Keskiviikkona 26. lokakuuta oli aamulla lämpötila nollan tuntumassa. Yhdeksältä mittari näytti +1. Ilma oli hieno ja aurinkoinen. Mutta kuinka ollakaan, kun meikäpoika pääsi töistä kahden paikkeilla, ei aurinkoa ollut enää mailla eikä halmeilla. Tyypillistä tuuriani.
Päätin kuitenkin käydä piipahtamassa Liedon Vanhalinnassa.
"Liedon Vanhalinna on yhden maan merkittävimmän esihistoriallisen linnavuoren kupeella sijaitseva museo-, kulttuuri- ja seminaarikeskus, jossa menneisyys ja nykypäivä kohtaavat ainutlaatuisella tavalla. Vanhalinnan yli 80 hehtaarin maa-alueet ja 13 rakennusta käsittävä kartanokokonaisuus sijaitsee kahden historiallisen valtareitin, Aurajoen ja Hämeen Härkätien varrella.
Esihistoriallisen puolustuslinnakkeen merkitys väheni Turun linnan valmistuttua Aurajoen suulle. Ruotsinvallan aikana Vanhalinnasta tuli ensin piispantila ja sitten läänitetty aatelistila. 1700- ja 1800-luvuilla Vanhalinnan tila oli Littoisten verkatehtaan perustajasuvun Hjeltin tila. Niiltä ajoilta periytyy maatalouden ja talonpoikaiskulttuurin arvostus, jota tilan viimeinen omistajasuku, äästi.
Mauno Wanhalinna sai tilan hoitaakseen vuonna 1930, jolloin kartanokeskuksen massiivinen uusklassinen päärakennus oli juuri valmistunut. Avioiduttuaan vuonna 1944 Mauno ja Ester Wanhalinna alkoivat rakentaa kodistaan elävää museota, minkä tulokset näkyvät nykypäivänä Vanhalinnan kulttuurikeskuksen monipuolisena näyttelytoimintana. Wanhalinnat halusivat turvata elämäntyönsä lahjoittamalla tilan silloin vielä yksityiselle Turun Yliopistolle vuonna 1956.
Vanhalinnan museossa voi tutustua Mauno ja Ester Wanhalinnan museoksi sisustamaan kartanokotiin. Kartanon alakerran arkeologisissa näyttelyissä on esineistöä arkeologisista löydöistä Vanhalinnan alueelta mutta myös muualta Varsinais-Suomesta kivikaudelta alkaen. Pihamakasiinissa on kansatieteellinen perusnäyttely "Idän ja lännen maa", jossa läntisen ja itäisen maanviljelysvälineistön avulla esitellään itäisiä ja läntisiä kulttuuripiirteitä sekä agraarisen työvuoden kiertoa. Härkätallin "Elämänlanka" -näyttely kertoo ihmiselämän kulusta, arjesta ja juhlasta 1800-luvun lopun Lounais-Suomessa." (vanhalinna.utu.fi)
En jaksanut kivuta tällä kertaa linnavuorelle. Olen käynyt siellä silloin tällöin, viimeksi muistaakseni viime keväänä. Sen sijaan suuntasin Vanhalinnanpolulle. Polkuja risteilee alueella muutamakin erilainen. On Arkeologia- ja historiapolku, Ystävänpolku ja Suomen sydän -polku. Veikkaan, että olin ensinmainitulla. Se kiersi linnavuoren ja on pituudeltaan ehkä noin kilometrin.
Polku ei sovellu huonokoipisille tai pitkään ja hartaasti ruokapöydässä viihtyneille. On meinaan sen verran kivikkoista maaperää ja ahdasta rakoa matkan varrella. Jos oikein huonosti sattuu käymään, voi kulkija löytää itsensä räpiköimästä ketarat pystyssä Aurajoesta. Polkua ei ole pahemmin tuettu horjahtamisten tai liukastumisten varalta.
Vaikka polulla historia suorastaan vilisee silmissä on konkreettisesti jalkojen alla, pitää sen tunteakseen saada ääninäyte vaikkapa alan gurulta Timo Sepänmaalta. Hän ei nyt ollut mukana, mutta juttujansa Varsinais-Suomen historiasta kuuntelen aina mielelläni.
Lokakuun loppu alkaa olla huono vuodenaika ainakin luontovalokuvauksen kannalta. Tässä muutama toissakesäinen otos linnavuoren laelta. Mallina Kirsi K.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti