Vepsässä viikolla 30

Turun kaupungin kolmesta ulkoilusaaresta lähimpänä kaupunkia sijaitseva Vepsä on kuluvanakin suvena ollut allekirjoittaneen kesänviettopaikka numero yksi. Viime viikolla, joka oli ensimmäinen kesälomaviikkoni, kävin saaressa kolme kertaa. Keskimmäiseen reissuun sisältyi mökkiyö. 

Kahtena päivänä Vepsässä oli samaan aikaan turkulaisen Jo-Jo Teatterin Peppi Pitkätossu-näytös, jolloin vesibussi MS Lily oli lähes täynnä. Näytöksissä on kuulemma riittänyt hyvin väkeä. Sunnuntaina törmäsin eläköityneen työkaverini tyttäreenkin, joka oli  jälkikasvunsa kanssa menossa Pepin seikkailuja seuraamaan. 

Mökkipäivänä keli oli sateineen varsin onneton. Loppupeleissä sekään ei pahasti haitannut, koska saunominen, uiminen tai grillaaminen ei välttämättä vaadi auringonpaistetta. Paluupäivänä ilma tietysti olikin kuin morsian. 

Yöllä sattui sellainen episodi, että jouduimme rannalla valkohanhiparven piirittämäksi. Ilmeisesti linnut luulivat pimeässä meitä suureksikin uhaksi. Valtava lauma piti kovempaa meteliä kuin Hassisen Kone pari päivää myöhemmin Tampereen Ratinan stadionilla. Vellova lintumassa ei päästänyt meitä etenemään ennen kuin keksin tehdä muovikassilla heiluriliikkeitä ilmassa. 

Vaikea käsittää, ettei valtaosaa tuttavistani kiinnosta Vepsän kaltainen paikka edes yhden käyntikerran verran kesässä! Saaresta löytyy ravintola, vesivessat, saunoja, grillauspisteitä, uimaranta ja upeat maisemat. Merimatka Aurajoesta kestää vain tunnin. 

Vepsässä 30. toukokuuta

Turun kaupungin ulkoilusaari Vepsä aukesi virallisesti toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Samalla se tarkoitti sitä, että pakkasin laukkuni ja suuntasin Länsiselle rantakadulle Vaakahuoneen kupeeseen odottamaan MS Lily-laivaan pääsyä.

Jonoa kertyi päivän ensimmäiselle lähdölle aika mukavasti, olisiko kolmisenkymmentä tullut samalle paatille. Muutama kaverikin saapui paikalle ja aurinkoinen kesäpäivä menikin heidän seurassaan.

Myöhemmin iltapäivällä saareen ilmestyi isompikin tuttujen joukko ja loppupäivä hurahti todella nopeasti grillauksen ja jutustelun lomassa.

Kameraani tallentui brutaali luonnonnäytelmä, jossa selkälokki tappoi valkoposhihanhen poikasen ja rupesi syömään sitä. Todennäköisesti se hotkaisi saaliinsa lopulta kerralla. Kuvasarjassani se pyörittelee linnunpoikaa ja miettii miten suoritua ateriasta.

Tuttu kalalokki päivysti vakiopaikallaan grillikotakalliolla. Moisesta uutteruudesta palkitsin sen jälleen makkaralla. Tunnistan linnun rengastusmerkinnöistä.

Ostin nyt kuudennen kerran kausikortin MS Lilyyn. Selvää säästöä kaltaiselleni Vepsän suurkuluttajalle. Viime vuonna kävin saaressa kuusitoista kertaa ja mökkiöitä kertyi neljä. Saapa nähdä miten tänä kesänä käy.

Vepsän luontoa toukokuun lopulla

Kuluvan vuoden toinen reissu Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään tehtiin viime lauantaina.

Koska lähtösatamassa, Ruissalon Saaronniemessä, oli pienelle veneelle varsin kova tuuli, päätti kuskimme kiertää Rymättylän puolelta Vepsään. En ollut ennen niitä maisemia nähnytkään, joten reitti sopi hyvin. Ja etenkin siksi, etten keskipenkillä istuneena kastunut lainkaan. Vähän oli töyssyistä, muttei mitenkään ylivoimaista.

Sitten viime käyntini, joka oli pääsiäisenä 11. huhtikuuta, harmittelin kun en ottanut kameraa mukaan. Kännykällä toki sai jotain sohittua, mutta on se onnetonta verrattuna kunnon vehkeeseen. Tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/04/paasiaisreissut-osa-2-vepsa.html

Vepsä näyttäytyi nyt oikein luontokuvaajan paratiisina.

Osalla valkoposkihanhista oli jo poikasia. Pesueita näin vasta muutaman, mutta kuun vaihteen jälkeen tilanne on varmaan jo toinen. Uhkana poikasille ovat isot lokit, jotka nappaavaat pölyhuiskan näköisen poikasen suihinsa heti kun emon silmä välttää.

Helmikuun lopussa riehuneen myrskyn jäljet näkyivät yhä Vepsässä. Henkilökunnalla lieneekin siivoustalkoot ennen kauden avausta, mikäli meren tuomat roinat kaisloineen ja parrunpätkineen aiotaan korjata pois ihmisten jaloista.

Vepsään pääsee vesibussi MS Lilyn kyydillä Aurajoesta perjantaista 29. toukokuuta alkaen.

Vaikka vesibussi ei vielä viime viikonloppuna kulkenut, tapasin saaressa päivän mittaan varmaan kolmekymmentä ihmistä. Etenkin pohjoispään vierasvenelaiturilla oli tungosta.

Huomasin talvella kuvia selatessani, että Vepsän grillikotakalliolla pyörii sama kalalokki vuodesta toiseen. Sen molemmissa koivissa on renkaat; toisessa metallinen lenkki ja toisessa muoviputkilo selvine teksteineen. Tiettävästi vanhin kuvani linnusta on kesältä 2012.

Kaveri hääräilee rauhallisena ihmisten liepeillä odottamassa makkaraa tai muuta syötävää. Olen ruvennut ruokkimaan sitä tietoisesti aina kun tunnistan sen. Uskomatonta, että esimerkiksi grillimakkara uppoaa kertaimaisulla noinkin pienen eläimen sisuksiin.