perjantai 1. kesäkuuta 2018

Hyljesafari Sandbäckin luodolle

Lauantaina 12. toukokuuta ohjelmassa oli jotain todella spesiaalia. Nimittäin reissu Kustavin uloimmalle luodolle Sandbäckiin, hylkeidensuojelualueelle.

Olin parina edeltävänä vuotena huomannut Isokarin majakkasaaren nettisivuilla mainoksen hyljesafareista. Ajankohta vaan ei ollut koskaan suotuisa. Nyt päätin tarttua tilaisuuteen ja se kannatti.

En ollut ennen tätä matkaa nähnyt hyljettä muuta kuin eläintarhan altaassa. Viime syyskesällä tosin löysin Vepsän saaren rannalta hylkeen raadon, mutta siinäpä olikin ainut kohtaaminen tämän eläimen kanssa.

Tapani mukaan ehdotin matkaa muutamille kavereillekin, joiden oletin ja toivoin olevan tällaisesta kiinnostunut. Kyselyn perusteella varasin retkelle kolme paikkaa. Yhden varauksen peruutin noin viikkoa ennen, mutta lähtöä edeltävänä ehtoona härskisti tehty ohari puolestaan oli jotain aivan käsittämätöntä. Aamulla retkelle ilmoittautuessa oli suunnattoman noloa kertoa, että lähtijöitä onkin vaan yksi.

Sandbäckin hylkeidensuojelualueella oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä katsoamaan ja kuvaamaan Itämeren suurimpia hylkeitä eli halleja niiden luonnollisessa ympäristössä. Matkaan kuului myös usean tunnin vierailu Isokarin saarella, josta lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.


Sandbäckin luodolle ei mennäkään ihan noin vain. Uudenkaupungin vierasvenesatamasta aamuyhdeksältä lähtenyt MS Kerttu eteni sinne kolme ja puoli tuntia. Matkalla ehti katsella saaristoluontoa ja ottaa tunnin torkutkin.

Ilma oli jo aamulla aurinkoinen ja odotettavissa komea kevätpäivä. Istuskelin kumminkin lämpimästi sisätiloissa ja aina kun jotain kuvattavaa ilmaantui, kapusin kannelle. Talvivarusteet eivät olleet yhtään liioiteltuja, koska merellä kävi kova viima.






Parikymmentä minuuttia ennen Sandbäckiä menin kannelle. Sää muuttui vauhdissa aurinkoisesta lähes hyytävän kylmäksi. Tuli mieleen muutama kauhuelokuva, jossa usvasta ilmestyy jotain mitä ei uskoisi näkevänsä. Tällä kertaa näkyviin ei kumminkaan tullut aavelaivaa, vaan kymmenittäin monisatakiloisia hylkeitä.





Sandbäckin luoto oli paljon pienempi kuin luulin. Siellä on parhaimmillaan nähty satoja hylkeitä. Tällä kertaa luku jäi siitä, mutta eräästä kuvastani sain laskettua 75 yksilöä. On sitä siinäkin aikamoinen määrä.

Kun tällaiseen erikoiseen paikkaan pääsee, tarkoittaa se sitä, että kamera saa kyytiä. Onneksi laitteessani oli niin paljon zoomia, että eläimet tallentuivat jopa odotettua paremmin muistikortille. Heiluvasta veneestä käsin kuvaaminen tosin tuo omat vaikeutensa, eikä kuvien rajaaminen ja sommittelu moisessa tilanteessa ole helpoin tehtävä. Mutta yllättävän hyvin onnistui.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti