tiistai 14. elokuuta 2012

Åland osa 2 - Eckerö

Eckerö (aik. suom. Ekkeröö t. Ekkerö) on Suomen kunta, joka sijaitsee heti Manner-Ahvenanmaan länsipuolella. Kunnassa asuu 971 ihmistä, ja sen pinta-ala on 752,63 km², josta 643,47 km² on merialueita ja 1,47 km² sisävesiä. Väestötiheys on 9,02 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 89,0 prosenttia sen asukkaista on ruotsinkielisiä. (Wikipedia)


Ahvenanmaan reissun toisena päivän suuntasimme Suomen läntisimpään kuntaan, Eckeröön. Se oli ainoa päivä, jolloin matkan aikana satoi. Onneksi vain aamulla.

Eckerön posti- ja tullitalo on nähty jo monta kertaa, eikä se nyt tarjonnut paljoakaan. Legendaarisesta talosta nousi pienoinen kohu pari vuotta sitten, kun paikan postikonttori lakkautettiin kannattamattomana. Talo ympäristöineen tuntuu kumminkin olevan turistirysä. Nytkin on sakkia vaikka millä mitalla.


Vuonna 2007 havaitsin, että postitalon lähellä on komeat rantakalliot. Tuolloin kiersimme neljän hengen porukalla Ahvenanmaan mannerta parin päivän ajan. Tukikohtana toimi Gröna Uddenin leirintäalueen mökki numero 5 Maarianhaminassa.



Monet kai pitävät postitaloa samana kuin Eckerö, mutta on siellä paljon muutakin. Kun lähtee talolta eteenpäin tietä pitkin rantaan, saapuu satamaan, josta Eckerön Linen laivat lähtevät Ruotsiin. Olen ollut tälläisella risteilyllä kesällä 1984.

Tuolloisella Ahvenanmaan matkalla yövyimme leirintäalueella Käringsundissa, joka on lähellä sekä postitaloa että Eckerön satamaa. Nyt kummastusta herätti liikennemerkkisuma, jonka mukaan alueella on peräti neljä campingaluetta.

Kolme niistä olikin lähes vierivieressä, yksi kauempana. Komean näköistä tannerta kautta linjan. Mieleen juolahtikin, että seuraavalla Ahvenanmaan matkalla tuolta voisi vuokrata mökin.


Varsinainen yllätys oli Käringsundin Viltsafari. Vaikka touhu aluksi vaikuttikin lähinnä lapsille suunnatulta, oli kolmen vartin pyrähdys aidan takana mielenkiintoinen.

Oppaana oli ulkonäkönsä puolesta kuin suomalaisorkesteri Freud Marx Engels & Jungista karannut nuorukainen, joka selosti asiat ruotsiksi. Hän tosin kysyi jos joku tarvitsee englanninkielistä tulkkausta. Suomesta ei hiiskuttu sanallakaan. Joku irvileuka intoutui huutamaan "miksei suomeksi"? Hänkin oli ilmeisesti siirtolainen, koska kuulin hänen myöhemmin vääntävän riikinruotsia. Harmillista silti, ettei Suomessa saa suomenkielistä palvelua.



Saksanhirvi Börje ja Viltsafarin opas.

Safariopas oli reipas kaveri suustaan, sen verran mitä hänen selostuksistaan ymmärsin. Ensimmäinen stoppi oli saksanhirvien luona. Muutama sarvipää tuli välittömästi traktorin luo ja kaveri kaatoi niille viljaa syötäväksi. Eläimillä oli nimetkin. Kuvassa Börje.


Seuraavana vuorossa oli muita hirvieläimiä. Mitä lie peuroja, en tiedä tarkemmin. Niitä oli valtava lauma ja kärpäskuhina sen mukainen. Nämä veitikat eivät tuntuneet lainkaan pelokkailta, vaan kurkkivat sisälle vaunuunkin.



Seuraavana vuorossa olivat villisiat. Rauhalliset röhkijät eivät olleet turisteista moksiskaan.



Kierroksen kohokohta oli epäilemättä strutsiaitaus. Kolme uteliasta lintua kuikuili verkon takaa ihmisryhmää ruuan toivossa. Varsinkin porukan nuorimmilla oli hauskaa.




Tämä tyttö uskaltautui strutsisyötiksi.

Käringsundin safari oli positiivinen yllätys. Sitä voi suositella niin isommille kuin pienemmillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti