Ritarit ratsailla Taalintehtaalla

Taalintehtaan kyläyhdistyksen ja Rohan Tallien yhteistyössä järjestämä September Open vietettiin viime lauantaina Kemiönsaaren Taalintehtaalla. 

Vanhojen hiiliuunien muodostamassa miljöössä oli tarjolla taisteluesityksiä, musiikkia, monenmoista ruokaa ja käsityöläisten valmistamia tarvikkeita. Erikoisempien kojujen lomassa oli myös perinteistä metrilakua ja poliittisten puolueiden sanomaa. 

Allekirjoittanutta kiinnosti rannan lähellä turnajaiskentällä Rohan Tallien näytelmä Soturikuningatar. Esityksessä oli menoa ja meininkiä yllin kyllin. Eipä voi kuin ihmetellä miten taitavasti Rohanin ritarit hevosiaan käsittelevät. 

Olen käynyt Taalintehtaan keskiaikamarkkinoilla muutaman kerran aiemminkin. Viime vuoteen verrattuna nyt vaikutti olevan vähemmän väkeä. Tiedä sitten mistä moinen johtui, koska kelikin oli ihan hyvä. Sateenuhka oli kyllä ilmassa, mutta ainakaan iltapäivällä ei tullut pisaraakaan. 

Taalintehtaan vierasvenesatama on valtava. Veneliikennettä oli vielä syyskesällä paljon. Paatteja tuli ja meni. Tapahtuman yhteydessä purjehtivaa jahti Eugeniaa en onnistunut näkemään. 

Nyt vasta huomasin, että Suomen rumimpiin kuulunut entinen kunnantalo on purettu. Dragsfjärdin kunta yhdistyi vuonna 2009 Västanfjärdin ja Kemiön kanssa muodostaen Kemiönsaaren, jolloin talo jäi toimettomaksi. Betonikuutio on netin mukaan poistettu ihmisten silmistä vuonna 2021. 

Edellisestä September Openista voi lukea linkistä https://kaislatuuli.blogspot.com/2025/09/taalintehtaan-keskiaikamarkkinoilla.html

Purunpään luontopolulla

Ahkerasti maamme retkipaikkoja ja luontopolkuja kierrellyt turkulainen Harri Nato Leino kehui jo pari vuotta sitten, että Kemiönsaarella on komea luontopolku nimeltään Purunpää. Oli kuulemma niin hieno, etteivät sanat oikein riittäneet. 

Siitä saakka Purunpää on enemmän tai vähemmän kummitellut mielessäni. Tuumasta toimeen päästiin maanantaina, jolloin istahdin työkaveri Petterin autoon ja suuntana oli Kemiönsaaren Dragsfjärd. 

Purunpää sijaitsee lähellä Söderlångvikin kartanoa, joka on varsin komea ilmestys suomalaisessa rakennuskulttuurissa. Siellä emme tällä kertaa käyneet, vaan ajelimme Purunpäätietä Kesätien risteykseen, jonne auto jätettiin. 

Purunpään alue kuuluu Söderlångvikin rakennuttaneen Amos Anderssonin perustamalle Konstsamfundetille. Purunpäänniemestä on suojeltu 200 hehtaaria. Kohtalona olisi 1980-luvulla voinut olla kesämökkitontit, mutta hanke saatiin torpattua. 

Luontopolku on erittäin selkeästi merkitty keltaisilla merkeillä. Niitä on tuhkatiheään, eikä eksymiseen vaaraa pitäisi olla. 

Jo heti lenkin alussa saavutaan komealle kalliorannalle. Maisemat ovat aivan toista luokkaa kuin vaikkapa läheisellä Taalintehtaan Senatsbergetin luontopolulla, jonka koin aikamoiseksi pettymykseksi vuosi sitten. 

Siitä tarkemmin linkissä http://kaislatuuli.blogspot.com/2020/09/senatsbergetin-luontopolulla.html

Maasto on pääosin rantakalliota, mutta välillä kuljetaan metsikkössä. Ympärille katsellessa ei voi kuin silmät pyöreinä ihailla upeaa Saaristomeren kansallispuistoa. 

Pidimme pikku paussin Finnvikenin kallioilla. Juuri tuota ennen vahva paskanhaju täytti sieraimemme. Pikaisella silmäilyllä en huomannut viemäriputkeakaan missään. Liekö edellinen retkeiljä töräyttänyt suolensa tyhjäksi polun varteen vai mistä moinen mahtoi johtua. 

Kalliolla oli merkillinen risti, joka muistutti hieman keskiaikaelokuvan rekvisiittaa. Koska Robin Hood ei näillä main ole seikkaillut, jäi asia kaivelemaan. Myöhemmin selvisi, että kyseessä on kristillisen Coldin-järjestön pystyttämä risti. Näin he toivottavat hyvää onnea merenkulkijoille. 

Petteri kaiveli repustaan termoskannun. Kahvi meinasi läikähtää yli, kun hän huomasi parikymmenen metrin päässä kummallisen ilmestyksen. Kyseessä oli hylje, joka tuli kuikuilemaan mitä puuhaamme kalliolla! 

Utelias eläin sukelsi välillä ja ilmestyi taas tuijottamaan meitä. Tätä kesti useita minuuttia. Tilanne oli varsin häkellyttävä, koska olen tasan kerran aikaisemmin nähnyt hylkeen. Tosin silloin niitä oli kymmenittäin samalla luodolla. Asiasta tarkemmin http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/06/hyljesafari-sandbackin-luodolle.html

Hyljekohtaamisesta selvittyämme jatkoimme matkaa kohti yläpuolella kohoavaa Glasbergetiä. Se oli reitin kovin nousu, mutta hikeä kannatti valuttaa hienojen maisemien takia. 

Noin seitsemän kilometrin reitti kulkee vastapäivään ja pian Glasbergetin jälkeen se tulee takaisin soratielle. Sitä on kuljettava yli kaksi kilometriä, jotta pääsee takaisin Kesätien autoparkkiin. 

Ei riittänyt, että kolmen tunnin kävelyn aikana näimme kaksi kalasääskeä, merikotkan ja kirsikkana kakun päälle hylkeen, kun vielä rantakäärmekin luikerteli tiellä. Siitä en ehtinyt ottaa kuvia, koska kamera oli sateen takia repussa.