Horse Face Dog - rokkijunttausta Torniosta

Horse Face Dog on tuorehko rokkibändi Torniosta. Trion jäsenet ovat kokeneita konkareita, tuttuja muun muassa bändeistä kuten Lambs, Howl, Frostbite ja Free Ride.

Tutustuin bändin basistiin Tony Rebeliin 90-luvun lopulla. Hän pyöritti Tornion keskustassa levykaupaa nimeltä Rebel Music. Opiskelin tuolloin kaupungissa viestintää. Olin kuulemma kautta aikojen ensimmäinen asiakas, joka pyysi tuolia avuksi levyjen salaamista varten. Palli kun helpotti kummasti kykkimistä vinyylilevylaatikoiden parissa! Kaupassa tuli pyörittyä sen verran usein, että hiljalleen ystävystyimme.

Rebel Music oli rockin erikoisliike. Metallin eri genret, southern rock ja punk olivat hyvin edustettuina, mutta Smurffeja tai Madonnaa et kaupasta löytänyt. Siitä pisteet. Tony teki kauppaa rakkaudesta musiikkiin, eikä kahisevan kuvat silmissään.

Nyttemmin Rebel Music on menneen talven lumia ja tilalla on ollut viitisen vuotta Tornion Musiikki. Siellä myydään pääasiassa soitinvehkeitä.

Syksyllä 1998 teimme Tornion paikallistelevisiolle opiskelutyönä Meän väylä -nimistä ohjelmaa. Tiimit jakautuivat työstämään eri aiheisia inserttejä lähetyksiin. Olin mukana porukassa, joka teki ohjelmia paikallisesta musiikkielämästä.

Taisi olla peräti ensimmäinen jakso työn alla, kun menimme Lambsin treenikämpälle bändiä kuvaamaan. Kuulin orkesteria ensimmäisen kerran edellisenä keväänä, jolloin opiskelukaverini Toni Buckman soitti bändin debyyttidemolevyä kotistereoissaan. Kolahti välittömästi.

Lambsissa lauloi ja kitaroi Antti Lindholm, joka tekee samaa hommaa nyt Horse Face Dogissa. Levyn sanoitukset näyttää tehneen Tuomo Lindholm, joka puolestaan oli Lambsin basisti. Ja jotteivat Lindholmit vaan loppuisi kesken, rumpalina bändissä toimii Timo Lindholm.

Tony Rebel lähetti minulle yhtyeen debyytti-cd:n pari viikkoa sitten. Muutaman kerran sen kuunneltuani käväisee mielessä bändit kuten Peer Günt, Motörhead ja Dr Feelgood. Joissain rauhallisemmissa kohdissa HFD kuulostaa jopa Dire Straitsilta. Yhtyeen jäsenet tuskin moisesta mielleyhtymästä pitävät, mutta otan riskin.

Alun rankan runttauksen jälkeen neljäs biisi Won't Make It Back Home pysähdyttää. Sen kaltaisia kappaleita voisi olla mukana enemmänkin. Nyt paahdetaan hieman liikaa nopealla temmolla. Biisejä on välillä vähän vaikea erottaa toisistaan.

Horse Face Dogin musiikki ei kauheasti poikkea heppujen aikaisemmista orkestereista. Southern rock -vaikutteet ovat tosin nyt vähemmällä. Antti Lindholmin ääni on kehittynyt vuosien saatossa varmemmaksi ja möreämmäksi. Sopii kyllä.

https://www.facebook.com/horsefacedog

Juurineuvos Tepa Lukkarinen

Viime keväänä kysyin tuttavaltani Sjöblomin Mikalta, jos hän voisi polttaa muutaman vhs-kasetin sisällön dvd:lle. Samalla vaivalla pari valittua pätkää voisi ladata Youtube -palveluunkin. Mika tekikin hyvää työtä. Youtube-videoita on laskurista päätellen myös jonkun verran löydetty ja katseltu.

Yksi näistä vhs:ltä siirretyistä videoista on nimeltään Juurineuvos Tepa Lukkarinen. Nimi saattaa herätää kummastusta monissa, mutta selontekoni aiheesta varmaan auttaa.

Olin 90-luvun lopulla Tornion mediakoulussa. Juurineuvos Tepa Lukkarinen on koulun oppilastyö vuodelta 1999. Muistaakseni se tehtiin heti alkuvuonna.

Tepa Lukkarinen

En tarkkaan enää muista minka kurssin tuotos leffa oli, liekö kyseessä ollut peräti dokumenttielokuvakurssi. Työryhmässä oli viisi jäsentä. Kuvaaja, äänittäjä ja ketä nyt sitten olikaan. Itse toimin ohjaajana.

Alunperin ideanani oli tehdä juttu torniolaisesta levykauppiaasta. Hän ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle, mutta ehdotti kemiläistä kitarakaupanpitäjää Tepa Lukkarista. Tepalla oli samalla myös muusikonura. Musiikkihommia hän tekee tietääkseni vieläkin.

Dokumenttiehdotus meni heti Lukkariselle läpi. Mies osoittautui varsin sanavalmiiksi kaveriksi, joka ei todellakaan ujostellut olla kameran edessä. Hänen kitarakaupassaan Kemin keskustassa kuvasimme suurimman osan haastatteluista.

Tepan soittoa kävimme tallentamassa kemiläisessä Outo Orava -baarissa. Hän oli siellä keikalla Pigmill -bändin kanssa. Orkesterissa soitti entisiä Loputkin loat -jäseniä. Musiikki oli jotakuinkin ZZ Top- ja Status Quo -tyyppistä juuri- ja southern rockia. Juurimusiikista leffan nimikin sitten tuli. Sen keksi kuvaaja Jussi Saari.

De Soto. Tepa Lukkarinen keskellä.

Jälkikäteen ajateltuna dokumentti Lukkarisesta olisi voinut olla paljon pitempikin. Miehen tarinointi oli sen verran mielenkiintoista ja sujuvaa, että pituutta olisi saanut tulla lisääkin.

En osallistunut leffan leikkaukseen muistaakseni mitenkään. Työryhmän kesken tuli näkemyseroja. Annoin leikkaajille vapaat kädet tehdä mitä lystäävät. No, myöhäistä rutistaa kun on paskat housuissa, sanoi entinen poika.

Elokuvan saamasta palautteesta muistan ainakin tapauksen, jossa turkulainen kaverini vertasi sitä Studio Julmahuvin tuotoksiin. Juurineuvos olisi kuulemma voinut olla fiktiivinen dokumentti, "sillä eihän tuollaisia kavereita oikeasti ole", totesi hän negatiiviseen sävyyn.

Jokainen voi muodostaa asiasta oman käsityksensä katsomalla elokuvan alla olevasta linkistä.

Free Ride - rokkitrio Torniosta

Nobody Rides For Free, nimesi helsinkiläinen prätkärockbändi Backsliders älppärinsä vuonna 1987. Vähän samantyyppistä musiikkia esittävä torniolainen Free Ride perustettiin vuonna 2000. Kitaristilaulaja T. Ollonen on tuosta porukasta ainoa nykyjäsen. Hänen seuranaan triokokoonpanossa soittavat basisti T. Rebel ja rumpali T. Lindholm. Tuolla porukalla nauhoittettiin debyyttilevy Outlaw Stories, joka ilmestyi 2008.

Bändin tuore kakkoslevy Dead Man's Hand on vankkaa southern rock -pohjaista hard rockia. Biiseissä kuulee syvän etelän bändien vaikutuksen, mutta yhtälailla sielunveljeyttä löytää kotimaisesta Peer Güntista. Free Riden basisti T. Rebel onkin vannoutunut Peer Günt -fanaatikko, joten eipä ihme jos Timo Nikin johtaman voimatrion jytkettä on siirtynyt vähän torniolaisbändiinkin, vaikka käsittääkseni Rebel ei ole ainakaan päävastuussa sävellyksistä. Oikeastaan Free Ridessä kuuluu varmaan eniten Peer Güntin vaikutus, eikä niinkään Lynyrd Skynyrdin tai Molly Hatchetin tapaiset orkesterit. Free Riden tempo on sen verran kiivas, ettei Dead Man's Handilta löydy paljon hitaita biisejä.

Free Rideä voi kuulla myös kokoelmalevyllä North Will Rise Again - 18 Hits From The Deep North Finland. Levyn muita bändejä ovat mm. Havana Black ja Melrose.

Tutustuin T. Rebeliin 1997 opiskellessani Tornion mediakoulussa. Mies piti Rebel Music -nimistä levykauppaa linja-autoaseman laidalla. Olin kuulemma ensimmäinen asiakas, joka oli kysynyt levypinojen selaamista helpottaakseen tuolia perseen alle. Muistaakseni palli oli jossain kaupan nurkassa tyhjän panttina, joten kynnys kysymiseen ei ollut järin suuri. Tämä paljastui tosin vasta myöhemmin, kun tutustuimme paremmin. Sain sitten myöhemmin kuulla useinkin kysymyksen "Tarvitsetko tuolia?".

Rebel Music keskittyi lähinnä omistajansa mielimusiikin myymiseen. Mitään listahittejä kaupasta oli turha etsiä. Hyllyillä ei ollut Shakiraa, Mattia ja Teppoa tai Pet Shop Boysia, vaan Blackfootia, Lynyrd Skynyrdiä, Bruce Springsteenia. Bluesia, southern rockia ja heviä. Erittäin hyvin edustettuina 90-luvun lopulla oli uudelleen päätään nostanut metalli. Stratovarius, HammerFall ja kumppanit olisivat olleet ihmeissään jos olisivat tienneet millainen valikoima heidän levyjään löytyi pikkuruisesta torniolaisputiikista!

 T. Rebel oli kuulemma nuorempana soitellut paljonkin kellaritason bändeissä. Yhden orkesterin nimen muistankin. Frostbite. Zero Ninen laulaja Kepa Salmirinne oli kehunut poikien demonauhaa Osuuspankin lehdessä nuortenpalstalla. Luin itsekin aikoinaan samaa lehteä, johon Kepa kirjoitteli sivun verran lähinnä musiikkiin liittyvistä asioista.

Free Ride olisi joskus hienoa nähdä keikalla. Viime vuonna bändi esiintyi Sandels Rockissa Iisalmessa, mutta eivätpä taida olla Savoa etelämpänä keikalla käyneetkään.

Itse tuskin ehdin Tornioon tänäkään kesänä, mutta jos sitten ensi vuonna.