Westerholminpolku on kuntaliitosten myötä Paraisiin kuuluvan Nauvon Ernholmin saaressa sijaitseva luonto- ja kulttuuripolku. Se vihittiin käyttöön kesäkuussa 2014 Nauvon kirkonkylän Eteläsatamassa olevalla torilla.
Westerholminpolku on omisttettu suomalaiselle maisemamaalarille Victor Axel Westerholmille. Vuonna 1860 Turussa syntynyt Westerholm vietti lapsuutensa ja nuoruutensa mummonsa Maria Henriksdotterin luona Nauvon Ernholmin saaressa.
Vaikka jonkinasteinen maalaustaiteen ystävä olenkin, on Westerholmin kaltainen suurmies jäänyt vallan paitsioon. Niinpä lähdin toisena pääsiäispäivänä työkaverini Petterin kanssa intoa puhkuen kohti Saaristotietä ja Nauvoa.
Kuvittelin reitin alkavan vilkkaan venesataman päädystä ja kiertelevän jossain kirkon takana, mutta asia olikin aivan toisin. Torilta piti mennä jonkun matkaa takaisin Turun suuntaan, jotta pääsi Krouvinsillan yli Ernholmin saarelle.
Westerholminpolku oli minun silmiin tyypillistä talousmetsää, jossa meri pilkotti vähän väliä. Alkupätkän vanha laidunmaa oli oikeastaan ainoa, joka selkeästi muistutti meren läheisyydestä.
Vaikka historiasta kertovia infokylttejä oli siellä täällä ja puisia opastustappeja osoittamassa polun suuntaa, huomasin jälkikäteen, että reitiltämme jäi pois Jeturkastin näköalapaikka ja pronssikautinen hautamuistomerkki. Tiedä sitten missä vaiheessa sinne olisi ollut pitänyt kavuta. Uskollisesti merkkejä seuraten näin ei kumminkaan käynyt.
Gåshomin soratielle päädyttyämme vastassa oli myös puutteellinen viitoitus; yksi tappi tienposkessa, josta ei tiennyt kumpaan suuntaan jatketaan. Oikealle kääntyessämme päätyimme omakotitalon pihalle ja vasemmalle mennessä postilaatikolle, johon olisi voinut jättää viestin ilmeisesti polun hoitajille. Siitä oli kivenheitto Saaristotielle.
Saaristotieltä kävelimme vanhaan Ernholmin kylään ja sieltä Krouvinsillan yli takaisin torille kirkonkylään.
Metsässä ja luontopoluilla on yleensä mukava tallustella, niin nytkin, mutta puutteellisesta viitoituksesta on annettava moitteita.
Tästä ei kuitenkaan pidä pelästyä. Polku on varmasti paljon antoisampi jos sen osaa mennä kokonaan. Tiedä sitten mikä töppi meille kävi. Ehkä joskus koitetaan uusiksi.
Joku varmasti kummastelee intoani liikkua ulkona ja luonnossa koronapandemian aikana. Koska syyskuusta maaliskuuhun satoi, eikä ulkoilu ollut oikein mahdollista, koitan nyt liikkua sen mitä koronan puitteissa on mahdollista ja noudattaa järkevää varovaisuutta.
Ruuhkaisilla luontopoluilla kuten Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierroksella en ole tänä vuonna käynyt. Tunnen paljon muitakin paikkoja.
Töissä käyn normaaliin tapaan, korona ei ole muuttanut sitä yhtään mihinkään. Paketteja kun ei liikutella etätyönä.
Tuotantohallissamme on aivan samanlainen tohina kuin ennenkin, mitä nyt käsidesipulloja on tuotu ovien eteen ja taukotiloihin sekä pidetty infoja. Muuten työskentelemme minun nähdäkseni kuten aiemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti