Pääsiäisristeily 2023 osa 2 - Brännskär

Visit Seilin järjestämän pääsiäisristeilyn toinen etappi oli Nauvon eteläosassa sijaitseva Brännskärin saari. 

Berghamista lähtömme jälkeen ohjelmistossa oli ruokailu aluksessamme M/S Norsskärissa. Kalakeitto, joka päällisin puolin muistutti pikemminkin sakeaa majoneesia, oli täysin kylmää. Laivalta kyllä löytyi parhaat päivänsä nähnyt mikroaaltouuni ja sen eteen muodostuikin välittömästi valtava jono. Suurin osa nautti gurmee-ateriansa kylmänä kun paljon muutakaan ei ollut tehtävissä. 

Ainakin minua harmitti kovasti tällainen munaus. Edellisellä kerralla nautin herkullista kirkasta kalakeittoa lautastolkulla, kun nyt makuelämys jäi pariin lusikalliseen. Onneksi tuhti saaristolaislimppu auttoi pahimman yli. 

Noin viidenkymmenen hehtaarin Brännskärissä on vanha kalastajatila, jota ylläpitää Turunmaan Saaristosäätiö. Saarelta löytyy muun muassa luontopolku ja satama, jossa on kahvila sekä sauna. Ympärivuotisesti Brännskärissä asuu kaksi perhettä. 

Neljä vuotta sitten vastaavalla risteilyllä laiturilla alustamme vastassa olivat Benny Törnroos ja vävypoikansa Simon, jotka iloisesti musisoiden toivottivat matkalaiset tervetulleiksi saarelleen. Nyt Brännskär vaikutti olevan täysin autio ja uinuvan vielä talviunta.

Viime vuosina Brännskäriin on noussut muutama tilava vuokramökki. Kaikilla mukavuuksilla varustetuilla mökeillä on ollut kysyntää mitä olen sivusilmällä seurannut. Harkitsin itsekin moisen vuokraamista, mutta homma tyrehtyi alkuunsa nähtyäni hinnat. Isommalle porukalle se tuskin olisi paha rasti. 

Bränsskärin visiitti oli tällä kertaa kovin pikainen. Neljä vuotta sitten olimme saarella ainakin tuplasti kauemmin. Silloin Simon opasti joukkoa ja tutustuimme tekeillä olleisiin mökkeihinkin. Hänen läsnäolonsa olisi ollut tälläkin kertaa loistavaa mainosta saarelle. 

Paluumatkalla Nauvon satamaan kylmä kalakeitto oli enää muisto vain. Päivä paistoi siihen malliin, että aurinkorasvaa oli tahkottava mikäli kannella mieli olla. Tyyni meri ja ilmojen halki liitelevät merikotkat kruunasivat reissun. 

Pääsiäisristeily 2023 osa 1 - Berghamn

Huomasin alkuvuodesta Visit Seilin ilmoituksen, jossa kerrottiin pääsiäisenä järjestettävästä risteilystä Nauvossa. Päiväretken kohteet olisivat Berghamnin ja Brännskärin saaret. 

Osallistuin neljä vuotta sitten vastaavalle reissulle. Vaikka saaret olivatkin tuttuja, oli aikaa vierähtänyt sen verran, että uusinta oli paikallaan. 

Matkaseuraa ei tarvinnut kauan houkutella. Työkaverini Jukka Rouhiainen ja Petteri Syväkari innostuivat risteilystä välittömästi. Myöhemmin joukkoon liittyi myös niin ikään samassa työpaikassa kortta kekoon kantava Timo Kuusela. 

Pientä stressiä aiheutti takatalvi, joka jylläsi Lounais-Suomessa siihen malliin, että kinokset kimmelsivät vielä huhtikuun alussakin monikymmensenttisinä. Onneksi pahin oli pääsiäiseen mennessä ohi ja ilma keväisempää. 

M/S Norsskär-alus oli jo kansoitettu saapuessaan noutamaan meitä Nauvon satamasta. Koko viikonlopun kattava Seili-majoituspaketti oli vetänyt väkeä mukavasti. Me osallistuimme vain lauantain retkelle. 

Nauvosta mukaan tuli myös turkulainen Päivi. Tutustuin häneen neljä vuotta sitten vastaavalla matkalla ja arvelin näkeväni tälläkin kertaa. Sosiaalisesta mediasta päätellen hän kiertää ahkerasti saaristoa ja meillä riittikin juttua saarikohteista.   

Vietin alkumatkasta osan laivan sisäpuolella, jossa paikallisopas kertoi tarinoita Nauvosta. Suurin osa matkalaisista asettautui kannelle katselemaan komeita maisemia. Sinne eivät oppaan jutut kuuluneet, joka oli ilmeisesti paatin henkilökunnallekin yllätys. 

Merellä näkyi paljon lintuja. Rouhiaisenkin pitkäputkinen kamera lauloi välittömästi hoosiannaa merikotkan tai haahkan ilmestyessä näköpiiriin. 

Päivän ensimmäinen kohteemme oli Berghamn. Se on 64 hehtaarin saari ja kylä Nauvon pääsaaren eteläpuolella, jossa asuu ympärivuotisesti kuusi ihmistä.  

Berghamnin pohjoisosa kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon. Siihen kuuluu perinnemaiseman muodostama Västerbyn kalastajatila. Päärakennus on sisustettu 1940-50-lukujen tyyliin. 

Berghamnin kylä on osa Museoviraston valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määrittelemää Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta. 

Vuoden 2019 pääsiäisristeilystä voi lukea linkeistä: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-1-ms.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-2-berghamn.html

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/05/paasiaisristeily-nauvossa-osa-3.html

Pääsiäisreissut osa 2 - Vepsä

Pääsiäislauantaina oli mämmin syömisen sijaan tilaisuus lähteä grillaamaan makkaraa Turun kaupungin ulkoilusaareen Vepsään.

Nousu paattiin tapahtui puoliltapäivin Ruissalon kärjestä Saaronniemestä. Vaikka tuulta oli paikoin paljonkin, ei merellä ollut pahemmin aallokkoa. Mitä nyt muutama pärske tuli matkalla, mutta aika äkkiä kuteet kuivuivat perille päästyämme.

Olin aluksi vähän skeptinen miten päivä kuluu ja tarkeneeko Vepsässä olla monta tuntia. Seurueemme tunsi saaren läpikotaisin, eikä aurinkoisia tuulettomia paikkoja ei tarvinnut kauan etsiä.

Samaa tahtia kuin eväspulloni hupeni, alkoi turha kiirekin poistua. Lopulta reissu venyi iltaan asti.

Muutama muukin venekunta oli liikkeellä. Ravintolan viereisellä grillauspaikalla törmäsin raisiolaispariskuntaan, jonka olen muutaman kerran ennenkin nähnyt Vepsässä.

Huoltolaiturilla oli polttopuita useampikin suursäkillinen, joten ei tarvinnut surkutella miten eväät saa kuumaksi.

Valkoposkihanhet olivat jo tulleet saarelle. Näin arvelinkin, koska Ruissaloon ilmestyi taannoin valtava lauma. Bongasin myös kanadanhanhia, meriharakoita, kyhmyjoutsenia, merimetsoja ja lokkeja.

Laiha käärmekin löytyi metsästä. Rantakäärmeeksi sen tulkitsin värin ja pituuden perusteella.

Helmikuun lopulla riehunut myrsky oli jättänyt jälkensä Vepsäänkin. Meri oli käynyt aivan kuppilalla asti, kasaten pihalle oksia ja kaislamattoja. Mökkien 6 ja 7 edustat olivat niin ikään olleet lätäkön vallassa.

Harmikseni en ottanut kameraa mukaan. Laukku painoi muutenkin ja pelkäsin sen huonolla tuurilla joutuvan veden varaan. Vepsässä olisi tietysti ollut vaikka mitä kuvattavaa ja jouduin tyytymään kännykkäräpsyihin.

Saapa nähdä miten Vepsän avajaisten kanssa käy. Vesibussiliikenteen ja saaren kesäkauden pitäisi alkaa kesäkuun alussa. Olimme vähän sitä mieltä, että tokkopa koronatilanteen takia näin kumminkaan tapahtuu, mutta toivotaan parasta.

Pääsiäisristeily Nauvossa osa 1 - M/S Norrskärin kyydissä

Työkaverini Jukka Rouhiainen huomasi joskus maaliskuun puolella taukotilassa istuskellessamme, että Seilin saaren yrittäjät järjestävät pääsiäisristeilyn lauantaina 20. huhtikuuta. Kokopäiväretki kattaisi Gullkronan sekä Berghamnin saaret ja lähtisi Nauvon satamasta.

Kiinnostuin moisesta välittömästi. Ei aikaakaan kun autolastillinen innokkaita risteilijöitä olikin jo kasassa. Loppua kohden väki ikävä kyllä kutistui ja lopulta Nauvoon lähtikin vain kolme.

Yhden kaverin ehdin sähköpostilla peruuttaa jo hyvissä ajoin. Toista tapausta valitettavasti en, koska tieto hänen köhästään tuli aivan liian myöhään. Olikin todella noloa kertoa laivamiehistölle, että eräs henkilö ei sitten päässytkään. Etenkin kun retki oli loppuunmyyty.

Osallistujalistaa silmäillessäni huomasin tutun nimen. Piikkiöläinen Eippa Lindroos on muutaman vuoden ollut Facebookista tuttu. Loistavia luontokuvia ottava nainen oli mukana miehensä kanssa.

Eipan fotot ovat realistisia ja huomattavasti parempia kuin monen itseään suurenakin ammattilaisena pitävän tai jonkun photoshoppipelleilijän, joiden taivaanrantakin näyttää siltä kuin ydinpommi olisi juuri laukaistu. Peukutankin aina mielelläni Eipan kuvia.

Starttasimme Turusta kohti Nauvoa kahdeksan paikkeilla aamulla. Vaikka oli luvattu korkeita lämpötiloja, sai Nauvon rannassa hytistä +6 asteessa. Tämä puolestaan tiesi sitä, että merellä pysyttelin suurimmaksi osaksi M/S Norrskär-aluksen sisätiloissa.

Paatti ei ollut minulle aiemmin tuttu. Se kuulemma korvaa kesällä M/S Fannyn, joka on ajellut Turusta Seilin kautta Nauvoon.

M/S Norrskärissä oli kolmen hengen miehistö. Nuoret sällit olivat ilmeisen kokeneita merikarhuja siloposkisesta ulkonäöstään huolimatta.

Retkeen kuului ruokailu. Herkullinen lohikeitto tekikin kauppansa. Jopa niin hyvin, että minuakin etuiltiin jonossa aivan pokkana. Ruoka tuskin loppui kesken, mutta kovin tuntui olevan nälkäistä sakkia.

Vaikka ulkolämpötila olikin vähän vilpoinen, ei se tuntunut suurinta osaa osallistujista haittaavan millään tavalla. Meri oli rasvatyyni, joten kannellakin kyllä tarkeni olla tai ainakin välillä käydä ottamassa valokuvia upeasta saaristosta.

Harmi kyllä unohdin oppaamme nimen. Hän kertoili sujuvasti päivän ohjelmistosta, kohdesaaristamme ja Nauvon saaristosta yleensäkin.

Risteily oli osa laajempaa kokonaisuutta, jossa yli puolet osallistujista vietti koko pääsiäisviikonlopun täysihoidossa Seilissä ja me loput tulimme päiväksi mukaan.

Matkalla Berghamniin, ensimmäiseen etappimme, näkyi komeita maisemia silmänkantamattomiin. Keli oli valokuvaamismielessä todella hyvä. Monista fotoista tulikin vähän kuin maalauksia.

Roihiainenkin tykitti kamerallaan sarjatulta aina vesilinnun nähdessään. Eippa sai kuvattua rantakalliolla kellistelleen hylkeen. Harmi kun olin itse tuolloin sisätiloissa, koska muuten kamerani olisi laulanut hoosiannaa.