Heinänokan huhtikuuta

Sunnuntaina 26. huhtikuuta maakunta-ajelu suuntautui Turun saarille, tarkemmin Satavan saaren lounaiskulmassa sijaitsevaan Heinänokkaan. 

Heinänokka on Turun ja Kaarinan seurakuntien leirikeskus. Siellä järjestetään sekä seurakunnan omia että muiden järjestäjien leirejä. Koulujen kesälomien ja talvilomien aikana heinänokassa on rippikoululeirejä. 

Heinänokka on ollut minulle nimenä tuttu pitkään. Lapsuuden kaverini Kustavista työskenteli siellä jonkinlaisissa johtotehtävissä, mutta ikävä kyllä hän kuoli kymmenisen vuotta sitten. 

Ensimmäisen kerran kävin alueella viitisen vuotta takaperin, jolloin eräs tuttu antoi vinkin komeasta autiotalosta. 

Ilmeni, että talossa oli kuvattu Mika Kaurismäen ohjaamaa, elokuussa 2015 ensi-iltansa saanutta Elämältä kaiken sain-elokuvaa. Leffan pääossissa ovat Vesa-Matti Loiri, Armi Toivanen, Peter Franzen ja Jani Volanen. Sivuosassa nähdään Salaituista elämistä nyttemmin tuttu Lenita Susi. 

Yleensä tulee seurattua melko tarkkaankin suomalaisia elokuvia, mutta jostain syystä tämä oli livahtanut täysin ohi. Näin sen vasta pari vuotta sitten televisiosta.

Voi olla, että osa leffasta on kuvattu studiossa, mutta talossa sisällä käymättä sanoisin, että pääosin kuitenkin juuri siellä. Elokuvassa näkyy korkeilla kallioilla kuvattuja kohtauksia, eikä sellaisia  Heinänokassa ei ole. Ne lienee tallennettu joko Naantalissa tai naapurisaarella Hirvensalossa.

Mittatikkuna autiotalon edustalla seisoo mukana matkassa ollut Simo. 

Lounais-Suomessa oli viikonloppuna armoton tuuli, joka yltyi myrskylukemiin. Heinänokassakaan ei siltä säästytty, tosin pahin myräkkä ei vellonut leirikeskuksen rannalla. Niemennokan takana oli valtaisa aallokko vaahtopäineen, kun taas Heinänokan saunalaiturilla sai olla melko rauhassa. 

Yritin tiirailla matelijoita, jotka nekin varmasti tällaisella tuulella olivat koloissaan piilossa. Yksi rantakäärme kuitenkin löytyi rantapenkereeltä. Se näyttää kuvassa huomattavasti massiivisemmalta kuin olikaan.  

Leirikeskuksen kivikkoisella rannalla oli viitisen kalastajaa. Yksi heistä jopa niin sosiaalinen, että hänen kanssaan pystyi vaihtamaan pari sanaa. 

Venevalkamassa parkkipaikan liki puolestaan rassattiin isoja purjeveneitä kesäkuntoon. Varmasti kelpaa seilata vähän kovemmallakin merenkäynnillä. 

Tanja Heinänokan rannalla

Tanja Tanita Sundell on turkulainen monitoiminainen, joka kuntosalilla käymisen ohessa laulaa, näyttelee ja on erinomainen valokuvamalli. 

Kesän ja alkusyksyn mittaan kävimme muutaman kerran kuvaamassa Turun saarilla aikataulujen ja sään sen salliessa. Kesäkuussa olikin vallan mahtavat ilmat, mutta loppukesää kohden sitten sateli melkein päivittäin.

Nämä kuvat on otettu juhannusviikolla Satavan saarella Heinänokan leirikeskuksessa. Käyntipäivänämme ilta-aurinko sattui osumaan hiekkarannalle aivan täydellisesti. Vaikka kuvatessa ei mielestäni kauaa kupattu, kääntyi pallo kuitenkin sen verran vauhdilla, ettei vastaavaa valoa enää riittänyt Tanjan vaihtaessa kuteita ja kahlatessa rantaveteen. Tässä vain fotosession aurinkoisia kuvia. 

Tätä nykyä ilmeisesti hiljaiseloa viettävän Heinänokan ainoat hahmot lisäksemme olivat mies ja koira, jotka hekin ennen pitkää poistuivat paikalta. Eräs tuttuni kävi keväällä tässä samaisessa paikassa uimassa ja saunomassa, joten se puoli on jonkun tahon hoidossa, vaikka muuten leirikeskus näyttäisi uinuvan. 

Kuvia tuli jälleen paljon, karsinnankin jälkeen jäi melkoinen liuta. En ole koskaan ymmärtänyt kuvaajia, jotka napsivat vain muutaman kymmenen ruutua jos on mahdollisuus ottaa lähes rajattomasti. Tässä kymmenen kuvaa upeasta Tanjasta. 

Heinänokan jäänekut

Lounais-Suomessa pakkastalvi tuli ja meni ainakin toistaiseksi. Tällä haavaa saamme nauttia nollakelistä ja vesisateesta.  

Lauantaina 5. joulukuuta oli erilainen sää. Suuntasin tuolloin kierrokselle Turun saarille, joka käsittää Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran saaret. Mukana matkassa oli hiljattain eläköitynyt pieni työmies Matti Viki Vikström.

Ehdotin, että kävisimme katsomassa Heinänokan leirikeskusta Satavassa. Paikka oli Vikillekin uusi tuttavuus. 

Leirikeskus uinuu tähän aikaan vuodesta talviunta. Tilukset olivat laajemmat kuin olin kuvitellut. Majoitustilaa, saunoja ja muita rakennuksia näytti olevan runsaasti. 

Sellainen muistikuva molemmilla oli, että syksyn 2015 turvapaikkahakutulvan aikana tännekin majoitettiin Lähi-idästä tulleita nuoria miehiä. 

Tuulessa ja pakkasessa seisoskellessa kiinnitin huomioni rannassa olleisiin luonnon jäätaideteoksiin. Ne muistuttivat hieman vanhan ajan tikkunekkuja. 

Heinänokasta löytyi myös komea autiotalo ja mielettömän kokoinen koivupahka. 

Talon tarinan olen joskus kuullutkin, mutta en enää muista miten se mahtoi mennä. Turkulaistuttuni Fredi Forsen innostui kerran kertomaan rakennuksen taustat juurta jaksaen. 

Erään toisen tuttavan mukaan talossa olisi melko lähivuosina kuvattu kotimaista elokuvaa, jossa näytteli Vesa-Matti Loiri. En ole leffaan missään törmännyt ja homma epäilyttää vähän muutenkin kun taloa katselee. Helpommalla luulisi saavan liikkuvaa kuvaa talteen studiossa tai melkein missä vaan kuin tuolla.

Kulhon saaressa

Kulho on saari Turun Satavan kaupunginosassa. Se kuului Kakskerran kuntaan ennen koko kunnan liittämistä osaksi Turkua.

Saaren pinta-ala on noin 2 km², josta peltoa noin 60 hehtaaria. Turun kaupunki omistaa pääosan saaresta. Keskiosan ruovikoitunut merenlahti on luonnonsuojelualue (pinta-ala 21 hehtaaria), samoin itäosan linnavuori (4 hehtaaria). Kulhossa on vain muutama vakituinen asukas. Sekä saaren itä- että länsipäässä on useita kesäasuntoja.

Saaressa sijaitsi poikakoti 1925-1968. Poikakodissa asui 34 poikaa, jotka saivat kansakouluopetusta sekä opetusta erilaisissa maatalous- ja rakennusammateissa. Pojat tekivät työtä muun muassa hoitamalla karjaa sekä tekemällä pelto- ja rakennustöitä.

Poikakodilla oli kovan ja ankaran paikan maine. Sen toiminta siirrettiin Lausteen perhekuntoutuskeskukseen. Kaupunki myi poikakodin rapistuneet rakennukset muutamia vuosia sitten.

Dome Karukoski ohjasi Kulhossa heinäkuussa 2007 Leena Landerin romaaniin Tummien perhosten koti perustuvaa elokuvaa.

Allekirjoittaneelle Kulho saari ei ole ollut aikaisemmin tuttu kuin vastarannalta Papinsaaresta katsottuna. Siellä sijaitsee työpaikkani ammattiosaston kesäkoti.

Ajatus Kulhosta käymisestä tuli mieleen viime keväänä, jolloin katselin vanhan tuttuni Kalle Kirstilän kuvia. Käsitin, että hän veneilee toisinaan Kulhoon. Kävikin ilmi, että peräti kesämökkikin löytyy sieltä.

Koska kuljetus ei siis ollutkaan suuri ongelma kuten aluksi luulin, haki Kirstilä minut ja Harri Nato Leinon vastapäisestä Papinsaaren Kulhonvalkamasta.

Aluksi ajelimme Kulhon ympäri. Saaren koko yllätti. Se oli paljon isompi kuin kuvittelin. Vaikka alueella on nettitietojen mukaan alle 20 mökkiä, tuntui niitä tulevan vastaan vähän väliä.

Entinen poikakoti on vaikuttava ilmestys mereltä käsinkin. Olen muistaakseni tämän vuoden puolella viimeksi nähnyt Tummien perhosten koti -elokuvan, joten sen kohtaukset vilkkuivat mielessä taloa katsellessani.

Toisin kuin elokuvassa, en nähnyt saaressa sellaisia rantakallioita kuin leffassa. Todennnäköisesti kohtaukset, joissa pojat vakoilevat aurinkoa ottavaa opettajan tytärtä, on kuvattu jossain muualla.

Lopulta Kirstilä ajoi veneen mökkilaituriinsa, josta jatkoimme Leinon kanssa tutustumista saareen. Poikakodin alue löytyi helposti noin vartin kävelyn jälkeen.

Pellolla työskentelevää maajussia lukuunottamatta saarella ei näkynyt muita ihmisiä. Monikymmenpäinen karjalauma sen sijaan kiinnostui vieraista ja tuli poseeramaan melkein viereen.

Poikakodin osin pahoin rapistueet rakennukset tuntuivat olevan oman onnensa nojassa ja tyhjänpantteina. Tosin ulkorakennus vaikutti hiljattain remotoidulta.

Päärakennuksen ovissa oli järeät munalukot, eikä talon hyväksi ole varmasti vuosikymmeniin tehty mitään. Pihaa kuitekin hoitaa jokin taho, ehkä sama maajussi joka näimme pellolla aiemmin. Suurimmat nurmikkoalueet oli hiljattain niitetty. 

Vaikka Kulho onkin lähellä, on se veneettömälle myös kaukana. Omalla tavallaan tämä oli yksi kuluvan kesän parhaimmista reissuista, vaikka tuon pitemmälle ei tarvinnutkaan matkustaa.