Maarianhamina (ruots. Mariehamn) on Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan hallintokeskus ja ainoa kaupunki. Maarianhaminassa asuu 11 219 ihmistä eli lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä. Kaupunki on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 86,9 prosenttia sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Suomenkielisiä on 5,3 prosenttia ja muunkielisiä yhteensä 7,7 prosenttia. Maarianhamina on Suomen suurin yksikielinen ruotsinkielinen kunta (Manner-Suomessa sijaitessaan Maarianhamina olisi kuitenkin kaksikielinen, sillä suomenkielisten osuus ylittää kielilaissa määritellyn kolmen prosentin vaatimuksen).
Kaupungissa sijaitsee Ahvenanmaan maakuntahallitus ja maakuntapäivät, jotka toimivat vuonna 1978 valmistuneessa itsehallintotalossa (Självstyrelsegården) kaupungin keskustassa. Maarianhamina on tunnettu myös kesäisenä matkailukaupunkina. Vuosittain siellä vierailee noin 1,5 miljoonaa matkailijaa.
Maarianhaminan vaakunan on suunnitellut Nils Byman, ja se on vahvistettu vuonna 1951. (Wikipedia)
Silja Linen piknikristeily maksoi 36 euroa. Sisälsi matkan ja lounaan sekä lounasjuomat. Puolessatoista tunnissa ehtii imuroida paljon olutta ja syödä niin paljon kuin haluaa, mikäli näin haluaa tehdä.
Ilmeisesti piknikristeilyt ovat laivayhtiöille nykyään tärkeä tulonlähde. Samat naamat nimittäin olivat paluumatkalla Maarianhaminasta Turkuunkin. Eipä juurikaan ollut Turku-Tukholma -välin risteilijöitä. Sama ilmiö kuin viime maaliskuussa, jolloin viimeksi moisen reissun tein. Tuolloin erona tähän oli se, että Silja europa -laiva ei päässyt kovan jäätilanteen takia rantautumaan Maarianhaminaan, joten piknikmatkustajat kuljetettiin linja-autoilla Ahvenanmaan mantereen toiseen päähän Långnesiin. Sama järjestely olisi sopinut minulle nytkin, koska noin puolen tunnin bussimatkalla näki hienoja maisemia.
Maaliskuisella työpaikan reissulla tästäkin nousi järjettömiä soraääniä; sataman jäätilanne oli tietenkin ahvenanmaalaisten syytä, kaikki muukin koko saariryhmässä täyttä paskaa ja koko roska voitaisiin myydä ruotsalaisille. Todella lapsellista ja älytöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Hävetti kuunnella bussissa moisia tarinoita. "Mitä täällä muka voi tehdä kesällä?", oli erään osa-aikaeläkeläisen tulkinta siitä, kun kerroin käyneeni säännöllisen epäsäännöllisesti Ahvenanmaalla jo kolmisenkymmentä vuotta. Katsoin parhaaksi olla hiljaa ja antaa niiden löpistä, joilla ei parempaa tietoa ole.
En paljon parempaa paikkaa keksikään kuin Maarianhamina ja ylipäätään Ahvenanmaa. Valitettavasti tälle viikonlopulle kaavailtu viikonloppureissu vuokramökille Maarianhaminaan peruuntui, joten piknikristeily toi edes pientä lohtua, vaikken tällä erää jalallani Ahvenanmaan maankamaraa kosketunutkaan. Ensi vuonna sitten uusi yritys.
Ilma ei ollut paras mahdollinen. Siksi kuvatkin ovat noin harmaita. Lämpötila oli kyllä varmasti helteen puolella, mutta aurinko loisti poissaolollaan. Laivanvaihdon jälkeen alkoi sataa, joten maisemista nautiskelu Silja Europan kannella jäi melko lyhyeksi. Turun lähestyessä aurinko kyllä paistoi. Varmaan sekin oli ahvenanmaalaisten syytä.
Kobba klintar
Kobbaklintar (myös Kobba klintar) on kallioluotoryhmä Ahvenanmaalla Jomalan kunnassa Maarianhaminan lounaispuolella. Kobbaklintarilla on vanha vuosina 1862–1972 toiminut luotsiasema, jossa toimii nykyisin kesäkahvila. Kesäisin luotsiasemalle liikennöi yhteysalus. Vuonna 2002 perustettiin luotsiaseman kunnostamiseksi yhdistys Kobba Klintars Vänner r.f..
Kobbaklintarin lähellä sijaitsee Marhällanin majakka. (Wikipedia)
Matkalla ohitimme kuvassa näkyvän Kobba klintarin saariryhmän. Viime kesänä minulla oli mahdollisuus vierailla tuolla karulla paikalla. Se oli kuitenkin varsinainen elämys, josta suuri kiitos matkan järjestäneelle ahvenanmaalaiselle Carola Skarenille. Jokainen risteilymatkustaja näkee saaren kun muistaa katsoa ulos joko vähän ennen laivan saapumista Maarianhaminan satamaan tai päinvastoin vähän sieltä lähdön jälkeen. Samassa kohtaa laivaväylä haarautuu - Turun ja Helsingin laivat erkanevat toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti