Kesäkuun 18.- ja 19. päivä turkulaisessa ravintolalaiva Majlandissa esiintyi Timo Tolkki ja Erik Kraemer duo.
Tolkki on tuttu mies Stratovariuksesta, joka on Suomen tunnetuimpia metallibändejä. Orkesterista eroamisensa jälkeen hän on ollut mukana muun muassa Revolution Renaissance-yhtyeessä ja viime vuosina tehnyt levyjä Timo Tolkki's Avalon-projektin parissa.
Tolkki on ansioitunut vähän muistakin kuin musiikillisista syistä ja ollut kuluneen vuoden sisällä 7 päivää-juorulehden sivuillakin moneen kertaan.
Erik Kreamrista kuulin ensimmäisen kerran viime kesänä. Hän on nuori turkulaislaulaja, joka vaikuttaa Simulacrum-metalliyhtyeessä ja on mukana Rauli Badding Somerjoki-musikaalissa. Lisäksi hän on Mauri Virtasen kuntosalikaveri.
En tiedä miten Tolkki on päätynyt soittamaan hänelle niinkin epätyypilliseen paikkaan kuin Majlandiin, mutta sama homma tapahtui viime vuoden heinäkuussa. Ilmeisesti hän tuntee ravintolan omistajia. Kitaristi oli tuolloin etsinyt keikkoja varten paikallista laulajaa ja pestiin oli ehdotettu Kreameria.
Yleisössä oli yllättävän vähän turkulaisia rokkimiehiä, vaikka tällaisen olisi luullut kiinnostavan laajemmaltikin. Tuttuja oli kumminkin saapunut perjantaiselle keikalle, joukossa turkulaistunut musiikkitoimittaja Nalle Österman. Hän päätyi Tolkin pyynnöstä lavallekin tulkitsemaan Black Sabbathin kappaleen Paranoid.
Tolkki ja Kraemer tuskin olivat pahemmin harjoitelleet illan ohjelmistoa. Stratovarius-biisejä lukuunottamatta valinnat olivat pääosin sellaisia, ettei niitä varmaan juurikaan tarvitse harjoitella. Paranoidin ohella turhan ilmiselviä valintoja olivat esimerkiksi Born To Be Wild, Here I Go Again ja Holy Diver.
Kansas-yhtyeen tunnetuimpiin hitteihin kuuluva Dust In The Wind kuultiin sekin. Sanoin vieruskaverilleni, että vielä vuonna 2002 Tolkki ei kappaletta tiennyt. Kysyin nimittäin häneltä sitä samalla kuin teimme puhelinhaastattelua Sue-lehteen Tolkin soololevyn Hymn To Lifen tiimoilta.
Miksi moista kysyin johtuu siitä, että ystäväni Kristian Kavanterä ja Mika Penttinen olivat noihin aikoihin saaneet päähänsä, että Stratovariuksen kappaleessa Forever lauletun kohdan "Like a dust in the wind" täytyy olla peräisin juuri tästä Kansasin kappaleesta ja koko Forever kuulosti heistä muutenkin epäilyttävän tutulta.
Onneksi Tolkki ja Kreamer eivät esittäneet pelkkiä lainabiisejä. Odotin vanhoja Stratovarius-kappaleita kuin kuuta nousevaa. Foreverin lisäksi kuultiin muun muassa Mother Gaia, Black Diamond, Eagleheart sekä suurelle yleisölle tuntematon Seasons Of Faith's Perfection levyltä Elements Pt. 2 vuodelta 2003.
Illan mittaan vaihdoin muutaman sanan Tolkin kanssa. Kyselin hänen Meksiko-kuvioistaan. Seiska päivää-lehden mukaan kitaristi olisi muuttanut Meksikoon ja hukannut siellä morsmaikkunsakin. "On mulla siellä keikkoja taas paikkoin. Mutta ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä lukee. Tehtiinhän Matti Nykäsestäkin paljon juttuja".
