Taistelu Turusta on suomalainen dokumenttielokuva "kahdesta kaupungista": menneestä ja nykyisestä Turusta. Jouko Aaltosen elokuvan keskeinen kysymys on, minkälainen sairaus oli Turun tauti? Elokuva ensi-ilta oli 9.4.2011 ja se on yksi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden teoksista.
Elokuvaa ovat suunnitelleet Aaltonen, Olli Vesala ja kaupunkiympäristön historian dosentti Rauno Lahtinen.
Elokuvassa haastatellaan muun muassa turkulaisen kunnallispolitiikan veteraaneja kuten Ilkka Kanerva, Armas Lahoniitty, Ensio Laine, Annika Lapintie ja Pertti Paasio sekä arkkitehti Benito Casagrandea ja ohjaaja Matti Ijästä. Arkistokuvissa ääneen pääsee esimerkiksi arkkitehti Otto Iivari Meurman. (Wikipedia)
Viime maantaina televisiosta tuli uusintana Jouko Aaltosen dokumentti Taistelu Turusta. Katsoin sen ensimmäiselläkin näyttökerralla, mutta uusinta ei ollut pahitteeksi. Tuleehan elokuvassa käsiteltyjä kadunkulmia nähtyä itsekin vähän väliä.
Taistelu Turusta -dokumentin jälkeen alkaa tarkastella Turun katukuvaa uudella tavalla. Vanhoja arvorakennuksia tuhottiin viime vuosisadan puolella järjettömällä vauhdilla. Vasta 1976 kansalaiset havahtuivat vastustamaan talojen purkamista. Tuolloin kyseessä oli hotelli Hamburger Börsin rakennus kauppatorin laidalla.
Ehkä kaikkein hulluin tempaus oli purkaa vanha yliopistorakennus Yliopistonkadun ja Aurakadun kulmasta. Tilalla on nyt Pohjolan talo, joka ei siihen verrattuna kauheasti silmää hivele. Dokumentti on tulvillaan vastaavia tapauksia.
Elokuvasta selviää, että kaiken takana ovat olleet ahneet rakennusliikkeet ja liikemaailma. Pienellä voitelulla Turun kunnallispoliitikot ovat äänestäneet "kyllä" ja pian ovat uudisrakennukset ilmestyneet komeiden, vanhojen talojen tilalle.
Täysin päätöntä menoa Turussa on vielä nykyäänkin. Turun Osuuskaupan ajama toriparkki on varmasti turhinta, mitä Turkuun on koskaan ollut rakenteilla. Parkkiluola Louhi käy hyvä jos puoliteholla. Tuskin Eskelin parkkitalossakaan on ruuhkaa.
Dokumentin sivujuonena seurataan nuorisoporukkaa, joka valtaa taloja. Tämä on mielestäni jokseenkin turha osuus, kaikki muu ohjelmassa sitten onkin mielenkiintoista.
Hamburger Börsin purkamista vastustava mielenosoitus vuonna 1976.
Suosittelen kahta Rauno Lahtisen tietokirjaa aiheesta, eli "Turun puretut talot" (2009) ja "Turun puretut talot 2" (2011). Näistä teoksista selviää kuvineen päivineen, mitä kaikkia rakennuksia ja hienoa arkkitehtuuria Turun taudin takia on menetetty. Rauno Lehtinenhän on ollut myös mukana suunnittelemassa tätä elokuvaa. Lukemisen arvoinen on myös Lahtisen teos "Turku 1911", jossa kerrotaan kuvien ja aikalaistekstien avulla Turusta sata vuotta sitten.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että elokuvasta olisi pitänyt karsia nykypäivän osuus ja rettelöivät murtautujat tykkänään pois. Ensinnäkin kahteen eri asiaan keskittyvä dokumentti on aina huonompi ajatus kuin yhteen asiaan syventyvä dokumentti, ja toiseksi nykypäivän talonvaltaajilla on aika vähän yhteistä menneiden vuosikymmenten yhteiskunnallisesti valveutuneiden ihmisten kanssa.
Ennen vanhaan ihmiset ajoivat yhteistä asiaa osoittamalla mieltä tai Portsan tapauksessa myötävaikuttamalla kiinteistöosakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksiin (eli toimimalla ovelasti systeemin sisällä käräjillä pelleilyn sijasta). He eivät murtautuneet kenenkään kiinteistöihin vaatimaan "autonomista kulttuurikeskusta" omaan käyttöönsä eivätkä keskittyneet bilettämään ja sotkemaan paikkoja murtonsa jälkeen.
Mikäänhän ei estä vuokraamasta porukalla sopivaa kiinteistöä ja käyttämästä sitä omiin kulttuurisiin harrastuksiin. Talonvaltaajien porukassa näytti niin paljon ihmisiä olevan, että kuukausittainen talovuokramaksu per nuppi olisi varmasti kuitattu juomalla pari kaljaa vähemmän kuussa. Tämän jälkeen kaupungilta olisi voinut anoa vaikka avustusta toimintaan, mutta ei kaupungin tarvitse tarjota vastikkeetta kiinteistöjään lakia rikkoville aktiiveille.
Yleensähän kellaritason harrastebänditkin maksavat treenitiloistaan jonkin verran vuokraa, ja jokainen muukin harrastus maksaa uimahallissa käymisestä alkaen - miksei sitten anarkismiin kallistunut ideologinen kulttuuriharrastelu saisi maksaa mitään? Turha lapsellinen provokaatio ei jatkossakaan johda muuhun kuin saman kuvion toistumiseen. Aivan kuin tarkoituksena ei edes olisi saada mitään kulttuurikeskusta vaan sitä käytetään lähinnä keppihevosena samalla kun leikitään pienessä sisäpiirissä marttyyriä ja parjataan "kyttäsikoja".
Kiitos pitkästä vastauksesta! Täytyy joskus tutustua mainitsemiisi kirjoihin.
VastaaPoista