 hehtaaria, metsää 28 hehtaaria ja kitukalliota 10 hehtaaria. Lisäksi tilaan kuuluu osuus 108 hehtaarin merialueeseen. Tilaa siis riittää!" (http://www.yhteisokyla.net/)

Ekokylän nettisivujen kohdassa "Usein kysyttyä":

Olen kuullut teidän elävän ilman vesijohtoa ja sähköä. Miten se on mahdollista?

"Se, että elää kunnan vesijohtoverkoston ulkopuolella ei ole mitenkään tavatonta - vettä saa muualtakin. Tällä hetkellä käytössämme on porakaivo ja sadevedenkeruu-järjestelmä, ja kunnallinen vesijohtokin on maiden halki vedetty. Siihen voi halutessaan liittyä.
Myös sähköä voi saada muutoin kuin voimalinjaa pitkin. Kuitenkin ensimmäiset kokeilut tuulivoimalan osalta epäonnistuivat roottorin väärän sijoittamisen takia, eikä aurinko jaksa talvisaikaan paistaa tuottaakseen aurinkopaneleiden avulla sähköä tarpeeksi kuin minimaaliseen käyttöön. Useassa talossa käytetään LED-valoja, joiden virrankulutus on 1-3 watin luokkaa per lamppu.

Alitalolla, tilan "päärakennuksessa", on normaali verkkosähköliittymä, jonne ostamme tuulivoimalla tuotettua sähköä."

Köydenvetokilpailua tuomaroi Taivassalon entinen kunnanjohtaja Jorma Kylänpää, joka asuu nykyään Velkualla. Jostain syystä mies oli markkinaohjelmassa nimellä Otto Kylänpää, eikä se varmaankaan ollut painovirhe. Tyttärensä Kirsi oli 80-luvulla yläasteella Taivassalossa luokkakaverini.

Ekokyläläiset varmasti omalla panoksellaa ylläpitävät pikkuista Livonsaaren kyläkauppaakin, jonka huivipäinen kauppias tässä poseeraa PJ Rautiaisen kanssa.

Teersalon rannassa oleva baari Wanha Salakuljettaja.

Näyte PJ Rautiaisen vuonna 2010 ilmestyneeltä levyltä Secret Isle.