Saunomassa Sauna Open Airissa

Tampereen oma hevifestari Sauna Open Air on  suomalaisten festivaalien eliittiä esiintyjäkaartinsa puolesta. Alueena SOA (Sauna Open Air) on puutteellinen, mutta sijaintinsa kannalta oivallinen. Tampereen rautatieasemalta on kävelymatka festareille. Samalla voi katsella Laukontorin kaunista miljöötä ja järvimaisemaa.

Sauna Open Airin esiaste koettiin luullakseni vuoden 2003 Tammerfestissa. Tuolloin Ratinanniemen puistossa soittelivat muun muassa Stratovarius ja Lordi. Järjestäjätaho Santalahden Sauna lienee silloin keksinyt, että kunnon hevibakkanaaleille olisi Mansessa kysyntää, koska heti seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen SOA. Tänä vuonna SOA koettiin 9.-11. kesäkuuta.

Ratinanniemen puisto oli ainakin Tammerfestien aikaan mukava paikka. Samaa ei voi sanoa SOAn nykykodista Eteläpuistosta. Suorakulmion muotoinen alue rajoittuu toisessa suunnassa rinteeseen ja toisessa järveen. Jos festarin alkusijoituspaikka jäi liian pieneksi, samaa voi jo sanoa Eteläpuistostakin. Lauantaina sakkia oli eri lähteistä riippuen joko 11 000 tai 12 000. Hellesäällä se oli sen verran suuri määrä, että kaikki vähäiset varjopaikat oli valloitettu ja loput joutuivat paistumaan auringossa. Bändien seuraaminen oli käytännössä lähes mahdotonta sellaisella kelillä. Kuumaa oli toki torstaina ja perjantainakin, mutta ehkä oma nestetankkaus aiheutti sen, etten sitä niin huomannut.

Ja siitä päästiinkin festivaalien nykyisiin riistohintoihin. Olutölkki ja lonkero 6 euroa, siideri 7 euroa, Bacardi Breezer 7,5 euroa, vesipullo 2 euroa, 1/3 litran colatölkki 3 euroa, makkaraperunat 10 euroa. Siinä joitakin esimerkkejä. Omaa viinaa ei tietenkään saanut tuoda sisälle, jotta järjestäjien voiton maksimointi oli suurinta mahdollista. Kun tuohon lisätään vielä lippu (kolme päivää 110 euroa), hotellimajoitus (kolme päivää 267 euroa) ja matkakulut, kertyy kinkereille hintaa.

Nyt kun on haukuttu SOAn huonot puolet, alkaa kehuminen. Bändivalinnat olivat kovinta mitä tämän maan kamaralla on samalla festarilla koskaan nähty. Saxon, Accept, Ozzy Osbourne, Doro, Helloween, Queenryche, Joey Belladonna, Tarot, Judas Priest ja muutama muu takasi sen, että vanhan polven hevimies sai aivan varmasti musiikillisen tyydytyksen.

Kävin Etelä-Ruotsissa Sweden Rockissa vuosina 2002-2008. Enää sinne ei tarvitse mennä bändien perässä, koska SOA ottaa osan, tosin vain murto-osan, Sweden Rockin bändeistä Tampereelle esiintymään. Edellä mainituista ainakin Helloween, Saxon, Judas Priest, Ozzy, Accept ja Queenryche heitti keikan Sweden Rockissakin.

SOAn parasta bändiä on hankala nimetä, sillä tykkään melkein kaikista noista nimistä. Accept kuitenkin oli miellyttävin. Uuden laulajansa Mark Tornillon kanssa esiintyvä sakemannibändi oli niin hyvässä vedossa, ettei auringonpaistekaan jaksanut vituttaa heidän keikkansa aikana. Tosin seisoin tuolloin varjossa.

Acceptin kakkoskitaristi Herman Frank loukkaantui vakavasti toukokuun alussa ja bändi esiintyi nyt yhden kitaristin voimin. Perustajajäseniin kuuluva Wolf Hoffman hoiti homman hienosti. Onneksi on yhtyeitä ja etenkin kitaristeja, jotka kykenevät näin toimimaan. Toinen alkuperäisjäsen Peter Baltes oli vallaton showmies bassonsa kanssa. Erittäin hyväntuuliset miehet toivat vaihtelua muuten hieman vakavaan ja jäykkään esiintyjäkaartiin.

Acceptin setti oli hieno kattaus uutta ja vanhaa. Viime vuonna ilmestynyt Blood Of The Nations -levy on yllättävän hyvä. Keikan avauskappale Teutonic Terror sai seurakseen vanhoja klassikoita kuten Breaker, Princess Of The Dawn, Losers And Winners, Metal Heart ja Up To The Limit.

Vanha suosikkibändini Judas Priest on merkinnyt hevimetallille todella paljon. Ei ihan kehtaa väittää, että eniten, mutta Black Sabbathin, Deep Purplen ja Motörheadin ohella se on suurin vaikuttaja nykybändeille. Priest toi mukanaan heviin nahkavaatteet, niittirannekkeet ja koko pukeutumistyylin sekä lyhyet ja iskevät biisit, kun sitä ennen kappaleitten kesto oli hälyttävän pitkä.

Judas Priestin parhaillaan menossa olevaa maailmankiertuetta mainostetaan yhtyeen loppuna ja viimeisenä mahdollisuutena nähdä orkesteri. Asia ei sitten noin olekaan, kuten viime aikoina on hiljalleen selvinnyt. Kummallista touhua - lopettaisivat nyt hyvän sään aikana kun bändistä jää vielä hyvät muistot. 63-vuotias kitaristi Glenn Tipton sanoi jokunen vuosi sitten jossain haastattelussa, ettei hän voi kuvitella itseään enää 70-vuotiaana lavalla nahkahousut jalassa. En minäkään.

Judas Priest avasi keikkansa 1980 ilmestyneen klassikkolevynsä kakkosraidalla Rapid Fire.