Asia rupesi kiinnostamaan välittömästi. Olisi kerrankin erilainen kesäehtoo tiedossa. Paikalle pääsisi helposti Kauppatorilta lähtevällä bussilla numero 15 ja öinen paluukyytikin järjestetty.
Turussa oli samaan aikaan purjelaivatapahtuma Tall Ships Races ja sakkia liikkellä pilvin pimein. Ikävä kyllä Harjattulaan saapui ihmisiä vain kourallinen, vaikka tällaisen illan olisi luullut kiinnostavan.
Bussia sai odotella paahtavassa auringossa vajaan tunnin. Syynä oli kuulemma poikkeuksellinen perjantaiaikataulu, joka oli muutettu Tall Ships Racesin takia. Kuski oli asiasta kovin pahoillaan. "Saimme kuulla tästä vasta eilen", hän kertoi.
Olen ollut Lasipalatissa viimeksi parikymmentä vuotta sitten. En muistanutkaan, että kattorakennelmat olivat minun mittaiselleni todella alhaalla. Pää kyyryssä piti astella pitkin salia, ettei nuppi kolahtanut rautatankoon.
Muuten Lasipalatsi osoittautui oikein hyväksi keikkapaikaksi. Soundit olivat ensiluokkaiset etenkin pääesiintyjän aikana. Tarjoilupuolikin toimi kuin tyhjää vaan. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotteista valitsin Kukko-lageria, koska tummiin tai muihinkaan erikoisoluisiin en hevillä koske. Tosin pari tölkkiä kumosin Kakolan kalpeaa, joka muistutti kovasti ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon sitruunaolutta.
Sooloartistina pitkään tunnettu Bablo ja mainiosta Garbo -yhtyeessä kannuksensa hankkinut Esa Eloranta soittelivat duona. Molemmilla miehillä on pitkä musiikkitausta ja kokemusta Suomen lavoilta paljon puhuttujen "tuhansien keikkojen" verran.
Liekö sitten ihmiskadosta johtuvaa, mutta keikka oli mielestäni vähän vaisu. Bablo ilmeisesti poistuikin heti kamat kasattuaan. Eloranta rantautui loppuillaksi yleisön harvalukuiseen joukkoon.
Haaviston poppoo on suurelle yleisölle ehkä tutuin Aki Kaurismäen elokuvien kautta. Jo parikymmentä vuotta esiintynyt yhtye on sekoitus iskelmää, rautalankaa, folkia ja kuusikymmentäluvun rokkia.
Poutahaukkojen aikana paikalle saapui muutamia selvästi yhtyeen faneiksi luokiteltavia henkilöitä. Keikassa oli jokseenkin kaikki kunnossa; hieno kesäilta, siihen täydellisesti sopiva musiikki, valot ja äänentoisto.
Haaviston orkesteri ei ollut väenvähyydestä moksiskaan. Yhtye soitteli reilun tunnin minulle suurimmaksi osaksi tuntemattomia kappaleitaan, joukossa toki pari tutumpaakin. Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -elokuvassakin soinut Paha vaanii jäi korvamadoksi kaaliini moneksi päiväksi.
Kitaristit Jouni Saario ja Jaakko Rossi hoitivat tonttinsa hienosti, laulajabasisti Haaviston Rauli Badding Somerjokea muistuttava ääni ja tyylikäs nelikielisen pompottelu sekä hillitysti rummutellut Samuli Halonen tekivät illasta parhaan livemusiikkikokemuksen pitkiin aikoihin.
Outoa, ettei noinkin nimekäs soittajasetti vetänyt porukkaa enemmän...hinta ei ainakaan ollut este!
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström