Jokunen kuukausi sitten Facebookissa levisi kulovalkean lailla vanha musiikkivideo. Siinä Cindy & Bert -niminen duo esittää saksaksi Black Sabbathin klassikkokappaleen Paranoid. Käännös on saanut nimekseen Der Hund Von Baskerville ja kertoo todennäköisesti Baskervillen koirasta. Näin päättelisin lukion vitosen saksan arvosanalla asian olevan.
Wikipedian mukaan Cindy & Bert oli saksalainen lauluduo, joka vaikutti 70-luvulla. He edustivat maataan, joka siihen aikaan oli Saksan liittotasavalta, Euroviisuissa vuonna 1974.
Huomasin videon Facebookissa ystäväni Katjan linkittämänä. Hänkin kuuluu Paskan musiikin ystävät -ryhmään, jonne jäsenet saavat lähetellä huonoa makua edustavia musiikkiesityksiä. Makuasiat ovat tunnetusti yksilöllisiä, mutta genreen kuuluvat ilman turhia mutinoita esimerkiksi sellaiset artistit kuten Frederik, Janos Valmunen, Aimo Jaara, Linda Vink, Pasi ja Pekka, Cat Cat, Johanna Raunio, Esa Saarinen, Olavi Kivikoski, Tauski Peltonen, David Hasselhoff, Heikki Kinnunen, Eddie Edwards ja Anita Hirvonen.
Rumban aina valppaat avustajat nappasivat videon tuotapikaa nettisivuilleen. Pienen uutisen kera sitä hehkutettiin kuin kyseessä olisi ollut heidän oma bongauksensa. Samanlainen tapaus oli juuri alkuviikosta, jolloin he uutisoivat Vesa-Matti Loirin 80-luvun Spede Show-hahmo Jean-Pierre Kuselan Nauravan kulkurin olevan pelottavinta pitkään aikaan. Joku neropatti nimittäin oli päättänyt kääntää videon alusta loppuun, jolloin se saa aivan uusia ulottuvuuksia.
Black Sabbath aloitti uransa esittämällä blues rockia, mutta siirtyi jo esikoisalbumillaan raskaaseen rockiin, jonka kehitykseen yhtye vaikutti merkittävästi. Joskus Black Sabbathia luonnehditaan jopa ensimmäiseksi todelliseksi heavy metal -yhtyeeksi. Yhtyeen pitkään säilynyt suosio perustuu ensisijaisesti sen kuuteen ensimmäiseen albumiin, jotka ilmestyivät vuosina 1970–1975. Paranoid-albumin samanniminen kappale lienee yhtyeen tunnetuin. Black Sabbathin albumeita on myyty pelkästään Yhdysvalloissa 15 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa." (Wikipedia)
Black Sabbath vuonna 1978
Sunnuntaina 4. maaliskuuta roskakanavaksikin luonnehdittu JIM esitti dokumentin Black Sabbathista. Tunnin mittainen ohjelma oli tiivis, mutta sinä aikana ehdittiin läpikäydä hevimetallin esi-isän tärkeimmät vaiheet. Samoja tarinoita on vatvottu muissakin Sabbath-dokumenteissa ehkä liiaksikin, kirjoista puhumattakaan.
Niistä omassa hyllyssä on Joel Mclverkin kirjoittama Sabbath Bloody Sabbath, joka on erittäin kattava alan teos. Tosin juuri hiljattain kävi ilmi, että jopa aikuisrokkari Michael Bolton olisi hakenut aikoinaan Sabbathin laulajaksi, mutta sitä Mclver ei mainitse. Se kuulemma mainitaan Sabbath-kitaristi Tony Iommin elämänkertakirjassa Iron Man.
Tästä päästiinkin lempiaiheeseeni eli Black Sabbathin laulajiin. Bändissä on Ozzy Osbournen lisäksi kiekunut jos jonkinmoinen kaarti tuttuja ja tuntemattomia ukkeleita. Silti yleensä vain Ozzy muistetaan mainita Sabbathin laulajana, kuten JIMin vastikään nähdyssä dokumentissakin. Mielestäni Sabbath olisi voinut lopettaa nimensä käytön vaikka 1983 ilmestyneen Born Again -levyn jälkeen (laulajana Ian Gillan), mutta bändin vuodesta toiseen pyörittäneen kitaristi Tony Iommin ja levy-yhtiöiden tiet ovat mutkaisempia kuin tavallinen pulliainen luulisikaan.
Black Sabbathin laulajia vuosien varrelta ovat olleet esimerkiksi
Vaikka pidän lähes kaikista Sabbathin levyistä laulajaan katsomatta, ovat lähinnä sydäntä kuitenkin Ronnie James Dion kanssa tehnyt Heaven And Hell- ja Mob Rules -albumit.
Black Sabbathin piti lähteä keväällä tien päälle alkuperäiskokoonpanossaan. Kuten moni aavistelikin, homma kuivui kasaan jo ennen kiertueen alkua. Tony Iommilla todettiin syöpä, joten hän ei luonnollisista syistä osallistu rundille. Mutta että rumpali Bill Wardkin kanssa ei päästy tarpeeksi kovaan sopimukseen palkkioista, alkaa jo kuulostaa lähinnä säälittävältä. Kovista päihde- ja terveysongelmista kärsineen miehen luulisi olevan tyytyväinen jos ylipäätään pääsee soittelemaan taas Sabbathissa, eikä pitäisi ruikuttaa muutaman dollarin perään.
Tämä on kuitenkin vain yksi osa Sabbathin saagaa. Black Sabbath tuskin tähän loppuu, vaikka Iommi menehtyisikin syöpään. Sitä en tietenkään toivo.
