Pääsiäisreissut osa 2 - Vepsä

Pääsiäislauantaina oli mämmin syömisen sijaan tilaisuus lähteä grillaamaan makkaraa Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään.

Nousu paattiin tapahtui puoliltapäivin Ruissalon kärjestä Saaronniemestä. Vaikka tuulta oli paikoin paljonkin, ei merellä ollut pahemmin aallokkoa. Mitä nyt muutama pärske tuli matkalla, mutta aika äkkiä kuteet kuivuivat perille päästyämme.

Olin aluksi vähän skeptinen miten päivä kuluu ja tarkeneeko Vepsässä olla monta tuntia. Seurueemme tunsi saaren läpikotaisin, eikä aurinkoisia tuulettomia paikkoja ei tarvinnut kauan etsiä.

Samaa tahtia kuin eväspulloni hupeni, alkoi turha kiirekin poistua. Lopulta reissu venyi iltaan asti.

Muutama muukin venekunta oli liikkeellä. Ravintolan viereisellä grillauspaikalla törmäsin raisiolaispariskuntaan, jonka olen muutaman kerran ennenkin nähnyt Vepsässä.

Huoltolaiturilla oli polttopuita useampikin suursäkillinen, joten ei tarvinnut surkutella miten eväät saa kuumaksi.

Valkoposkihanhet olivat jo tulleet saarelle. Näin arvelinkin, koska Ruissaloon ilmestyi taannoin valtava lauma. Bongasin myös kanadanhanhia, meriharakoita, kyhmyjoutsenia, merimetsoja ja lokkeja.

Laiha käärmekin löytyi metsästä. Rantakäärmeeksi sen tulkitsin värin ja pituuden perusteella.

Helmikuun lopulla riehunut myrsky oli jättänyt jälkensä Vepsäänkin. Meri oli käynyt aivan kuppilalla asti, kasaten pihalle oksia ja kaislamattoja. Mökkien 6 ja 7 edustat olivat niin ikään olleet lätäkön vallassa.

Harmikseni en ottanut kameraa mukaan. Laukku painoi muutenkin ja pelkäsin sen huonolla tuurilla joutuvan veden varaan. Vepsässä olisi tietysti ollut vaikka mitä kuvattavaa ja jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin.

Saapa nähdä miten Vepsän avajaisten kanssa käy. Vesibussiliikenteen ja saaren kesäkauden pitäisi alkaa kesäkuun alussa. Olimme vähän sitä mieltä, että tokkopa koronatilanteen takia näin kumminkaan tapahtuu, mutta toivotaan parasta.