No Sleep 'til Hammersmith

Näin Lemmy Kilmisterin syntymäpäivän alla on hyvä vähän muistella tuota kaksi vuotta sitten kuollutta Motörheadin basistilaulajaa.

Jouluaattona 1945 syntynyt Ian Fraser Kilmister teki merkittävän uran rockmuusikkona aloittaen 60-luvun puolivälissä. Etenkin viimeisten parinkymmenen elinvuotensa aikana hänestä tuli melkoinen ikoni alallaan.

Motörhead on ollut minulle yksi merkitävimmistä yhtyeistä kautta aikojen. Tutustuin bändiin 80-luvun alussa, jolloin Turun Kupittaan City Marketin levyosastolla katselin Ace Of Spades -albumin kantta. Bandiiteiksi sonnustaunut bändi näytti aavikkotaustaisessa kannessa todella uhkaavalta.

Vuosia myöhemmin luin, että kuva on otettu jossain rakennustyömaalla Englannissa. Mutta täydestä meni.

Motörhead kävi Suomessa ensimmäisen kerran kesällä 1979 Punkaharjun Punkarockissa. Keikka jäi mediassa vähälle huomiolle, mutta se teki valtavan vaikutuksen moniin paikalla olleisiin. Esimerkiksi Peer Güntin rumpalina tunnetuksi tullut Twist Twist Erkinharju kertoo tapahtuman olleen hänelle kuin uskoontulo. Philthy Animal Taylorin rummutus oli tuolloin jotain uutta, eikä moista tuplabassorumpujyskytystä oltu viellä näillä main kuultu.

Punkarockin keikasta on sittemmin kirjoitettu paljonkin. Yhtye muun muassa hajoitti takahuonetilana käytetyn asuntovaununsa ja joutui putkaan. Esiintymispalkkio menikin vaunun kunnostamiseen.

Motörheadin kolmannen varsinaisen studioalbumin Bomberin (-79) takakannessa Lemmyllä on kourassaan koskenkorvapullo. Kuva on mitä ilmeisemmin otettu juuri Punkarockissa.

Kustavissa paikallisen kalusteovitehtailijan poika oli melkoinen erikoisuus hevikuteissaan 70- ja 80-lukujen taitteessa. Kaveri näytti pitkine vaaleine tukkineen, bootseineen, patruunavöineen, nahkahousuineen- ja takkeineen aivan Judas Priestin KK Downingilta. Muistan hänellä olleen kerran yllään Motörheadin Ace Of Spades -paita. Kysyin mitä tuo tarkoittaa suomeksi. Hän vastasi, että tiedät sen sitten kun sinulla munakarvat kasvaa.

Suomessa Motörheadista tuli hyvin suosittu vuonna 1981 livelevy No Sleep 'til Hammersmithin myötä. Suosikki alkoi kirjoittaa bändistä ja saman vuoden lopulla yhtye konsertoi Helsingin jäähallissa.

Tuo Englannissa maaliskuussa 1981 kolmelta eri keikalta nauhoitettu albumi on eräs rokkihistorian ja etenkin hevigenren arvostetuimmista livelevyistä. Sen voima ei ole hiipunut tippaakaan kuluneina vuosina.

Oman levyni hankin vuonna 1982 sittemmin edesmenneeltä lapsuudenkaveriltani Pekalta. Samoin myös tuolloin tuoreen Iron Fist -lp:n, joka jäi klassisen Motörhead -kokoonpanon Kilmister-Clarke-Taylor viimeiseksi. Näitä voidaan pitää ensimmäisinä hevirokkilevyinäni, vaikka Lemmyn mielestä yhtyeensä soittikin vain rock'n'rollia.

Omat Motörhead -keikkani jäivät tai ylsivät, miten sen nyt ottaakaan, noin kymmeneen kertaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Ensimmäisen kerran näin bändin vasta niinkin myöhään kuin juhannuksena 1999 Kauhajoen Nummirockissa. Tuolloin pääsin myös Lemmyn kanssa samaan valokuvaan.

Saman vuoden lopulla osallistuin Oulussa Monsters Of Millennium -konserttiin, jossa Motörheadin kanssa olivat amerikkalaiset hevilegendat Dio ja Manowar.

Tuolta keikalta ovat peräisin lp-levyihini saadut nimikirjoitukset jokaiselta yhtyeeltä. Olin nimittäin Sue -lehden kautta pressitilaisuudessa, joka järjestettiin jäähallin pukehuoneessa ennen esimmäistä esiintyjää.

Kuuntelin No Sleep 'til Hammersmithia viimeksi viikko sitten. Kerrassaan loistava albumi, jossa ei ole mitään turhaa.

Lemmy Kilmister 1945-2015

Jouluaattona 70 vuotta täyttänyt brittiläisen rockyhtye Motörheadin perustaja ja laulaja-basisti Ian Fraser ”Lemmy” Kilmister kuoli joulukuun lopulla. Hän sai vain paria päivää aikaisemmin tietää sairastavansa syöpää. Lemmy kuukahti kotisohvallaan Los Angelesissa videopeliä pelatessaan. 

Suurimpiin sankareihini kuulunut Lemmy saapui elämääni 80-luvun alussa. Motörhead oli ensimmäinen hevibändi, josta kunnolla inostuin. 1982 ilmestynyt Iron Fist ja vuotta aiemmin tullut live-lp No Sleep 'till Hammersmith tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Samoihin aikoihin hankin On Parole- ja Beer Drinkers -levyt, jotka sisälsivät bändin alkuaikojen materiaalia, jotka julkaistiin vanhojen levy-yhtiöiden toimesta 80-luvun puolella yhtyeen alettua menestymään. 

Näin Motörheadin lavalla kymmenisen kertaa. Ensimmäisen kerran tosin vasta juhannuksena 1999 Kauhajoen Nummirockissa, jossa pääsin samaan kuvaan Lemmyn kanssa. Sittemmin bändi tuli todistettua livenä muun muassa Turun Ruisrockissa, Sweden Rock Festivalissa Etelä-Ruotsissa ja Ankkarockissa Vantaan Korsossa. Erikoisin paikka lienee Luulajan jäähalli Pohjois-Ruotsissa. 

Motörhead soitti Suomessa vuosien varrella kolmisenkymmentä keikkaa, joista ensimmäinen oli Punkaharjun Punkarockissa 1979. Viimeisen kerran orkesteri esiintyi maassamme viime itsenäisyyspäivänä, kuudes joulukuuta 2015. Helsingin Hartwall Arenalla oli peräti 8000 ihmistä, mikä oli ennätys yhtyeen Suomen vierailujen saralla. Syy moiseen oli Lemmyn lähivuosina reistaillut kunto, joka sai kaikenmaailman profeetat liikkeelle. "Tämä on varmasti viimeinen kerta kun bändin voi nähdä". 

Niin se sitten olikin. Helsingin jälkeen yhtye esiintyi enää Hampurissa sa 9. joulukuuta ja Berliinissä 11. joulukuuta 2015.

Lemmyn sairastelu vaivasikin Motörheadin keikkailua paljon ennen hänen poismenoaan. Konsertteja peruttiin tuon tuosta tai keskeytettiin muutaman kappaleen jälkeen. Miehen olemus oli loppuaikoina varsin hauras ja hän joutui käyttämään tukenaan kävelykeppiä. 

Lemmy eli täyden elämän. Olisi ollut vaikea kuvitella miestä vanhainkodissa kiikkustuolissa. Oli omalla karulla tavallaan vapauttavaa, että hänen loppunsa oli näin nopea. Voisi sanoa, että mies kuoli saappaat jalassa. Ei onneksi kuitenkaan lavalle kesken keikkaa, kuten moni ehti jo vuosia pelätä. 

Lemmyn poismeno uutisoitiin laajalti Suomessa. Jopa YLEn pääuutislähetys ja MTV3:n Seitsemän uutiset kertoivat asiasta. Seuraavana päivänä hän oli toisen iltapäivälehden kannessa ja jopa Turun Sanomissa oli iso artikkeli. 

Yhtäkkiä tuntui, että vähän joka toinen suomalainen oli tehnyt Lemmyn kanssa tuttavuutta. Niinkin yllättävä nimi kuin poplaulaja Jenni Vartiainen tuli esille kertomalla, että "Annoin Lemmylle vapaat kädet". Seksipuuhien sijasta asia tosin koski Jack Daniels -viskistä ja cokiksesta koostunutta drinkkiä, jonka Lemmy oli hänelle tehnyt, kun Jenni oli Michael Monroen siivellä päässyt Motörheadin takahuoneeseen.

Lemmyn hautajaiset näytettiin suorana Youtubessa. Lähetys tuli Suomen aikaa keskellä yötä, enkä jaksanut seurata sitä. 

Ehkä Lemmyn kuoleman jälkeinen suurin yllätys oli kuitekin Valion maitomainos, jossa hän esiintyi. Materiaali oli kuvattu viime joulukuussa 2015 bändin Suomen vierailun yhteydessä. Yhtiö muutti suunnitelmiaan tähden kuolema johdosta, eikä mainosta vastoin alkuperäistä ajatusta käytetäkään mainostustarkoitukseen. 

Tätä kirjoittaessani televisiosta alkoi Arto Nybergin ohjelma. Kuinka ollakaan, oli mäkihyppääjä Toni Niemisen jälkeen aiheena Lemmyn tähdittämä maitomainos!

Motörhead levytti 1975 alkaneen uransa aikana lukuisia heviklassikoita, joista tässä muutama.