Nelli Katariinanlaaksossa

Olin hiljattain turkulaisen harrastajamalli Nellin kanssa kuvaamassa Katariinanlaaksossa. Nelli on tuttu likka parin vuoden takaa ja olemme silloin tällöin liikkuneet samoilla asioilla eri puolilla Turkua.

Katariinanlaakso on luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla. Siellä on suosittu luontopolku, jonka varrella on useita potentiaalisia kuvauspaikkoja. Päädyimme sille ehkä kaikkein todennäköisimmälle eli Pitkänsalmen rantaa myötäilevän kävelyrampin lähistölle. Miljöö on erinomainen. 

Pääasiassa Katariinanlaaksossa tuntuu muistikortille tallentuvan kysyhköjä oravia, mutta tällä kertaa rannalla oli jopa ruuhkaa. Satuimme paikalle samaan aikaan erään toisen parivaljakon kanssa. He tosin poistuivat melko pian. En usko, että kukaan tallentui väärään kameraan.

Tarkoitus oli saada syksyistä luontoa mukaan kuviin. Varmaan kokeneempi silmäilijä erottaakin näistä vuodenajan ja kuukauden.

Huomasin vasta tätä koostaessani, että kuvista tulikin aika kaihoisia. Se ei ollut varsinainen tarkoitus. Seuraavalla kerralla sitten enemmän hymyä.

Katarina ja lopunajan merkit

Toukokuun alkupuolella kuvattua materiaalia varsinaissuomalaisesta harrastajamallista Katarinasta riittää vielä toiseenkin blogipostaukseen.

Raision Krookilan luontopolun jälkeen siirryimme jonkun matkaa Turun suuntaan, jossa oli iso metsiköstä putsattu työmaa. Apokalyptinen maisema oli kuin suoraan jostain sotatantereelta. Koska sattui olemaan pyhäpäivä, eikä ketään töissä, alueelle uskalsi  huoletta mennä.

Tämäkin miljööidea tuli Katarinalta, jolla oli mielessä avokalliolla olleet vesilammikot. Matkalta huomasin muutakin käyttökelpoista taustaa, kuten räjäytyksiin käytettävät rengasmatot. Se toimi mielestäni parhaiten.

En yleensä tee omista jutuistani kovinkaan suurta numeroa kuten monet fotojansa joka ikiseen mahdolliseen Facebookin mallit ja valokuvaajat -ryhmään lähettävät kuvaajat. Mutta eritoten tällä kertaa on todettava, että kylläpä toimii. Kuviin tuli vähän vahingossa Mad Max- tyyppistä ydinsodan jälkeistä tunnelmaa ja Russ Mayerin elokuvista tuttua naishahmoa.

Kun Katja pukeutui lehtiin

Syyskuun lopulla olin fitness-lavoillakin nähdyn Katjan kanssa kuvaamassa Kaarinan Vaarniemessä. Tutustuin häneen pari vuotta sitten, kun huomasin kuvaajahakuilmoituksen Facebookissa. Tuolloin vielä Turussa asunut Katja odotti lasta ja sen pohjalta syntyi kuvasarja keväisessä Ruissalon Marjaniemessä. Se löytynee helposti Googlesta haulla Kaislatuuli: Raskauskuvia Ruissalossa.

Harvemmin olen kuvannut tällaista niin sanottua "seminudea", kuten alan termi kuuluu. Melko yleinen genre se kumminkin tuntuu olevan esimerkiksi Facebookin valokuvausryhmissä. Siellähän ei niinkin luonnollinen asia kuin nänni saa vilahdella lainkaan, sillä muuten ehkä lennät ulos ryhmästä tai pahimmassa tapauksessa koko Facebookista.

Katja kertoi ideastaan etukäteen, että hän "haluaa pukeutua lehtiin". Mietin paikkaa, jossa moinen onnistuisi ja mieleen tuli Vaarniemi. Muistikuvani meinaan oli, että siellä on paljon vaahteroita. Sopivia puita sai kumminkin etsiä, koska alue onkin varsin tammivaltainen. Syysruskakaan ei ollut vielä pahemmin tullut lehtiä väritellemään. Se olisi ollut bonusta. Näillä mentiin mitä oli, eikä paikkaa ruvettu vaihtamaan.

Otin tapani mukaan reilusti kuvia. Jotkut mallit ovat sitä joskus vähän ihmetelleetkin, kun kuulemma joku toinen kameramies saattaa ottaa vaan muutaman kymmenen ruutua. Niitä sitten hiki hatussa väännellään ja käänneellään photoshopissa muutaman kuvan verran. Mielestäni hyvää jälkeä voi tehdä samantien ihan kameran säädöillä ja opituilla valokuvauksen perussäänöillä kuten rajauksella, eikä hinkata hulluna jälkikäteen.

Ida Naantalissa

Pari viikkoa takaperin Turun seudulle tuli talvi etuajassa. Marraskuun alku oli ajankohtaan nähden harvinaisen kylmä ja lunta tuprutti. Nyt sitten ollaankin taas saatu nauttia perinteisestä vesisateesta ja harmaudesta.

Olen pari kertaa kysynyt työkaveriani Idaa fotomalliksi. Sama operaatio toistui viikolla 45, jolloin kävimme Naantalissa kuvaamassa. Kesäkaupunki oli kovin hiljainen marraskuisena arkipäivänä, ainoastaan joukko saksalaisturisteja tuli vastaan rannassa.

Aurinkokin näyttäytyi juuri sopivasti visiittimme aikana. Joskaan sitä iloa ei kestänyt kuin viitisen minuuttia, mutta esimerkiksi sarjan ylin kuva on juuri silloin napattu.