Tämän vuoden ensimmäiset käärmeet bongasin viime viikon torstaina 2. huhtikuuta. Sain varman paikkavinkin puolitutulta harrastajakuvaajalta, jonka fotoihin ihastuin jo vuosia sitten
Facebookissa. Ne eivät ole mitään käsiteltyjä ja uudelleen rajattuja värityspelleilyjä, vaan rehtejä luontokuvia.
En ole mikään käärmefani oikeastaan lainkaan, mutta kuvia otan niistä mielelläni jos jossain satun näkemään. Ennätys on kesältä 2016, jolloin törmäsin kuuteentoista käärmeeseen niin
Varsinais-Suomessa kuin
Ahvenanmaallakin.
Tämä käärmepaikka sijaitsee
Kaarinassa suositulla ulkoilukohteella. En viitsi mainita sitä sen tarkemmin tässä yhteydessä, koska muuten voi eläimiltä olla hyvin äkkiä nirri pois.
Päivä oli melko tuulinen, mutta kirkas. Etsin matelijoita aurinkoisilta paikoilta ympäri aluetta. Ei niin ainuttakaan näkynyt. Olin jo luovuttamassa, kun poistuessani parkkipaikalle katseeni kiinnittyi kahteen kyyhyn, jotka loikoilivat vain parin metrin päässä polusta. Ei muuta kuin kamera laulamaan.
Ikänsä puolesta koronakaranteeniin kuuluva vanhempi rouva oli jonkun matkan päässä pälättämässä kännykkäänsä. Kun puhelu loppui, viitoin häntä lähemmäs katsomaan mitä löysin.
"En uskalla tulla, mene kauemmas".
Luulin hänen pelkäävän käärmeitä, mutta koronan takia hän pelkäsikin minua. Piti sitten ottaa etäisyyttä muutama metri. Mamma oli kovin ihmeissään kyitä nähdessään. Kuulemma vain kerran aikaisemmin tällainen luontokappale oli tullut vastaan.
Taisi olla yksi kyykuvasi pitkäperjantain 2020 Turun Sanomissa?
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström
Upeita kuviasi on ilo katsella!
VastaaPoista