Auto jäi Paraisten keskustan ulkopuolella sijaitsevalle Tennbyn ostoskeskuksen parkkipaikalle, koska polun startti on aivan vieressä. Mukana matkassa oli Harri Nato Leino, jolle Munkviken oli tuttu myös yhden käyntikerran perusteella.
Ilma oli taas mitä oli, sateen uhka jatkuvasti päällä. Tämän kesän aikana ei ole varsinaisia kesäkelejä oikein ollutkaan, vaan joko kuljet fleecetakkiin sulloutuneena siltikin palellen tai sitten sateenvarjo tanassa.
Oman lisänsä luontopolulle toi Turun Hansakorttelin Instrumentarium. Silmälaseista puuttunutta ruuvia olisi tarvinnut odotella "puolisen tuntia", kun parilla tuttavalla on kuulemma sama ongelma ratkaistu viidessä minuutissa. En jäänyt odottamaan, vaan lasit jätin kauppaan ja suuntasimme Paraisille. Oli hiukan totuttelemista pitkästä aikaa ilman kakkuloita. Paraisilta palatessa oli ruuvikin jo saatu asennettua.
Tästä vielä sen verran, että vielä edellisenä päivänä ruuvi oli paikallaan. Kävin muilla asioilla kyseisessä liikkeessä ja kysyin samalla jos sankoja voisi vähän kiristää. Kiristettiin kai liiankin hyvin, koska illalla huomasin ruuvin olevan tipotiessään. Ehkä vastedes kannan euroni jonnekin muualle.
Munkvikenin metsikössä oli melko hämärää ilman silmälasejakin. Lähinnä odottelin koska taivas repeää. Onneksi se tapahtui vasta palatessa Turkuun. Reitti on muuten suositeltava, ehkä vaan turhan lyhyt kahden kilometrin mitallaan. Mielellään noissa maisemissa kävelisi tuplamatkankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti