Kasnäsin reissu osa 3 - Bengtskär

Bengtskär sijaitsee Turun saaristossa ja kuuluu Kemiönsaaren kuntaan. Saari on pinta-alaltaan noin 2 hehtaaria ja sijaitsee Saaristomerellä noin 25 kilometriä Hangosta lounaaseen. Bengtskär on Saaristomeren uloin luoto ja Suomen eteläisin asuttu paikka.

Lähin saaristokylä Rosala sijaitsee noin 18 kilometriä Bengtskäristä pohjoiseen, ja lyhin ja suojaisin reitti majakalle kulkee Hiittisten saariston halki.

Bengtskärin kallioperä on vuosien saatossa joutunut ihmisen muokkauksen kohteeksi; luodolle rakennettua majakkaa varten kalliota madallettiin räjäyttämällä, ja majakkaan tarvittavat kivet louhittiin paikan päältä.

Myös jatkosodan aikana käyty Bengtskärin taistelu on jättänyt kallioon jälkiä. Sodan jälkeen kalliota räjäytettiin ja louhittiin lisää konekivääripesäkkeitä, juoksuhautoja ja bunkkereita varten. Lisäksi kalliossa on myös satoja ihmisten, kuten majakan entisten asukkaiden, sotilaiden ja matkailijoiden, tekemiä kaiverruksia, joista vanhimmat ovat vuodelta 1896.

Ainoastaan pieni osa luodosta on kasvillisuuden peittämää, sillä pääosa siitä on paljasta graniittia. Kasvisto on vahvasti ihmisen muokkaama, ja suurin osa luodon maa-aineksesta on ihmisen tuomaa. Myrskyt ovat kuitenkin ajan mittaan huuhtoneet mullan suurimmaksi osaksi veteen.

Bengtskärissä ei esiinny luonnostaan puuvartisia kasveja, tosin sille on ajan saatossa yritetty istuttaa erilaisia pensaita ja puita vaihtelevalla menestyksellä. Kasvisto on ulkoluodoille tyypillistä.

Paikallinen eläimistö on myös hyvin niukkaa. Saarella esiintyy muun muassa sammakkoeläimiä ja hyönteisiä sekä muutama nisäkäslaji. Luodolla on runsaasti erikokoisia meri- ja sadevesitäytteisiä kallioaltaita. Niissä elää erilaisia äyriäisiä sekä myrskyn tuomia pikkukaloja kuten kolmipiikkejä.

Saarella ei ole käärmeitä, joskin yksittäisiä kyyhavaintoja on tehty. Kyiden arvellaan kulkeutuneen naapurisaarelta Dömmärskäriltä, jossa on kyykanta. Ainoat pysyvät nisäkkäät ovat peltomyyrä ja lepakko. Koska peltomyyrillä ei ole vihollista lukuun ottamatta satunnaisia pöllöjä ja matkailijoiden koiria, kanta kasvaa välillä räjähdysmäisesti. Hylkeitä nähdään Bengtskärillä säännöllisesti ja toisinaan nuoria yksilöitä tavataan luodon rantakallioilla. 

Bengtskärissä on 1970-luvulta lähtien havaittu vajaat 200 muuttolintulajia. Pesimälinnusto on vähäinen, ainoastaan neljä lajia. Yleisimmät pesimälinnut ovat haahka ja räystäspääsky. Bengtskärissä on hyvät mahdollisuudet tarkkailla lintuja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan.

Bengtskärin luotoa ympäröivälle karikkoiselle merialueelle ehti ennen majakan rakentamista haaksirikkoutua lukuisia aluksia, tunnetuimpana niistä höyrylaiva S/S Helsingfors,  jonka uppoaminen antoi loppusysäyksen majakan rakentamiselle. Ennen vuotta 1906 rakennettua Bengtskärin majakkaa luodolla sijaitsi ”Bengtskärin saarnatuolina” tunnettu pooki eli tunnusmajakka, joka purettiin suuremman majakan tieltä.

Jatkosodan aikana 1941 saarella käytiin Bengtskärin taistelu, joka oli Länsi-Suomessa lajissaan suurin toisen maailmansodan melskeissä. Bengtskärin majakka oli tärkeä maamerkki tuohon aikaan ja ja sen jälkeen Virosta lähteneille kymmenille tuhansille venepakolaisille.

Luodolla sijaitseva majakka kunnostettiin perusteellisesti 1990-luvulla, minkä jälkeen siitä on tullut merkittävä matkailukohde ja nähtävyys. Majakka on ympäristöineen määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Minulle tämä oli jo kuudes kerta Bengtskärissä. Joku saattaa ihmetellä määrää, mutta enpä paljon hienompaa paikkaa keksi. Ei tuollaiseen kohteeseen voi kyllästyä.

Kasnäsin reissu osa 2 - Rosalan viikinkikeskus

Kasnäsin reissun toisen päivän aamuna kolottuneita paikkojani venytellessä ja orastavaa flunssaa manaillessa sain kuulla, että koko yön täysillä puhaltanut tuuletin olisi saatu hiljenemään kaukosäätimellä. Mutta sellainen vehje löytyi vasta aamulla - piilosta television takaa. Yöllä oli pahuksen kylmä, mutta onneksi peitto sentään oli normaalia tuhdimpaa tekoa.

Eipä auttanut ruikuttaa asiasta sen kummemmin, koska itse tuollainen olisi varmaan pitänyt tajuta. Muuten rivitalossa, ylhäällä mäessä sijainnut hotellihuone oli vallan moitteeton. Tilaakin oli yllinkyllin.

Päivän ensimmäinen suunta oli hotellin kuppila. Siellä tarjoiltiin erinomainen aamupala. Varmasti lajissaa yksi parhaimmista mitä olen koskaan nauttinut.

"Tuhat vuotta sitten elettiin Suomessa rauta-ajan loppua, tarunhohtoista viikinkiaikaa. Aidon tuulahduksen tästä aikakaudesta saa Rosalan viikinkikylässä, joka historiaa elävöittävänä vierailukeskuksena on ainoa laatuaan Suomessa.

Viikinkimuseo koostuu perinteisten näyttelyiden lisäksi kokonaisesta rekonstruoidusta viikinkikylästä, jossa siirryt hetkeksi menneisyyteen. Viikinkitalojen vahva tervan tuoksu, hämäryys ja katossa leijuva savu herättävät aistisi kun astut ovesta sisään. Kosketat pehmeitä lampaantaljoja, veisteltyjä puupintoja ja karkeita savisia ruokakulhoja kun tutustut tuhannen vuoden takaiseen kotiin. Mietit, miltä tuntui asua jyhkeässä puutalossa, olla perheen ja kyläyhteisön jäsen siinä muinaisessa maailmassa jossa turvekatot ja puujumalat kuuluivat arkipäivään.

Kolmessa eri näyttelyrakennuksessa pääset tutustumaan monipuolisesti saariston ja Suomen rauta-ajan historiaan, muun muassa replikoin ja aikajanoin esitellään Hiittisten arkeologisten kaivausten löydöksiä, viikinkien kauppatavaroita, käsitöitä ja soittimia sekä aseita ja muita varusteita, jumaltarustoa unohtamatta."

Näin kertoo Rosalan viikinkikeskuksen kotisivu. Viikinkikylä on osa Saariston loistoreittiä, joka lähtee Kasnäsistä ja etenee Rosalan kautta Bengtskärin majakkasaarelle.

Kasnäsistä hurauttaa Rosalaan noin puolessa tunnissa. Matkasimme jälleen Wilson Charterin kuljetuksella, jonka lastaus toimi tällä kertaa huomattavasti sujuvammin kuin edellisenä päivän Örön matkalla.

Olen käynyt Viikinkikeskuksessa useamman kerran, mutta muille seurueemme jäsenille se oli uusi kokemus. Ensimmäiseksi porukka saateltiin reippaan oppaan johdolla syömään vallan erinomaista kalakeittoa, joka paljastui ahvenista tehdyksi.

Varoittelin jo etukäteen, ettei viikinkitalossa näe ensialkuun yhtään mitään. Kirkkaasta päivänvalosta hämärään tupaan siirtyminen vie aikansa tottua. Lisäksi kuhmurainen lattia on omiaan saamaan, jollei nyt koko lautasta lentoon, niin ainakin keiton läikkymään kantajansa käsille.

Viikinkikeskuksen pihamaalla on paljon asiaankuuluvaa tarpeistoa. Läheisellä mäeltä löytyy muinaispolku, jonka varrella on muun muassa erilaisia rakennuksia. Polku ei sovellu huonojalkaisille- tai kuntoisille. Olen talsinut aikaisemmin sen läpi monta kertaa, enkä nyt jaksanut lähteä kierrokselle.

Rosalan Viikinkimuseoon pääsee myös ilman Bengtskärin reissua, mutta samalla vaivalla ne kannattaa yhdistää. Päärakennuksessa on myynnissä jos jonkinlaista kirjaa, paitaa, korua ja jopa miekkoja, joten viikinkiajasta kiinnostuneet menettävät helposti lompakostaan painoa. 

Saariston loistoreitti osa 2 - Bengtskär

Venematka Rosalasta Bengstkäriin kesti puolisen tuntia. Vaikka meri oli lähes tyyni, ei veneen kannella tarjennut olla ilman kunnon päällysvaatteita. Siispä suuntasin kajuuttaan, pois paleltumasta.

Bengtskärin majakkasaari on saariston uloin luoto, Suomen eteläisin kolkka. Sen koko on noin kaksi hehtaaria. Siitä suurin osa on graniittikalliota, mutta siellä myös muutama aari kasvillisuutta. Pieniä meri- ja sadevesialtaita on siellä täällä. Majakan lisäksi saarella on muutama ulkorakennus sekä toisen maailmansodan aikoihin tehtyjä bunkkereita ja tuliasemia.

Puita Bengtskärissä ei ole ollenkaan ja kasvillisuus on muutenkin hyvin niukkaa. Käärmeitä saarella ei ole, mutta lintuja ja sammakoita on paljon. Lähin käärmekanta löytyy 2,5 kilometrin päästä naapurisaaresta Dömmäskäristä.

Ainoa nisäkäslaji saarella on peltomyyrä. Hylkeitä tavataan toisinaan kallioilla lekottelemassa.

Hyönteisiä saarella on runsaasti. Verta imeviä hyttysiä ei ole, mutta pehosia ja pieniä sääskiä senkin edestä. Muistan, että ensimmäisellä Bengtskärin matkallani kesällä 2002, otin huikat Cola-pullosta. Itikoita oli välittömästi sekä pullo että suu täynnä.

Bengstkärissä on bongattu noin 200 lintulajia. pesimälinnuista yleisin on haahka, jonka pesiä on tänä kesänä löydetty peräti 220.

Saarella kävellessä saikin olla tarkkana, ettei astu lintujen päälle. Ne kun eivät todellakaan lehahda pakoon ihmisen lähestyessä, vaan kyhjöttävät pesissään huomaamattomasti paikoillaan. Eräs yksilö hautoi kukkapenkissä, aivan majakan pääoven vieressä!

Bengtskärin majakka rakennettiin alle vuodessa ja se valmistui 1906. Kivet louhittiin saaren omasta graniitista. Majakkavalo paloi ensimmäisen kerran joulukuussa samana vuonna.

Saaren asukasluku oli 1920- ja 30-luvuilla suurimmillaan yli 30 ihmistä. Majakanvartijoiden perheet asuivat rakennuksen alakerroksissa.

Jatkosodan aikan Lounais-Suomen kovimmat taistelut käytiin Bengtskärissä. 26.7.1941 neuvostoliittolaiset tekivät maihinnousun saaren eteläkärkeen. Yllätyshyökkys ja sotilaallinen ylivoima ajoivat suomalaiset majakan ylempiin kerroksiin ja viholliset saivat vallattua pohjakerroksen. Taistelu jatkui sisällä majakassa.

Tuolloin Bengtskäriä pommittivat sekä suomalaiset että venäläiset. Örön ja Granholmin tykkipatterit tulittivat neuvostoveneitä ja kallioilla piileskeleviä sotilaita. Itse majakka sai tohinassa ihmeen vähän vaurioita, vaikka taistelua seuranneena päivä ryssien pommikone osui tuhoisin seurauksin majakkaan. Seitsemän ihmistä kuoli.

Bengtskärin taisteluun osallistui maalla, merellä ja ilmassa noin tuhat sotilasta. Yhteenotto päättyi illansuussa suomalaiseten voittoon. Suomalaisia kaatui 31 ja venäläisiä arvion mukaan noin sata.

Kranaatin jälki majakan rappusissa.


Sodan jälkeen majakanvartijat muuttivat takaisin saarelle, ilman perheitään tosin. He työskentelivät siellä aina vuoteen 1968, jolloin majakka automatisoitiin.

Tyhjäksi jäänyt majakka rappeutui nopeasti. Kylmillään ollut rakennus kärsi huomattavia kosteusvauorioita. Veneilijöiden käsittämätön vandalismi aiheutti laajalti tuhoa. Lattialaudat ja kaikki irtilähtevä vietiin, tuhottiin tai poltettiin.

Vuonna 1985 alkoi majakan eheytysyritys, josta ei silloisen tahon toimesta kuitenkaan tullut juuri mitään.

1992 majakka vuokrattiin Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskukselle, jonka jälkeen alkoi tapahtua. Korjaustyöt saatiin tehtyä muutamassa vuodessa ja majakka avattiin uuteen käyttöönsä matkailu-, kokous- ja tutkimuskäyttöön 1995.

Bengtskärin historia on koottu vuonna 2000 yksien kansien väliin majakan matkailuyrittäjän ja sen restaurointihankkeen äidin Paula Wilsonin toimesta. Kirja on todella mielenkiitoinen ja suositeltava. http://www.bengtskar.fi/kirja.htm

Majakan torniin kiipeäminen on kokemus. 252 rappusta vievät reippailijan Suomen ja Pohjoismaiden korkeimman majakan huipulle. Torni kohoaa 52 metriä merenpinnasta.

Rappusia rampatessa tulee takuuvarmasti hiki, eikä tilannetta lainkaan helpota ylhäällä lasikuvun sisällä oleva lämpötila. Olo on kuin saunassa. Toki maisemat ovat aivan eri luokkaa kuin tavanomainen lautapaneeliseinä.

Bengtskärin kalliot ovat tulvillaan niihin nakutettuja merkintöjä. Päivämääriä, ihmisten nimiä ja paikkakuntia vilisee siellä täällä. Kalliohakkaukset saattavatkin olla jonkun mielestä yhtä mielenkiintoisia kuin itse majakka.

Kalliokirjoituksista päätellen ne on pääosin tehty 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Muistonsa maastoon ovat jättäneet ainakin sotilaat ja majakanvartijat.

Kiinnitin myös huomiota levien ja siitepölyn suureen määrään. Vaikkei Bengtskärin lähellä ole puita mailla halmeilla, kulkeutuu siitepöly näköjään tuulten mukana sinnekin.

Vihreän eri sävyissä kasvavat levät sen sijaan ovat kuvauksellisia.

Bengtskäristä voi lähettää postikortilla "majakkapostia", jossa on oma leima.

Jälleen kerran retki Rosalaan ja Bengtskäriin oli niin upea, että eipä voi muuta kuin suositella. Tuskin tässä itsekään malttaa kovin montaa vuotta odottaa, että pääsee taas matkaan.