Sammy Hagarin elämänkertakirja

Samuel Roy Hagar (s. 13. lokakuuta 1947 Monterey, Kalifornia), paremmin tunnettu nimillä Sammy Hagar tai Red Rocker, on yhdysvaltalainen rockmuusikko. Hänet tunnetaan Van Halenin laulajana ja soolokappaleistaan I Can't Drive 55, There's Only One Way To Rock, Eagles Fly ja Winner Takes It All, Give to Live. Kaksi hänen soolouransa singleä (Give to Live ja Little White Lie) on yltänyt mainstream rock -listan ykköseksi yhteensä kahdeksaksi viikoksi. Kolme hänen soololevyistään on myynyt platinaa Yhdysvalloissa. (Wikipedia)

 

Sammy Hagar ei ole Suomessa kovin tunnettu rokkari, vaikka Amerikassa hän on supertähti. Parhaiten mies muistetaan täällä Van Halenin laulajana. Tosin meillä tunnetumpi on VH-laulaja on silti David Lee Roth, jonka seuraajaksi Hagar valittiin 80-luvun puolivälissä.

 

Montrosen laulajana 70-luvulla USAssa tunnetuksi tullut Hagar lähti sittemmin loistokkaalle soolouralle, josta päätyi Van Haleniin. Nykyään mies vaikuttaa Chickenfootissa, jossa on mukana myös Red Hot Chili Peppersin rumpali Chad, entinen Van Halen -basisti Michael Anthony ja kitarasankari Joe Satriani.

 

Vähemmän tunnettua on, että Hagar on tequilatehtailija. Siitä hän muistaa kertoa kirjassaan Red - sensuroimaton rock-elämäni (Paasilinna 2011) melkein yhtä paljon kuin musiikkiurastaan. Myös autohulluna hänet tunnetaan. Hurjastelusta kertoo myös miehen tunnetuin soolokappale I Can't Drive 55.

 

 

Red - sensuroimaton rock-elämäni on amerikkalaiselle kaiken saaneelle rocktähdelle tyypillistä kehumista, suurentelua ja suoranaista valehtelua. Sarallaan pohjanoteeraus on Mötley Crüen Törkytehdas -kirja, jossa bändit pojat ovat tehneet muka vaikka mitä. Jos tarinoista puoletkin pitäisi paikkansa, olisivat he olleet haudassa jo aikoja sitten.

 

Eniten Hagarin muistelissa tökkii hänen naisseikkailunsa. Naisia on piisannut ja nussittu on niin perkeleesti joka paikassa. Hän tekee jutuillaan toisesta sukupuolesta täysin vailla omaa tahtoa olevan olennon, joka jakaa revaa vaikka keskellä katua. Eräällä Van Halenin kiertueella Hagarilla on kuulemma ollut lavan alla "oma teltta", jossa hän kävi kitara- ja rumpusoolojen aikana tuikkaamassa lukuisia naisia. Viikon aikana peräti 75 naarasta sai kokea hänen melansa autuuden.

 

Jollei moisia höpöhöpöjuttuja oteta mukaan, on Hagarin musiikkihistoriassa sentään mielenkiintoisia tarinoita. Ukko on kumminmin tehnyt omillaan hienoja biisejä ja ollut mukana monella hyvällä levyllä. Mielestäni esimerkiksi Hagarin Van Halen -debyytti, 1986 ilmestynyt 5150 -albumi, on todella hyvä.

 

Tarjoilija! Kaksi naista pöytään, kiitos.

Vasta kirjaa lukiessani ja sen kuvitusta katsellessani huomasin, että Sammy Hagar muistuttaa ulkonäöltään aikalailla edesmennyttä turkulaista äidinkielenopettajaa ja kulttuuriharrastajaa Timo Saarniemeä. Tukka vaan on erimallinen, eikä Saarniemi pukeutunut punaisiin vaatteisiin.

Jankkausta Ruisrockista

Turhan usein törmään siihen, että tulee väittelyä jonkun kanssa jostain nippelitiedosta. Ehkä olisi parempi antaa asian vaan olla ja toisen siinä uskossa, että "kyllä hän tietää".

Valitettavasti se ei ole kovin helppoa, ei varsinkaan kun tietää olevansa itse täysin oikeassa. Jos en ole varma, en siitä sitten jankutakaan sen enempää - muuta kuin ehkä humalassa.

Tässä pari arkielämän esimerkkiä aiheesta Ruisrock.

M = minä

S = Seppo (nimi muutettu)

 

M: (Lehteä selaten) Jaa-a, kyllä onkin kehnot esiintyjät tämän vuoden Ruississa. Eipä hyvää lupaa tämä lehtimainos.

 

S: Nooh, ne nyt tulee muuttumaan vielä monta kertaa.

 

M: Häh? Eihän nämä tästä enää mihinkään muutu, korkeintaan joku bändi voi jäädä pois sairaustapauksen takia.

 

S: Kyllä ne nyt vaan muuttuu!

 

M: Ai jaaha...

 

S: Kyllä se vuoden 1996 Ruisrock oli sitten kova!

 

M: Jaa, mitäs kovaa siinä mahtoi olla?

 

S: Neil Young oli saatatan hyvä. Hector oli niin niin pilvessä, että se kannettiin pois lavalta. Ja Red Hot Chili Peppers oli sekin hyvä.

 

M: Etkös sanonut kerran, että olit siellä vaan sen perjantain?

 

S: Juu.

 

M: No, Neil Young ja Hector esiintyivät perjantaina. Red Hot Chili Peppers vasta sunnuntaina.

 

S: Eikä soittanut, vaan Red Hot Chili Peppers soitti perjantaina.

 

M: Kyllä se nyt vaan soitti sunnuntaina. Neil Young oli perjantain pääesiintyjä, ZZ Top lauantain ja Red Hot Chili Peppers sunnuntain.

 

S: Eipäs ollut! Red Hot Chili Peppers soitti perjantaina Neil Youngin jälkeen ja ZZ Top sunnuntaina.

 

M: Älä nyt jankkaa, koska tiedän ja muistan aivan hyvin.

 

S: Kyllä soitti!

 

M: No, ei varmaan soittanut. Taidat nyt sekoittaa Red Hot Chili Peppersin ja Rage Against The Machinen toisiinsa. Vähän samantapaiset nimet, monet ovat sekoittaneet ne nimien takia.

 

S: Kyllä soitti!

 

M: No, jumalauta, ei varmaan soittanut!

 

S: No, sitten Red Hot Chili Peppers soitti kaksi kertaa. Perjantaina ja sunnuntaina.

 

M: No, eihän mikään bändi soita kahta kertaa samoilla festareilla.

 

S: Kyllä soittaa!

 

M: No, ei varmaan soita.

 

S: Vuoden 1972 Ruisrockissa ainakin soitti.

 

M: No, mikä siellä soitti kaksi kertaa?

 

S: Melkein kaikki soittivat siellä kaksi kertaa.

 

M: Jassoo...

(Puhelinsoitto kaverilleni, joka oli 1996 Ruisrockissa)

M: Morjens, sanotko tuolle yhdelle tässä, että 96 Ruisrockissa Red Hot Chili Peppers soitti sunnuntaina, eikä perjantaina.

(Ojennan kännykän Sepolle, keskustelevat)

S: No nyt tuokin väitti, ettei Red Hot Chili Peppers soittanut perjantaina.

 

M: Sen takia sille soitinkin, että hän kertoo sinulle kuten asiat olivat, koska et näköjään minua usko.

 

S: Niin, mutta Red Hot Chili Peppers soitti perjantaina, koska olen sen nähnyt.

 

M: Se onkin saavutus sinänsä, koska Red Hot Chili Peppers soitti sunnuntaina ja sinä olit siellä vain perjantaina...